Isookyröön – Päpin hyvän olon retkipäivä 4.2.2021

Olen tykännyt aina tehdä retkiä ympäristöön ja ympäristökuntiin. Tehnyt sellaisia hyvän olon retkipäiviä. Muutettuani v. 2016 alusta Etelä-Pohjanmaalle oikeastaan tutustuin ympäristööni näiden hyvän olon retkipäivieni kautta. Tätä ennen olin jo v. 2012 alkaen tutustunut Lapualle, jonne poikani muutti asumaan. Toki myös retkeilyä ja reissailua on tullut tehtyä läpi elämän ympäri Suomea.

Teemoitetut tarinani

Kun tätä blogiani aloin suunnitella ja pohtia, että mikä on ns. punainen lankani tässä. Ajatuksiini tuli, että tarinoita. Teemoina ovat aiheet, jotka ovat lähellä sydäntäni ja tuovat minulle hyvää oloa. Teemoiksi muodostui koti ja puutarha, luontoyhteys, hyvä olo, kotiseutu, retkeily ja reissailu. Oikeastaan lähes kaikissa tarinoissa sivutaan näitä kaikkia teemoja. Painottuen aina johonkin teemaan enemmän.

Tämä artikkelini aloittaa nyt teemana kotiseutu ja retkeily. Tulen kirjoittamaan aina silloin tällöin kotiseudustani, jossa retkeilen ja teen näitä ns. hyvän olon retkipäiviä. Reissailu sitten menee jo vähän kauemmaksikin Etelä-Pohjanmaasta.

Ensimmäinen tarina Snorkkeli teemalleni

Lähdetäänpä kurkistamaan Snorkkelin nimeksi saanutta kotiseutu, retkeily ja reissailu teemaa. Meillähän on niin hyvä tilanne Etelä-Pohjanmaalla, että kasvoimme vuoden 2021 alusta yhdellä kunnalla. Isokyrö liittyi Etelä-Pohjanmaahan vuoden 2021 alusta. Isokyrö sijaitsee Seinäjoen ja Vaasan puolivälissä eli valtatie 18 varrella.

Elämää suurempi kunta Isokyrö

Minua kiehtoi lähteä tutustumaan muutamaan kohteeseen Isokyröön, vaikka onkin näin talviaika. Talvi vuodenaikana on myös kaunis ja omanlaisensa. Elämmehän maassa, jossa on vuodenajat ja niistä tulee nauttia kustakin omalla tavallaan. Isonkyrön läpi virtaa Kyrönjoki ”Hiljaa virtaa Kyrönjoki uomassaan” lauletaan laulussakin.

Isäni evakkoajan maisemia Isokyrö

Isokyröstä olen kuullut jo lapsena isäni kertomana, vaikka olenkin Savosta kotoisin. Siellä olen asunut suurimman osan elämästäni. Isänihän oli karjalainen ja hän oli ollut lapsena evakossa Isokyrössä kylässä nimessä Lehmäjoki. Isälläni oli erittäin hyvät muistot niistä ajoista ja siitä vieraanvaraisuudesta, jota siellä heille tarjottiin. On oikein kiva aloittaa blogitarinani nykyisestä kotiseudustani Etelä-Pohjanmaasta juuri tästä kunnasta.

Olen kerran käynyt täällä Etelä-Pohjanmaalla asuessani autoajelulla tuolla Lehmäjoella. En tiedä, että onko se talo, jossa isä oli lapsena evakossa vielä pystyssä. Missä se siellä olisi, mutta kuitenkin niillä seuduilla olen käynyt jo. Tällä kertaa suuntasin matkani Isokyrön muihin kohteisiin.

Ajelin Orisbergin kylään

Lähdin aamusta klo 9.00 kotihommien tekemiseen jälkeen ajelemaan kohti Isokyröä Seinäjoelta. Ajelin ensin Orisbergin kylään. Monesti on ollut mielessä, että haluan käydä tuossa kylässä. Käännyin Orisbergiin menevälle kylätielle Seinäjoki-Vaasa-tieltä. Ai, että tykkään ajella sellaisia teitä. Lumi vain pöllysi, kun katsoin taustapeilistä taakseni, kun huristelin mennä eteenpäin. Maaseututiet ovat niin parasta. Mutkaisia, lumisia ja jäinenkin oli, mutta se tunnelma on aivan eri kuin ajella jossakin isommilla teillä ruuhkissa. Minä en nimittäin pidä moottoriteistä ollenkaan. No, niitä ei nyt onneksi olekaan lakeuksilla. Tuollaisia kyläteitä voisin ajaa jopa satoja kilometrejä ja nautin siitä niin paljon. Huokaisin oikein syvää, kun pääsin tuolle kylätielle. Niin rakasta se on minulle.

Kauniit talviset maisemat vaihtuivat ja saavuin pian Orisbergin alueelle. Jätin auton parkkialueelle ja aloin kiertelemään paikkoja. Tunsin heti autosta ulos tultua, että tämä on ihana paikka ja niin luonnon kaunis paikka. Siellä oli todella hyvät energiat. Tässä yksi päivä pohdin, että onko minulla ns. voimapuita täällä Etelä-Pohjanmaalla, joka vetää heti puoleensa. Nyt voin sanoa, että on ainakin yksi puu. Se on nyt tuolla Orisbergissa. Askeleeni veivät heti tämän kuvassa olevan puun luokse ja halasin tuota ihanaa vanhaa lehtipuuta.

Tuntui todella syvälliseltä halata tuota puuta. Rukoilin siellä puuta halatessa.

Kiitin, että sain tulla sinne. Vieressä oleva puu alkoi silloin kahisemaan siinä ja katselin sitä lehtipuuta. Siinä puussa oli jäänyt syksyltä kuivat lehdet puuhun ja ne alkoivat kahisemaan.

Tunnelma vain kasvoi tuolla paikassa. Näin ihanan polun menevän kohti rantaa.

Kävelin hiljaksittain tuota polkua ja sieltä avautui pieni kaunis järvi. Ajattelin, että nyt on ollut pakkasia ja haluan mennä tuonne järvelle vähän kävelemään. Ai, että tuntui hyvältä. Se on patoamalla tehty tekojärvi Kotilammin rannalla. Se on Suomen vanhin tekojärvi.

Orisberg liittyy monin tavoin Suomen kulttuurihistoriaa ja myös äärettömän kaunis luonto. Puut ovat suuria ja puhuttelevia. Tunnelma on käsin kosketeltavaa, mitäpä se onkaan kesällä. Kävin tuolla jäällä ja tämä tapuli on niin viehättävä. Nousin jäältä sitten kohti Orisbergin kirkkoa. Tuo kirkko on niin kaunis, kuinkahan kaunis se on sisältä. Ihastuin tuohon miljööseen todella paljon. Tuonne on palattava vielä joskus uudestaankin.

Tuo maisema vaikuttaa sellaiselta, että osassa paikassa kesällä voi olla hyvinkin lämmintä. Siellä voi kasvaa hyvin mm. omenapuut. Isokyrön maisemissa on myös peltomaisemien lisäksi yllättäviä ja kauniita yksityiskohtia kumpuamia kallioita ja isoja kiviä. Ne rikkovat kauniisti jopa omaleimaisuudellaan peltomaisemia. Ko. seuduista kumpuaa jotenkin minulle vivahteita Ruotsista, jossa olen käynyt eri paikoissa.

Napue

Ajelin tuolta Orisbergin kylästä Orismalan kylän kautta Napuelle. Saavuin Napuen taistelun muistomerkille. ”Suuren Pohjan sodan viimeinen kenttätaistelu käytiin Napuella. Napuen taistelua voidaan pitää Ruotsi-Suomen mahtavuuden ajan päätepisteenä.” Vaikka en ole erityisen innostunut historian tutkijana, mutta tuo paikka oli ajaessa niin vaikuttavan näköinen, jotta päätin käydä sen katsomassa.

Siitä sitten siirryinkin katsomaan Kyrönjokea ja Perttilän riippusiltaa. ”Perttilän silta on Suomen vanhin liikenteelle avoin teräksinen riippusilta. Se tehtiin norjalaisen mallin mukaan vuosina 1909–1910.”

Sillalta käännyinkin sitten vanhan osuusmeijerin miljööseen, jossa sijaitsee myös Kyrö Disttillery.

Kohteenani oli täällä Fiini lifestyle shop. 

Tunnelmallinen kauppa, jossa myydään sisustusta, koruja, vaatteita, puutarhan somisteita, kotimaisia herkkuja, viherkasveja ja kodin kestotuotteita. Heillä on myös oma brändi luonnonkosmetiikalle ja ekologisille kodinhoitotuotteille.  Näitä tuotteita voi ostaa myös verkkokaupasta.

Näissä tiloissa sijaitsee myös aivan ihana suklaakahvila. Oli ihana nauttia pieni suklaahetki lattekahvin kera. Niin ihana hyvän olon päiväretkeni oli jälleen kruunattu ihanalla pienellä herkulla.

Vietettyäni tunnin ko. ihanassa puodissa ja pienessä kahvilassa.

Ajelin vielä Kyrönjoen varteen katsomaan tätä ihastuvaa Isonkyrön keskustan vanhaa kirkkoa, joka oli nyt talvisessa ympäristössä niin kaunis. Aurinko pilkahti silloin harsoverson takaa.

Tykkään käydä kirkkoja kuvaamassa. Kesällä on myös kiva käydä aistimassa tunnelmaa, kun kesäkirkkojen ovet avautuvat. Tämäkin vanha kirkko voi olla todella kaunis paikka, istahtaa hetkeksi kesäpäivänä hiljentymään ja aistimaan kirkon ainutlaatuista tunnelmaa.

Retkipäiväni oli siinä vaiheessa, että oli aika lähteä kotiin Seinäjoelle. Ajelin kotia välillä auringon pienessä pilviharsossa ollessa ja välillä tuprutti mukavasti lunta.

Kotiin palattuani oli ihana ja virkistynyt olotila. Mukava on aina lähteä, mutta vielä mukavampi on palata kotiin. Kotipihaan palaaminen tuntuu jo itsessään niin ihanalle. Koti ja kotipihahan näyttää juuri sille, miksi me sen rakennamme.

Laittelin kahvin tippumaan, jonka nautin kaupasta ostamieni röstiriisipiirakoiden kanssa. Katselin ulos keittiön ikkunasta, kun kymmeniä pikkulintuja söi jyviä lintulaudoilla. Hanget alkoivat kimallella myös, kun aurinko alkoi paistamaan.

Kiitos tästä päivästä, jota luonto ja päivän elämykset tarjosivat minulle. Kiitollisena päätän tähän tällä kertaa tämän tarinani. Toivotan teille lukijoilleni hyvää päivän jatkoa.

Retkipäivän tuliaisina

Ystävyydellä

Päpi