Päpin voimarummun tarina yhdistyen luontoyhteyteeni

Taikalaakson luoma uniikkirumpu minulle. Kerroin heille syksyllä 2018, että haluan uniikkirummun. Näin Taikalaakson Kati alkoi sitä työstämään minulle.  

Uniikkirumpuni saapui 9.1.2019

Rumpu saapui minulle 9.1.2019. Pientä jännitystä paketin tulemisessa oli, kun paketti seilasi edestakaisin. Sain postilaatikkoon vastaanottoilmoituksen, jossa oli raksi, että vastaanottaja ei asu enää ko. osoitteessa. Osoitteeni oli kyllä siinä oikein. Ilmoitin asiasta Taikalaaksolle. Paketti palautui heille. He lähettivät sen minulle uudestaan ja paketti saapui minulle.

Saate sanoissa paketissa luki, että ”Oli ihana tehdä voimarumpu aivan uskomattoman upealle naiselle, Päiville, jonka elämänpolkua rumpu kuvaa. Kiitos!”

Voimarumpuni sisältö avautuu

Tässäpä on Taikalaakson tarina rummustani, jonka Kati oli kirjoittanut minulle, että mitä rumpu kätkee sisälleen. Olemme tunteet toisemme jo yli 25 vuotta. Hänellä oli tietämys tehdä minulle uniikkirumpu ilman, että minä kerroin sisällöstä mitään. Olen todella iloinen ja onnellinen rumpuni sisällöstä. Se oli tehty suurella sydämellä minulle. Kiitos todella paljon siitä Taikalaaksolle. Linkki Taikalaakson sivustolle: Taikalaakso | Facebook.

Rummun tarina minulle

Ensinnäkin nainen keskellä symboloi sinua ja rakkaus luontoon ja metsään lähtee hiusoksistona. Ylhäällä oksat muodostavat sydämen (jota ei tarvitse varmaankaan selittää miksi). Käsi sydämellä: aitous, sydämellisyys, rakkaus, vilpittömyys ja hyvyys. Takana iso aurinko, koska olet valon lapsi ja aurinko, lämpö ja kesä ovat sinulle tärkeitä.

Vasemmalla kuu symboli ja oikealla tähdet. Sitten mekko: alhaalla vesielementti, joka myös tässä tapauksessa symboloi tuonen virtaa: isäsi on veneessä jo toisella puolen. Seuraavassa kerroksessa ollaan tässä elämässä ja vasemmalla on pariskunta ja koti.  Sitten on äitisi.

Perhosen halusin myös piirtää – perhonen, elämän keveys ja kauneus, mutta myös hetkellisyys tai toive sen keveydestä. Sitten, kun lähdetään ylöspäin, niin sieltä löytyy poikasi ja hänen tyttöystävänsä. Köynnöstävä kasvi vie kaikki nämä jutut suoraan hahmoon eli sinun sydämeesi.

Pienellä luontoretkellä 17.1.2021 ja kuulen tikan koputuksen

Lähden käymään sunnuntaiaamusta pienellä luontoretkellä ennen rummun tarinani kirjoitusta. Pohdin siellä, että mitä kaikkea kirjoittaisin. Keskityn luonnon ääniin. Kuulenkin pian tikan koputuksen. Siellähän se kelopuussa naputtelee. Tikka on luonnon rumpali.

Tikan koputtelu avaa luontoyhteyden rumpuni kanssa

Luontoyhteys ja sen viestin kuunteleminen on herkkää touhua. Asioiden yhdisteleminen löytää uomansa.  Tikan koputtelu herättää tarinaani sisällön. Elementteinä on maa, vesi, tuli ja ilma. Ympärillä on energiaa. Se värähtelee ja sykkii. Kyseessä on siis äitimaan syke. Sehän luo tasapainoa, luovuutta ja terveyttä. Rummuttelemalla saan yhteyttä äitimaahan energioihin ja rytmiin kuten tikka koputtelee nokallaan. Tämä rummuttelu voimistaa äitimaan energioita. Luonto on hyvä poistamaan myös tunnelukkoja.

Taivaskaan ei ole rajana, kun käyttää voimarumpuani sielukasta kuminaa omaan hyvinvointiini. Luon sillä sitä Päpin hyvää oloa. Välitän myös näitä tunnelmia kuvina luonnosta eri paikoista sekä kotikodalta eli Sydänkodolta jatkossakin.

Veden äärellä

Minua on aina kiehtonut olla ja liikkua veden äärellä. Olenkin usein ollut järvellä, joella, purolla, uomalla, lammella ja merellä. Minne vain milloinkin on ollut mahdollista mennä.

Tykkään myös kotona pitää pieniä vesielementtejä eli suihkupatsas ja höyryävä pieni lähde. Ne raikastavat talvellakin kuivaa huoneilmaa ja luovat kosteutta myös iholle. Vedenjuonti on tärkeää myös, mutta sen kanssa olen ollut aina huono. Sitä minun pitää ihan itselleni patistella.

Vesi luonnossa syventää luontopaikan tuottamaa hyvää oloa ja veden puhdistava voima on vahvasti läsnä. Rummuttelun liitän tämän kaiken yhteyden ja saa yhteyden äitimaan energioihin.

Olen saanut viestejä, kun minulle on tehty kanavointia/auraluentaa/joitakin hoitoja esim. reikihoitoa, että vesi on tärkeä elementti minulle. Sen läheisyyteen minun tulee hakeutua mahdollisimman usein. Se on niin totta.

Pidän myös talvella kaikista jäätyneistä kallioista ja etenkin keväällä, kun ne alkavat vuolaasti virrata. Olen seisonut ja rummutellut rumpuni kanssa kallion alla, jossa tippuu raikasta luonnon lähdevettä hiuksilleni ja kasvoilleni.

Tykkään myös luonnon paikoissa rukoilla. Se on minulle hyvin luontevaa. Aloin rukoilemaan jo lapsena. Pelkkä kiitoskin on luonnolle arvokasta. Muistan kiittää siitä, että voin mennä sinne.

Metsässä

Olen aina pitänyt liikkumisesta metsissä jo lapsuudesta saakka. Asuinhan luonnon helmassa maaseudun rauhassa lapsuuteni. Metsässä huokuu syleilevä turvallisuuden tunne. Rauhallinen metsässä kävely tuo iloa ja mielen valoa.

Meillä täällä Seinäjoen seudulla onkin hyvin monipuolinen lähiluonto. Tänne muutettuani v. 2016 alusta. Olenkin tutustunut ympäristööni ja Etelä-Pohjanmaahan luontoyhteyteni kautta. Täältä löytyy paljon kivoja luontopaikkoja. Paljon muutakin kaunista kuin ne kauniit pitkät pellot. Täällä on sekametsiä, mäntymetsiä, koivikoita ja löytyy myös ihania kuusimetsiä.

Törnävän hautausmaan läheisyydessä on kaunis kuusimetsä, jonne on kiva poiketa jopa ennen töihin menemistä. Metsän keskellä voin mennä kiville ja istahtaa rumpuni kanssa. Metsässä kuitenkin rummuttelu tulee olla vaimeampaa ja antaa rauha metsän linnuille ja muille metsän eläville.

Rummun kanssa voi ottaa yhteyttä rytmiin kuten esim. tuulen värinään, käen kukuntaan tai tikan koputukseen. Lapsena tykkäsin paljon kävellä myös takaperin. Aion kokeilla vielä jossakin metsäpolulla takaperin kävelyä ja rummuttelua yhdistäen. Rumpunihan on vielä aika uusi ja paljon kaikkea uutta vielä on kokematta sen kanssa.

Tulen äärellä rummuttelu

On todella kivaa rummutella tulen äärellä. Olen rummutellut nuotiopaikoilla, laavuilla, oman Sydänkodon kodalla ja asuntovaunurannan kodalla.

Tulen merkitys on moninainen. Se on eläväistä, puhdistavaa, lämmittävää, valoa tuovaa ja siinä on myös jotakin mystisyyttä. Tuli elementtinä rauhoittaa ja rummuttelu voimistaa sen vaikutusta. Tulen äärellä voin rummutella myös mahdolliset huolet pois, jos sellaisia tuntuu kertyneen tai olevan siinä hetkessä. Rummuttelun myötä voi kiittää jokaisesta hetkestä, jota tulen voima tuo minulle.

Tähän yhteyteen otan yhden läikähdyksen kanavointi-illasta, jossa oltiin kerran ystävien kanssa. Se tapahtui syksyllä 2015. Kanavoija kertoi, että minussa on intiaanien näköisyyttä. Myös minusta kumpuaa shamanismia.

Rakastan intiaanimaailmaa. Musiikkia, niiden iho, hiukset ja kaikki ovat niin ihania ja vapaita. Nyt minulla on ripaus jotakin tällaista eli on uniikkirumpu ja kota, jossa voin viettää aikaani yksin ja yhdessä toisten kanssa.

Sydänkoto kotipihassa

Olin kerran Savossa asuessani torilla markkinoilla käymässä. Silloin kuulin intiaanimusiikkia ja rummuttelua. Se resonoi voimakkaasti minua. Tuntui, että katu allani tömisi. Se oli niin voimallista ja vapauttavaa. Samaa tunnetilaa haen rummutellessani. Rumpuni on vielä ollut aika lyhyen ajan, jotta yhteyteni siihen tulee varmasti vielä voimistumaan. Kesällä on mukava asuntovaunurannassa rummutella ja katsella samalla kauniisti laskeutuvaa ilta-aurinkoa. Täydellistä.

Voimaeläimeni varis

Kerroin jo edellisissä kirjoituksissani, että minulla oli lapsena elätti varis kesän. Kyllä, varis on ollut lintujani lapsuudesta asti todellakin. Muistan lapsuuden kevättalvet Likolahden jäällä pilkillä, kun rantapoukamassa äänteli ihanasti varikset. Särkiä tuli niin paljon, että ei mitään rajoja. Tosin niitä ei syöty meillä kotona.

Varishan liitetään perinteisesti shamaanin henkioppaaksi. Varikseen liitetään myös viisaus. Se toimii viestintuojana. Varis viestii muutoksesta kuten myös perhonen. Varikset ovat myös aika leikkisiä ja hyppelehtivät milloin milläkin lailla. Varis tuo minulle hyvän fiiliksen luonnossa liikkuessani. Variksia näkee usein luontoretkillä.

Rummuttelu kallioilla ja kukkuloilla

Kallioilla ja kukkuloilla rummuttelussa on jotakin hyvin syvää jopa jotakin ikiaikaista maadoittavaa voimaa. Se huokuu turvallisuutta ja luottamusta. Samalla rummutellessa kalliomaisemat ovat, mitä ihanampaa katseltavaa. Voi nähdä myös uusia mahdollisuuksia toisenlaisesta näkökulmasta ja kuulla sisäisiä viestejä. Maadoittuminen on yhteyttä maahan ja ja ns. juurien kasvattamista maan uumeniin.

Olemalla kuin puu, joka vastanottaa elinvoimaa juuriensa kautta. Vaunupaikan ranta tarjoaa juuri tällaisen ympäristön kesäisin. Retkisuunnitelmissa on myös tehdä tulevana kesänä retki Turun saaristoon ja viettää siellä muutama kesäpäivä jossakin idyylisessä paikassa. Tutustuen samalla ympäröivään luontoon ja tietysti mukanani kulkee uniikkirumpuni.

Aloittaako elämänkerta kirjoittaminen vai hommata oma rumpu ja perustaa oma blogi?

Pohdin joskus elämänkerran kirjoittamista. Se tuntui jotenkin kuivakalta hommalta. Tämä kyseinen rumpuhan omalla tavallaan jo kertoo elämäntarinaani ja elämänarvojani. Rummuttelemalla luon uutta yhteyttä maailmankaikkeuteen. Tämä blogin tekeminen tuntui sopivalta. Samalla tässä tarinoita kirjoittaessa syntyy uusia oivalluksia ja ymmärryksiä elämästä. Saan iloita samalla siitä, mitä tulee kirjoitetuksi. Se on sitä Päpin vuoropuhelua itsensä kanssa ja sitä on kivaa jakaa myös maailmalle.

Nämä kirjoittamishetket ovat vapauttavia. Olen tehnyt myös itselleni VIA-testin, jonka tuloksena tuli minulle ykköskohtana erinomaisuuden ja kauneuden arvostus. Näen sen juuri, että kuinka asioita ja tarinoita puen eläviksi teksteiksi. Kuinka näen ja koen luontoyhteyteni, kukkarakkauteni, kotiseutuni ja hyvän oloni. Kirjoitukseni perustuu omiin kokemuksiini ja oivalluksiini. Kauneuden arvostus tulee luonnon kautta. Se on sitä luonnollista kauneutta, joka kumpuaa sisältäni. Se kumisee myös rummuttelemalla maailmankaikkeuteen.

Perhoset luovat keveyttä ja kauneutta

Taikalaakson Kati oli onnistuneesti laittanut rumpuuni perhosen. Se symboloi hyvin minua ja elämääni. Kerroin jo tarinassa ”Kuka on Päpi?”, että kuinka lapsuudessani paljon pyydystin perhosia. Kyllä, se vieläkin onnistuu. En enää pyydystä niitä, mutta valokuvaan ja ihailen niiden kauneutta ja herkkyyttä. Perhonen toimii myös viestin tuojana.

Perhonen voimaeläimenäni

Perhonen voimaeläimenäni edustaa minulle kaikkein voimakkaimmin henkilökohtaista kasvua ja muutosta. Se kuvaa rummussani elämää ja kuoleman jälkeistä matkaa. Isä menee jo tuonelan virrassa veneellä. Isäni kanssa lukuisat kalaretket ovat kauniissani muistissani lapsuusvuosiltani.

Toisaalta perhonen liittyy myös valoon, keveyteen ja leikkisyyteen. Perhonen luo minulle odotettua keveyttä ja esim. näin blogini kirjoittamisessa unohdan sen maallisen arjen. Perhonen on kuin kukka. Perhosen herkkyys kuvaa myös sitä, että elinympäristöllä on merkitystä ja etenkin sillä, että millainen se on. Se tulee tuntua kodikkaalta ja turvalliselta. Siihen onneksi voin itse vaikuttaa luomalla kodista ja kodinympäristöstä sellaisen, jossa viihdyn ja tykkään olla. Se luo sitä Päpin hyvää oloa.

Voin siten rauhassa kukoistaa ja ilmentää sisäistä kauneuttani. Perhonen voimaeläimenhän viestiikin siitä, että ihmisenä tarvitsen elämäniloa. Onkin todella uuvuttavaa kaikki negatiivinen, joka saa minut väsymään ja elämäniloni surkastumaan. Entistä enemmän haluan olla siinä hyvässä olossa, jossa tällaista ei ole enää. En anna enää sille tilaa, että luovutan oman voimani ja väsyn. Vaan elän omasta voimastani käsin.

Yksi teemoistani onkin hyvä olo ja sen nimenäkin on perhonen eli sinisiipi. Kuten perhosellakin on ollut toukka- ja kotelovaihe. Monet tavoitteet ovat samanlaisia olleet omalla kasvun polullani. Niihin olen tarvinnut askeleita ja kokemusta. Enkä niihin ole kulkenut oikoteitä.

Kuvasin artikkelissani ”Mitä on Päpin hyvä olo?”, että on tärkeää nykypäivänä omaksua muutosketteryyttä. Elämäni on ollut muutoksen virrassa oikeastaan suuremman osan elämästäni. Etenkin työelämän muutokset ovat olleet suuria määräaikaisten töiden ja työtehtävien muutoksien myötä. Olen nopeassa tahdissa joutunut omaksumaan paljon uusia asioita, ohjelmia ja organisaatioita.

Perhonen voimaeläimeni on ollut suurena apuna siinä minulle. Arvostan näitä voimaeläimiä, joita minulle on annettu elämäni matkalle luontoyhteyteni myötä. Olen niitä hyödyntänyt joko aiemmin tiedostamatta tai osittain tiedostaenkin. Nykyään enemmän tiedostettuna.

On ihanaa kertoa myös teille näistä voimaeläimistäni ja liittyen myös luontoyhteyteeni ja koko Päpiin. Nimittäin helmikuussa 2020 Minä olen -messuilla tapasin toisenkin mielenkiintoisen naisen, joka katsoi käsiäni ja kertoi minulle. Hän toi minulle siellä esille todella voimakkaasti, että minun kannattaa hyödyntää luontoyhteyttäni ja alkaa siitä kertomaan muillekin. Nyt tämä toteutui blogini muodossa.

Voimarumpuuni liittyy elämässäni hyvin paljon yhteen luonnon kanssa.
Tulen syventämään vielä rummun myötä luontoyhteyttäni ja hyvää oloani muutenkin.

Rummuttelu- ja luontoyhteysterveisin

Päpi