Riisitunturi
Päpin tarinat, Snorkkeli

Voimamatka Posiolle – omassa rytmissä elämistä

Sanotaan, että matkailu avartaa. Termilläni reissailu laajentaa tietoisuutta ja parantaa. Lapin pyhät tunturi ja voimapaikat ovat maaginen mahdollisuus sisäiseen eheyteen. Aistit auki luontoon ja kokemaan luonnon parantavaa voimaa. Mennä pää pilvissä ja jalat eli juuret maassa. Näillä ajatuksilla kohti lomaviikkoa Posiolle.

Uudenkuun energioissa

Energiat on ollut huikeat näin uudenkuun aikoihin. Jo perjantaiaamuna 12.3. tunsin, kuinka energiat nousivat, kun sain mökkivuokran maksettua Posion Kitkan rannasta Riisitunturiin kupeesta. Energiat siirtyivät päästä varpaisiin ja takaisin. Positiivinen puhdas värähtely oli läsnä välittömästi. Mökin omistaja lähetteli maksusta kiitollisena kuvia vielä talvisesta Posiosta ja mökin rannasta. Olipa kiva lähteä töihin ennen talvilomaa.

Matkafiilistelyä omalla kodalla

Lauantaina fiilistelin omassa kodassa rummutella. Luin Lapista ostettuja runokortteja, siinä tulen loimutessa kodan tulipesässä. Siinä loimua katsellessa näin palavissa puissa eläinhahmon. Ikään kuin olisi viestinyt ja antanut merkkejä minulle universumista. Näistähän kirjoitin rakkaudesta sydämiin ja enkeleihin enemmän tarinassani. Kyllä, ne läsnä kulkevat, kun niitä osaa havainnoida. Olkoon sitten kyse intuitiosta, alitajunnasta tai ajatuksen voimasta. Pysähtyminen ja havainnointi näissä on keskiössä. Silloin voi saada mielenkiintoista johdatusta, ohjausta ja opastusta universumista, kun suhtautuu niihin avoimin mielin ja ei odota mitään ns. pakon voimalla.

Näin kuin tosiaan joku eläin olisi siinä hiilisessä puussa tuijotellut minua. Se muutti vielä väriä vaaleampaa eli harmaaseen. Heräsi ajatus, että kyseessä on joku eläinhahmo. Mieleni syövereistä tuotiin minulle hyvin voimallisesti naali. Mietin, että mitähän tuo nyt oikein meinaa. En siinä vaiheessa vielä oikein ymmärtänyt, että mistä on kyse. Se jäi kuitenkin mieleeni. Tämä asia kyllä avautui minulle sitten sunnuntaiaamun koittaessa.

Sunnuntain energiat ohjasi tekemään uuden aarrekartan

Pohdin sunnuntaiaamuna, että mitä kivaa tekisin tänään. Tuntui, että en tällä kertaa oikein osuvasti keksinyt paikkaa, minne lähtisin ulkoilemaan. Toisekseen oli tunne, että voisi tulla aamupäivästä käymään lapsia. Kuten he sitten ilmoittivatkin tulostaan myöhemmin. Sitä ennen tuli ajatuksiin, että alan tehdä aarrekarttaa, voimakarttaa tai sielunkarttaa. Millä nimellä nyt sitä haluaa kutsua. Vaikka viimeisen olin tehnyt aika vasta eli marraskuussa 2020. Yleensä voi olla vuosiakin väliä, kun niitä teen. Tai sitten kerran vuodessa.

Ensimmäisen aarrekartan olen tehnyt ihan aarrekartta-kurssilla v. 2006. Kaikki aarrekartat ovat minulla vielä tallella. Niin vain sitten aloin tekemään aarrekarttaa. Kyllä, siitä syntyi ihana. Laitoin yhdelle ystävistäni kuvan tekemästäni aarrekartasta. Hän tuumasi, että on ihanan keveä aarrekartta. Ne sanat lämmittivät minua kovasti, koska esim. vitaalitanssissa perjantaina tanssin lisää keveyttä itseeni. Se nousi sitten tuohon aarrekarttaan.

Parasta aina askartelussa sakset ja liima ja läjä lehtiä

Homma jatkui näin, että sakset on tärkeitä välineitä jo lapsuudestani. Lattialla istuminen on lempipuuhiani. Lapsena oli myös pahvilaatikoita. Nyt käytän värillisiä kaupasta ostamia kartonkeja. Niitä minulla on askarteluhetkiä varalta. Jo siksi, että lapset tykkäävät kaikista sellaisista touhuista, jossa saa askarrella. On mukava myös itse heidän käydessä aina askarrella. Tykkään myös yksin söpötellä näiden aarrekarttojen kanssa. Lehdet ja liima ovat myös tärkeitä minulle. Niitäkin piti olla aina lapsena. Joskus, kun liima loppui. Äiti keitti perunan ja käytin sitä liimatessa. Tosin ei se niin hyvää ollut, mutta kyllä se sen hetken tarpeen täytti aivan hyvin.

Aloin leikellä lehdistä kuvia ja tekstejä tulevaan aarrekarttaani. Niitä ei pohdita vaan leikataan ihan ensitunnelman perusteella. Sitten ne yhdistellään liimaamalla kartonkiin. Kappas sinnehän se tuli voimamatka Lappiin.

Lehtiä leikkeleessähän se osui tietenkin voimakuva naalista. Siellä luki näin, että

”Tänään teen asioita, jotka vahvistavat sisäistä valoani.”

Naalin myytti revontulien synnystä

Mitäpä tuo valo tarkoitti, mietin samalla uutta kuutta ja korttia, jonka nostin 13.3.2021 uudenkuun iltana mysteeri ja kuukuva. Tulee mieleen naali, jolla välkehtivät silmät. Luettuani Pohjolan voimaeläin -kortista asia paljastui minulle hyvin. Naalista kerrotaan näin, että talven tullen naalin ruskeaharmaa turkki vaihtuu valkoiseksi tai harmaaksi. Napakettuun eli naaliin liitetään myytti revontulien synnystä. Sen kipunoiva häntä sytyttää loimun taivaalle eli revontulet, kuten se kodan tulipesässä ollut eläinhahmon kuvitus kertoi minulle. Tämähän kertoo sisäisestä unelmastani täysin, jota odotan vuodesta toiseen. Toivon näkeväni joku iltayö vielä kunnon räiskyvät revontulet. Onko se mahdollista nyt tällä Lapin lumotulla matkalla? Sen näkee sitten, kun olen siellä ja tämä tarina pääsee etenemään sinne saakka. Joka tapauksessa naali on nykyään uhanalainen eläin ja yhtä mystinen kuin revontulet.

Tuossa Pohjolan voimaeläin -kortissa sanotaan vielä näin, että pohdittavaa:

Mielenkiintoista pohdittavaa. Katsotaan, että avautuuko lisää tällä Posion lumotulla matkalla. Paikkaahan sanotaan markkinoinnissa ainakin Lapin taikamaaksi. Kyllä, se sitä on. Paikka on kuin satumetsästä. Kunnan nimenä oleva sana posio tarkoittaa saamelaisen kodan takaosassa olevaa aukkoa, johon liittyy myös myyttistä merkitystä. Nämä kodat ovat myös Posion vaakunnassa.

Milloin on helpointa, kuka olen?

Mistä lumoudun? Mitkä asiat herättävät lumon?

Mistä ammennan lumovoimaa?

Posiolla ensimmäistä kertaa kesällä 2016

Posiohan paikka on puhutellut minulle jo kauan. Osana syytä voi olla, että arvostan suunnattomasti Anu Pentikin työtä. Sitä aitoutta, mikä siitä huokuu. Paikassa käynti oli haaveena todella kauan, kunnes keväällä 2016 autonkeula kääntyi Etelä-Pohjanmaalta kohti Kuusamoa. Sieltä tuli tehtyä piipahdus myös Posiolla Pentikin paikassa.

Lapin onnenlintu kuukkeli haaveena nähdä

Samalla mieleni halasi saada ripaus tuntea Riisitunturin tunnelmaa. Haaveena on ollut, että kohtaisin kuukkeli linnun, joka jotenkin puhuttelee minua todella paljon. Tuo retki oli sen verran lyhyt, että pitkäaikaista tutustumista en päässyt vielä kokemaan paikasta. Se jätti sydämeen suuren tunteen, että tuonne haluan palata uudestaan, kun sellainen elämäntilanne osuu kohdalle. Kuukkelikin jäi vielä tuona kertana näkemättä. Tapasin tuon kyseisen linnun eka kertaa kesällä 2019 Levillä ilta-auringon laskiessa. Se oli vain sellainen pikainen näkeminen.

Kesällä 2020 teimme miesystäväni kanssa viikon retken, jossa kiersimme telttailemalla useita paikkoja. Aloittaen synnyin kaupungistani Iisalmesta. Jatkaen sieltä Manamansaloon ja sieltä seuraavana päivänä Hepokönkäälle. Joka on muuten aivan huikea paikka. Sieltä matka jatkui Hossaan. Sieltäpä ajelimme sitten Posiolle ja kävimme Riisitunturilla kävelemässä.

Kitkan kulkijat

Kyllä sydämeni sykkii tuolle paikalle todella paljon. Matkamme jatkui sieltä Oulangan kansallispuistoon. Sieltä matka jatkui Sallaan kautta Kemijärvelle. Etenimme kohti Sodankylää ja Tankavaaraa. Kävimme Inarissa saakka ja mm. saamelaismuseo oli kiva käyntikohde. Paluu matkalla tulimme Ranuan kautta ostamaan lakkoja torilta. Kävimme Ranuan eläinpuistossa, josta olikin edellisessä tarinassa juttua. Yövyimme sellaisessa iglussa järven rannassa. Sieltäpä sitten Limingan kukka- ja eläinpuiston kautta kohti lakeuksia. Kaikki paikat, joissa kävimme, oli mieleenpainuvia ja erilaisia ja ihania. Posio jäi edelleen suureksi paikaksi. Etenkin Riisitunturi oli se paikka, jonne mieli halaajaa aina uudestaan. Tieto, että myös Korouoma on hieno paikka käydä.

Ruskaretki Posiolle syksyllä 2020

Niinpä päädyimme tekemään uudestaan syksyllä ruskaretken pelkästään viikoksi Posiolle. Yövyimme mökissä. Kävimme useana päivänä, aamuna ja iltana kävelemässä Riisitunturilla tuo paikka vain lumoaa minua aina uudestaan. Samalla retkellä kiersimme myös Korouoman paikan, jonka maasto on aika nousu voittoista ja vaatii jonkin verran kuntoa. Kyllä, se palkitsee näkemisellään ja kokemisellaan itsensä. Tuolla Korouoman laavulla näin ison parven niitä kuukkeleita, jotka laskeutuivat aivan käsivarsien lähelle. Kuukkelit tykkäävät tulla paikalle, kun tekee nuotion tai laavulle tai vastaavalle paikalle sytyttää tulet. Unelmani siltä osin toteutui täysin, kun sain nähdä parven kuukkeleita.

Syksyiset aamuauringon nousut olivat äärettömän upeita syksyisessä Kitkajärven rannassa.

Samoin myös syksyn ruska oli todella kaunista tunturilla katseltavaa. Revontulet jäivät edelleen näkemättä. Kuulin tällä syksyretkellä puhuttavan, että kyllä Posiolle niin Riisitunturille kuin Korouomallekin kannattaa tulla lomailemaan myös talvella. Tykkylumet ajatuksena houkutteli päästä talvilomalla uudestaan Riisitunturille ja Korouoman jääputoukset talvella tuntui upealta nähdä. Nyt olen katsellut kuvia Facebookista luontoryhmistä. Kyllä, siellä on kaunista katsottavaa talvella. Nyt jää nähtäväksi, että millaisena luonto näyttäytyy meille näin maaliskuun puolessa välissä. Ilmeisesti osa ainakin tykkylumista on ehtinyt jo sulaa, mutta kuitenkin kokeminen ja oleminen luonnon helmassa on aina mahtavaa. Se, että saa irrottautua vähän pidemmäksi aikaa kuin viikonlopuksi arkisista aherruksista eli työpaikoista ja siellä tehtävistä töistä.

Kortit kertoo luonnon energiat eheyttävät ja tasapainottavat

Oli maanantaiaamu 15.3.2021 ja lomamatka alkoi kohti Posion taikamaata. Sielun Kipinän kortti viestissä sanottiin hyvin osuvasti. ”Vihreä lohikäärme kehotti viettämään aikaa luonnossa tällä viikolla, sillä luonnon energiat eheyttävät ja tasapainottavat omaa energiaa. Intuitio ohjaa oikeaan ja tiettyyn paikkaan. Paikan energiat ovat tällä hetkellä tarpeen ja tuovat selkeyttä ja hyvää oloa.” Valonauttajat lähettävät merkkejä luonnon kautta. Aistit avoinna matkaan tie vei Posiolle.

Automatka sujui hyvin ja kahdeksan tunnin ajomatka palkittiin Posiolla. Pysähdyimme Livojärven maisemia ihailemaan ennen mökille saapumista. Livojärveä sanotaan myös nimellä Lapin riviera. Puhdas ja pitkä hiekkaranta-alue. Hengittelin syvään ja hartaasti, kun astuin ulos Livojärven parkkialueella. Tunsin sen tunteen, jonka olen tuntenut jo muutaman kerran ollessani Posiolla. Tämä on paikka, jonne mieleni halajaa aina uudestaan.

Livojärvi syksyllä

Kaunis mökki Kitkan rannassa odotti saunojia jo. Pitkän ajomatkan jälkeen oli ihana saunoa. Vaikka en ole saunaihminen. Pidän puulämmitteisistä saunoista ja etenkin, kun niistä pääsee suoraan vilvoittelemaan ulos tai teranssille. Se tuo sellaisen tunteen, josta ei voi muuta kuin nauttia. Illan taipuessa klo 21.00 oli mukava painua mökin vintille nukkumaan. Silmiini osui jo illasta mökin seinän nurkassa oleva pieni ikoni ja toinen keittiökaapin maustehyllyssä.

Ikonit ja mökin lämpimät energiat

Ikonit ovat minulle vielä vieraita. Toki nyt olen tiennyt, että ikoneja on ja nähnytkin jossakin. Sellaisia ei ole ollut kodissani koskaan. Enkä myöskään ole ollut yötä sellaisissa hotelleissa ja mökeissä, joissa olisi ollut ikoni. Tai en ainakaan muista tai ole kiinnittänyt erityistä huomiota. Tuo ikoni puhutteli minua. Niin vain aloin etsiä tietoa kyseisestä ikonista. Jotenkin tuntui, että paikka oli johdatus tulla viikoksi. Mitä ikoni viestii? Ikonissa oli kristus ja pyhä Menas. Kertoi ystävyydestä. Toinen ikoni on ns. perheikoni ja viesti perheyhteyttä eli läheisyyttä ja rakkautta. Kiinnitin huomiota tuohon pyhä Menas ikoniin. Menas oli puettuna keltaiseen väriin. Yksi väreistäni, joista pidän. Se tuo iloa, voimaa ja auttaa selviytymään elämässä ja voisin sanoa, että myös onnistumaan. Ikoneja käytetään ns. välikappaleena esirukouksessa. Sen vaikutus voi olla myös ihmeitä tekevä esim. parantuminen. Ikonien merkitys on kuvakielessä. Niiden avulla voi hiljentyä ja keventää sydäntään rukoilemalla. On myönnettävä totuus, että ko. mökissä oli hyvin levolliset ja rauhalliset energiat. Toki sijainti oli luonnon helmassa. Lisäksi mökin energiat olivat lämpimät ja hyvät.

Kitka ja taustalla näkyy Pyhävaara

Hetken ripauksia ja tunnelmaa kirjailijan elämästä

Tiistaiaamuna lämmitettiin Nunnauunin takka. Se antoi ihanaa mökin lämpöä. Istuin mieleni yhdestä unelmapaikassa kirjoittamassa. Olin pienen pöydän ääressä, jossa ihana tunnelmallinen pöytälamppu valaisi kirjoittamistani. Ikkunat avautuivat kauniisti luontoon. Näkymänä oli järvi, puita ja Pyhävaara siinsi taustalla. Ko. aamuna oli utuisen kaunis sininen hetki ja sumu leijui järven, metsän ja vaaran välissä. Aurinko avautui sieltä paistamaan. Kävin rannassa ottamassa kuvia. Hetkiä, jotka sain elää onnellisuudessa ja levollisuudessa. Ei ollut minnekään kiirettä ja voisin viettää sellaisessa aikaa useita viikkoja ja ehkä pitemmänkin aikaa. Nauttia elämästä ja välillä alkaa kirjoittamaan. Tunsin siinä hetkessä ripauksen kirjailijoiden tunnetta, kun he saavat omassa rauhassa ja hiljaisuudessa antaa luovuuden nousta valloilleen. Sen tunteen kätkin sisälleni. Voin ottaa välillä edes pieniksi hetkiksi käyttöön sopivien hetkien tullessa.

Ulkoileminen ja luonnossa liikkuminen on ihanaa ja erityisesti sitä se oli maaliskuisena tiistaina. Sain askeltaa lempipaikassa Posion Riisitunturilla.

Äärettömän kaunista siellä on aina. Talvi ja lumi on todella puhuttelevan kaunis tunturilla. Olihan siellä vielä tykkylumipuitakin lumivaipassaan. Itkin onnesta, kun pääsin tunturin laelle. Niin täydellisiä hetkiä, joita elämässä voikaan olla. Riisitunturi on niin lumottu paikka. Siellä on joku taikuus. Nyt olen käynyt ko. paikassa jokaisena vuodenaikana. Kaikki vuodenajat puhuttelevat omalla tavallaan tuolla paikassa.

Riisitunturi yksi Suomen lukuisista kansallispuistoista

Riisitunturilla liikkuessa heräsi myös kipinää lähteä liikkumaan jatkossa muihin Suomen kansallispuistoihin. Katsoa, että miltä ne näyttävät. Vaikka kohtalaisesti liikun luonnossa ja eri paikoissa käyn. Monessakaan kansallispuistossa ei ole tullut vielä liikuttua paljoa. Olin viime vuonna Tea Karvisen esitystä katsomassa kansallispuistoista Lapuan Vanha-Paukussa. Esitys oli huikea. Ostin myös Tea Karvisen kansallispuistot tutuksi -kirjan häneltä.  Kirja esittelee kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Se tuo esille kunkin puiston erityispiirteitä, kun jokaisella kansallispuistolla on oma tarinansa. Pitääpä lukea vähän tarkemmin, että miten Tea kuvaa Riisitunturia.

Tiistai-iltaa vielä lisää rentoutti mökin ihana lämpö ja hiljaisuus. Se sai meidät menemään nukkumaan alkuillasta päiväunet ennen varsinaisia yöunia. Niin parasta on ja tervetullut lepo, hiljaisuus, mökin lämpö, puhutteleva luonto ja yhdessäolo.

Lomaviikkoon kuului saunominen ja korkeat energiat

Kävin tiistai-illan saunassa. Menin terassille vilvoittelemaan, joka on niin ihanaa. Näin koivikossa viheltävän ison enkelipallon, jota pystyin silmilläni seuraamaan aina mökin seinustalle asti. Väri oli turkoosireunainen ja sisältä väri oli vaaleanpunainen. Väri voimistui kohti mökin seinämään tultaessa. Suihkuun mentyä näin tosi ison vihreän orbin eli enkelipallon. Se viestii aina, että ihminen on silloin korkeammassa värähtelyssä ja rentoutunut ja kuten lomalla tulee olla. Tämä antaa minulle hyvää näkemystä siitä, että rentoutuminen kannattaa ja tämä paikka on ihana. Omin silmin orbien näkeminen vaatii nimittäin korkeampaa värähtelyä. Se nyt harvoin on mahdollista työpäivien huiskeessa ainakaan. Enkelipalloilla on parantava vaikutus, vaikka emme sitä niin tietäisikään olevan. Mitä tulee väreihin tuo, vihreä väri viestii juuri rentoutumisesta ja myös vaaleanpunainen toimii samoin. Se on rakkauden energiaa. Se tuo ilon ja kiitollisuuden tunteita.

Lapin taikamaa Posio

Keskiviikkoaamu valkeni Kitkan rannassa. Takassa loimusi tuli ja istuin jo tutuksi muodostuneen pienen pöydän äärellä ja kirjoittelin aamusta. Nautin elämästä. Mikäpä siellä luonnon helmassa oli kirjoitella. Posion tärkein nähtävyys on ehdottomasti luonto. Sehän sopii juuri hyvin mainiosti minulle.

Lapin taikamaassa eli Posiolla on 200 lumipäivää vuodessa. Se selittää, että lunta oli vielä maaliskuun puolessa välissä paljon. Tykkylumia voi nähdä Riisitunturille mentäessä. Kunnan rajojen sisäpuolella on yli 3000 järveä ja lampea. Niinpä nimikkoeläin on muikku. Niitäpä olisi ollut kaupassa myynnissä. Harmi, että vuosia sitten tulin kala-allergiseksi. Sitä ennen mm. muikut paistettuna olivat lempiherkkujani.

Suopursu yhdistää Lapin taikamaata ja kodin taikamaata Seinäjoella

Posion nimikkokasvi on suopursu. Se ainakin yhdistää, kun kotipihan pieni luonnon suometsä puhkeaa aina kukkiin alkukesästä. Niinpä jatkossa, kun suopursut alkavat kukkimaan. Muistan paikan nimeltä taikamaan Posio.

Sininen unelma talvella Korouoman upea rotkolaakso

Suomen vanhimpiin kuuluvia metsiä ja Korouoman upea rotkolaakso ja luonnonsuojelualue löytyy Posiolta. Keskiviikkona oli vuorossa luontoretkikohteena Korouoman komea jääputousreitti. Siellä tuli käytyä syksyllä ensimmäistä kertaa. Miltähän se näytti nyt talvella? Korouoman lenkin kiertäminen oli palkitseva. Jääputoukset olivat todella ihanat. Nuo siniset jäät olivat niin vaikuttavaa katsottavaa. Oli siellä joku jääkiipeilijä. Reitin kiertämistä voi sanoa, että se on kuntoilua. Paljon nousua, joka ainakin minulla saa hengityksen nopeutumaan. Palautuminen onneksi tapahtui nopeasti, kun pääsi välillä tasaisemmalle kohdalle kävelemään.

Rakkaudesta luontoon linnut ja eläimet

Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa neljä riekkoa talviasussaan ja myöhemmin näin vielä metson. Ne olivat maantienvarressa menomatkalla Korouomalle. Jotenka kuvaaminen ei onnistunut liikenteen vuoksi. Kyllä, riekot ovat komeita lintuja. Lisäksi tässä kylätien varressa oli poroaitaus ja pitihän se siinä pysähtyä kuvaamaan poroja. Illasta kävin jäällä ja ympäristössä vielä hiihtelemässä. Tästä Kitkan kohdilta näkyy Pyhävaara, mutta Ruka näkyy vähän kauempana, kun kävin hiihtämässä.

Torstaiaamu valkeni ja takassa loimusi tuli ja aurinko pilkisti pilviharson takaa. Luin tähän asti kirjoittamaani tarinaani. Haluan aina elää kirjoituksissani. Toivottavasti se tunnelma, jota tarinoissani haen, välittyy myös teille lukijoilleni. Tämä tarina ei ole pelkkä ns. matkakertomus, vaan tämä sisältää paljon enemmän ajatuksia, tunteita, oivalluksia ja toimintaa lomaviikostani.

Tykkylumia vielä Riisitunturilla

Torstaiaamun aurinko houkutteli lähteä uudestaan Riisitunturille. Olihan minulla mukana oma voimarumpuni, jota myös talvella oli kiva rummutella. Ihana oli liikkua ja rummutella siellä. Vähän tuuli huipulla ja polut oli vähän hävinneet. Kylläpä maistui kotiruoka hyvältä retken jälkeen. Tunnen oloni aivan erilaiseksi kuin muutama päivä sitten. Oloni tuntuu keveämmältä. Nautin tällaisesta. Iltapäivällä hiihtelin jäällä ja nautin auringonpaisteesta. Hikosin vähän jo. Kehoni kaipaisi todella paljon liikuntaa, jotta se toimisi hyvin.

Torstai-iltana innostuin tekemään mökillä jo valokuvakirjan retkikuvista. Voin sen liittää tähän tarinaan yllätyksenä. Perjantaina oli aamupäivästä aika pakata laukut ja lähteä kotimatkalle Seinäjoelle. Kaunis pakkasaamu jätti kauniit muistot paikasta ja kiitollisena lähdimme kotimatkalle.

Kotimatka sujui Seinäjoelle ihan mukavasti. Saavuimme kotiin illansuussa. Pyykit koneeseen ja laukkujen tyhjäys. Seinäjoella oli kaunis aurinkoinen ja aavistuksen keväisen tuntuinen sää. Ehkäpä palaan seuraavassa tarinassani kevääseen.

Mitä kevät merkitsee minulle? Mitkä ovat kevään merkkejä minulle?

Kotimatkalla pohdin lumotun Posion matkaa. Mietin tuota aiemmin kortista tullut viestiä lumovoima. Näin niitä enkelipalloja vielä keskiviikkoiltana, kun menin nukkumaan. Sain siitä idean, että taidanpa käydä lauantaina taidekaupassa ostamassa vähän akryylimaaleja ja välineitä. Maalata itselleni enkelipalloja. En osaa mitään tavanomaista maalailla, jospa niillä palloilla on jokin merkitys minulle. Lauantaina 20.3.2021 on kevätpäiväntasaus ja voimallinen energiaportaalipäivä. Jotenka tuo tekeminen sopii hyvin. Toki käyn myös luonnossa liikkumassa ja ehkäpä tuohon seuraavaan kevätartikkelin nousee jotakin sisältöä jo.

Voimamatkalla Posiolla

Kiitoksena blogitarinoiden lukijoilleni linkki ”Voimamatkalla Posiolla -valokuvakirjaan”

Voimalomaterveisin

Päpi

Saatat myös pitää...

2 kommentti

  1. Siinäpä todella puhutteleva matkakertomus puhuttelevien kuvien kanssa! Oli ilo lukea… 🙂

    1. Kiitos, kommentistasi. Mukava kuulla, että tarinat puhuttelevat lukijoita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.