Päpin tarinat, Sananjalka

Lomaviikon ajatuksia ja toimintaa – retkellä kansallispuistoissa

Mitäpä sitä lomaviikolla touhuaisi?

Otin kortteja vähän vahvistukseksi ja ajatuksia herättäväksi, että mitä tällä lomalla tekisin ja touhuaisin. Aiemmin jo sain viikonloppuna yhden kortin, että itseni arvostaminen on keskiössä. Jäin sitä miettimään, että mitä lisäajatuksia tähän voisi saada, joten päätin nostaa vielä muista pakoista lisäkortteja.

Sieltä nousi sanoja, että luovu taakastasi, siunaus, kiitollisuus, selkeys, hiljentyminen ja palkitse itsesi.

Tokihan loman tarkoitus on juuri helpottaa itsensä arjen kiireistä ja nauttia lomasta ja olla siitä kiitollinen ja samalla olla siunattu. Monesti ajatukset kirkastuvat loman aikana. Näin tämä on myös palkitsevaa itselle. Kiitollisuus on rukouksen puhtain muoto ja myös avain runsauteen. Oli aika osoittaa kiitollisuutta lomalleni. Kyllä, minä hyvin iloisena ja luottavaisin mielin poistuin lomalle viime perjantaina.

On erittäin tervetullutta välillä saada lomailla ja ladata uutta energiaa itseensä. Sitä voisi verrata vähän kuin puita, jotka kasvavat pyrähdyksittäin ja välillä lepäävät niiden välissä. Lomalla on aikaa tutkiskella itseä kaikessa rauhassa hiljentyen ja mennä luontoon liikkumaan. Nyt oli aika palkita siis ihan itseäni. Nauttia loman tuomasta omasta ajasta. Se on sitä ns. itsensä arvostamista ja kunnioittamista. On erittäin tärkeää pitää antamisen ja vastaanottamisen tasapaino, jotta energiataso ja mieliala pysyy korkealla. Näin voi myös paremmin. Arvostaa myös sitä kaikkea, mitä on tehnyt muiden hyväksi.

Lomalla on kiva liikkua luonnossa

Yleensä lomalla tykkään käydä luontoretkillä, kun on sitä aikaa enemmän. Niin myös ajatuksenani oli, että näin toimin myös tällä lomaviikollani. Kohteita mietin täältä Etelä-Pohjanmaalta, koska ajatusta ei ollut lähteä tällä lomalla kauemmaksi. Tunne oli siitä kuitenkin, että jossakin tai joissakin uusissa paikoissa haluaisin käydä.

Mikä on palkitsevampaa kuin nauttia aikaa luonnossa ja ammentaa voimaa luonnosta. Kuten pari viimeksi nostamaani korttia kertoikin. Kyllä intuitio osaa ohjata, kun sitä vain hiljentyy kuuntelemaan tarkasti.

Nostamani kortti Ilon-pakasta – luonnon helmassa – 28

Kuinka paljon luonto antaakaan aihetta ilon herättämällä ihmisen eloon. Luonto täyttää aistit, parantaa ja lataa. Luonto muistuttaa meitä elämän voimallisuudesta ja vahvuudesta, alati uudistuvasta elämän ihmeestä. Luonto ympärilläsi on luonto sinussa.

Iloitse luonnosta!

Luonto ympärillä on ihmiselämän perusta, johon voi luottaa. Se on kuin maaäidin syli.

Luonnolla on parantava voima. Se tasapainottaa ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Tuntea maa jalkojen alla ja hengittää raikasta ilmaa. Uusiutua elämänenergiassa. Loma antaa syklit, kuten luonnossa. Lepään, päästän irti, uudistun ja avaudun uudelle kukoistukselle kevään edetessä. Luonto kutsuu nyt minua luokseen. Kiitän Äiti Maata, että saan sinne taivaltaa.

Intuitio -kortti 16 – juhlan aika

Ko. kortti vahvistaa tämän kaiken. On juhlan aika. Olen täällä etsimässä, kokemassa ja tekemässä elämästä ainutlaatuista juhlaa. Täytän sydämeni kiitollisuudella, koska juhlan aika on täynnä pieniä ja suuria ihmeitä. Voin tällä viikolla juhlistaa itseäni ja kuunnella omaa rytmiäni ja antautua elämän kauneudelle. Olen tehnyt töitä ja nyt on aika juhlia. Tanssia sydämeni rytmin mukaan. Näillä ajatuksilla siirryn kohti lomaviikkoa.

Maanantaina aamusta mietin, että tavallaan on seesteinen ja levollinen olotila. Jotakin ajatuksia viikolle vielä lisää tahtoisin. Pyysin vielä vähän lisää korteilta viestejä.

Nousi kortti Naisen voimapakasta 43-aurinko – valovoima

Aurinko on minulle tärkeä kevään kanssa. Rakastan valoa. Aurinko kuvastaa vahvaa elinvoimaa. Puhutaan myös tietoisuudesta, selkeydestä ja luovasta energiasta. Aurinko tekee sisälläni kaiken näkyväksi. Kortti kertoo saattamisesta loppuun jonkun suuren työn. Valaisee piilossa olevat totuudet. Kun tätä kortin sisältöä luen. Kyllä, juuri tällainen olotila minulle on noussut tänä maanantaiaamuna. Kortti on erittäin osuva. Aurinko antaa mahdollisuuden tehdä kaikki näkyväksi. Kortti viestii astumisesta oman elämän näyttämölle. Valo sisälläni on sisäinen kotini valo, lämpö ja rakkaus. Kertoo, että olen valon polulla ja valon lapsi. Nyt on hyvän onnen ja toiveiden täyttymisen aika. Kertoo, että kiedo itsesi keltaiseen.

Aamun edetessä huomaan olevani kirjoittelun ja lukemisen jälkeen kävelemässä jo ihanassa Kyrkösjärven maastossa. Poikkean myös metsään ja käyn täällä ihanalla lasten metsäpolulla. Silmiini osuu nämä ihanat maalatut esineet. Silmiini pistä heti tuo keltainen aurinko.

Sen juurella on kiviä, joissa lukee sanoja:

mielihyvä, ilo, huojennus, rentous ja innostus.

Tästä se lomani on tehtynä tällä kertaa.

Sieltä matkaa käymään Ideaparkissa, kun nyt on aikaa. Kierrän sisustusliikkeet aistimassa sitä tunnelmaa. Neljä kynttilää sieltä lähtee mukaan. Käyn syömässä maittavan aterian kaikessa rauhassa. Poikkean paikallisessa lähikaupassa tullessa ja ostan vielä ihanan kimpun ruusuja pöydälle somistamaan lomaani. Kukkien väri on tällä kertaa lohenpunainen tai persikka.

Iltasilla luen kirjaa. Syntyy oivalluksia. Päässäni soi Reino Nordin kappale Antaudun.

”Vielä kannan korttani kekoon
haluun saada syttyyn sun soihdun

jos haluut rauhaa mä antaudun.”

Pohdin mm. veden merkitystä, aikaa ja ajattomuutta. Kuuntelen kehoani kaikessa rauhassa ja hengitän keholleni rentoutta ja lisää energiaa. Välitän hyvää värähtelyä. Nautin olostani ja ajattomuudesta. Sytytän vielä myöhemmin ostamani oranssin kynttilän palamaan ja valaisemaan myöhäisiltaa. Tunnen oloni todellakin huojentuneen. Menen nukkumaan mielihyvää täynnä ja olen iloinen siitä, että päivä toi juuri sitä, mitä tulikin tuoda.

Aloitan tiistaiaamun rauhallisesti. Viime aikoina olen saanut voimakkaan tunteen, että olen tutkimusmatkallani itseeni ja oivalluksieni polulla menossa siihen suuntaan, josta olen unelmoinut. Tulen pala kerrallaan sitä teille avaamaan, kun tutkimusmatkani jatkuu.

Avaan kortin Ilon korttipakasta. Kortin sisältö viestii erittäin tärkeästä asiasta. Kyse on uskalluksesta avautua kuoresta ja on kaunista olla aito ja tilaa olla oma itsensä. Tuolla tekstin alussa nousi esille itsensä arvostaminen. Tässä puhutaan juuri aitouden arvosta, jota arvostan. Tällä kertaa kiinnitän erityistä huomiota kortin maalaukseen, jossa aurinko laskeutuu ns. kanjonin väliin ja siellä pohja on arvokas lähde. Tässä on tämän päivän ydin teemani minulle.

Laskeudun kanjonin väliin katselemaan elämää virtavaa lähdettä.
Tunnen sisälläni sen rakkauden ja lämmön, joksi minut luotiin tänne.
Olen matkalla luontoäidin luokse.

Unelmasta totta

Lähdin luontoretkelle tiistaina 4.5.2021 ja suuri haaveeni oli käydä Etelä-Pohjanmaalla olevassa Katikankanjonilla, joka kuuluu yhtenä osana Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuistoa.

Autonkeula kohti luonnon kaunista satumaata. Ajelin Jalasjärven kautta Kauhajoelle. Sieltä matka jatkui kyläteitä kohti Katikankanjonia, jonne saavuin n. klo 8.30.

Katikankanjoni. Useat kuvat tarinassa ovat sieltä

Otin repun selkään, jossa oli vähän vettä juotavana sekä banaani ja jugurtti aamupalaksi ja päiväpalaksi. Varustaudun näin kevyillä eväillä retkelle, koska olen kokenut, että kävely sujuu keveimmin askelin, kun ei ole ahtanut itseensä täyteen ennen kävelylenkkiä. Otan autosta myös kameran mukaan. Retki alkoi kohti kanjonia. Kävelen ensin ihan lähellä olevalle laavulle, josta laskeudun rinteitä alas kanjonin pohjalle. Vielä oli vähän lunta ja jäätäkin rinteessä laskeutua alas. Varovasti hipsuttelin mennä. Kiertelin kanjonia pitkin ja kuvailin siellä kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa. Näin lapsuuden ihastelemia vaahtoja virtaamassa kanjonin uomissa. Yksi niistä oli jopa sydämen muotoinen.

Aikani siellä nauttien luonnon äänistä ja satumaisesta kauneudesta, päätin lähteä kiertämään lenkin. Lenkki kierteli pitkin kanjonin uomia ja välillä nousin portaita ja rinteitä ylös. Paikassa on myös kiva kolmentuulenlakki. Maasto on vaihteleva ja satumainen. Kulkeminen on sinällään ihan helppoa. Suosittelen mennä ko. paikkaa ihastelemaan ja liikkumaan.

Reitti ei ole hyvin pitkä, kun vain kaksi kilometriä ja sen jaksaa hyvin kiertää. Kiersin reittiä hitaasti ja ihastelin luontoa ja välillä kuvaillen. Yhdessä puron solina kohdassa söin sitten pienet retkievääni. Kastelin kasvoni purovedellä, joka tuntuu niin hyvältä ja raikkaalta. Paikka on todella ihana ja täytti 100 prosenttisesti odotukseni ko. paikasta. Paikassa on erittäin hyvät energiat hengittää.

Olen todennut, että kansallispuistoissa on aina erittäin hyvät energiat. Sinnehän tullaankin hyvillä mielin liikkumaan ja näin energiat pysyvät myös raikkaina. Aikani kierreltyä paikassa oli aika suunnata eteenpäin, kun päivää oli vielä mukavasti käytettävissä.

Luontoretkeni jatkuu kohti Lauhavuoren kansallispuistoa

Katselen vähän google mapsia ja pohdin, että kuinka lähellä on Lauhavuoren kansallispuisto. Minua kiinnosti käydä Spitaalijärvellä. Ilokseni sain todeta, että sinne oli matkaa vain n. 20 kilometriä. Jotenka päätin autonkeulan suunnaksi ottaa Lauhavuoren kansallispuiston. Tunnelma oli aivan huumaava, kun pääsin Lauhavuoren hiekkatietä ajelemaan aivan kansallispuiston uumenissa.

Pysähdyin Lauhavuoden näkötornille.

Kävin siellä kävelemässä sellaista rantapolkua ja samalla kävin katsomassa Lauhan tuvan ympäristön. Aistin Lauhavuoden kansallispuiston tunnelmaa. Sää oli, mitä mainioin ja aurinko paistoi täydeltä terältä taivaalta. Koin siellä hetkiä vielä kevään aurinkoisia hankia kävellessäni.

Toinen unelmakohteeni Spitaalijärvi

Palasin sieltä autolle. Jatkoin autolla vielä matkaa eteenpäin. Käännyin Spitaalijärven P-aluetta kohti. Kävelin Spitaalijärven rantaa ihastelemaan. Matkalla näin mm. rupisammakon polulla ja sitruunaperhonen lentelevän mäntykankailla.

Nautin hetken ajasta järven rannassa. Kastelin jälleen kasvoni ko. järvivedellä. Otan tyhjentyneeseen vesipullooni Spitaalijärven vettä mukaan. Tein torstaina kotona ko. järvivedellä jalkakylpyä, johon laitoin lisäksi kiehutettua vettä ja ystäväni tekemän jalkakylpyainetta. Halusin palan paikan ns. historiatietoa mukaani ja mikä parhainta tässä tapauksessa helliä sillä omia jalkojani.

Tarinahan kertoo tuosta Spitaalijärvestä näin:

”Spitaalijärvi on pieni järvi Lauhanvuoren kansallispuistossa Isojoella. Syvyyttä järvellä on noin 1,5–2 metriä. Erään tarinan mukaan järven vedellä uskottiin olevan sairauksia, kuten spitaalia, parantava vaikutus. Järven kuuluisaa ”parannusvettä” vietiin aikoinaan myös Venäjän ruhtinaille. Spitaalijärven pH on nykyisin noin 4,7, jolla parantava vaikutus saattaa selittyä.”

Olenhan kotoisin toiselta lähteeltä nimittäin Runnin kylpylän seuduilta Savosta. Yhdessä tarinassani blogini alussa kerroinkin tästä Runnin lähteestä.

Ajelin tyytyväisenä ja onnellisena kotiin pieneltä kansallispuistoretkeltäni. Sain näin pienen palan aistia kansallispuistotunnelmaa. Ihastelin kotona ottamiani retkikuvia tietokoneelta tiistai-illan päätteeksi. Pystyn nyt jatkossa aistimaan Katikankanjonin ja Spitaalijärven energioita kuvieni myötä. Tästä oli hyvä jatkaa levollisin mielin lomani viettoa.

Keskiviikkoaamun valjetessa luin ja lepäilin aamusta kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Kuuntelen YouTubesta aina silloin tällöin videoita. Sinne oli tullut uusia mielenkiintoisia videoita. Siellä yhdessä videossa valitsin intuitiivisesti kortin. Kuinkapa se tuli kahdeksasta kortista valittua juuri tämä Äitimaa -kortti. Josta energioista kirjoitin tarinassani aiemmin.

Ihastuttava Kattilavuoren luonnonsuojelualueen luontopolku Seinäjoella

Sitten lähdin keskiviikkopäivän valjetessa paikallisille luontopoluille Kyrkösjärvelle. Toivoin mielessäni, että löytäisin siellä paikan, jossa en ole vielä kiertänyt. Niinpä aikani käveltyä huomasin, että olin reitillä, joka on ollut minulla käymättä. Kävin kiertämässä muiden lenkkien lisäksi Kattilavuoren luonnonsuojelualueen luontopolun.

Olipas se ihana kokemus. Miten kaunista oli siellä kävellä. Näin paljon erilaisia lintuja ko. reitillä mm. kurkien lennot järveltä, punatulkkuja, peipposia ym. metsässä lentelevän. Metsähän sanotaan opasteiden mukaan asustelevan myös liito-oravia. Niitä on vaikea havainnoida silmillä. Pitäisi aiheeseen perehtyä enemmän, että milloin ne liikkuvat parhaiten siellä.

Monenlaista maastoa sain kokea. Oli järvimaisemaa, kallioita, kuusimetsiä, mäntymetsiä ja suotakin löytyi ko. reitiltä. Viihdyin luontoretkellä useita tunteja ja oli mukava palata kotiin iltapäivällä laittamaan ruokaa.

Kotoilua kaikessa hiljaisuudessa

Torstaina vietin kotona päivän. On ihanaa olla kotona välillä kaikessa hiljaisuudessa. Kuunnella, kun seinäkello napsuttaa hiljaisesti. Päivä meni lukiessa ja kirjoittaessa. Nautin sen ihastuttavan jalkakylvyn ystävän tekemistä tehdyistä jalkakylpytuotteista ja keitin vettä ja laitoin sekaan sitä Spitaalijärven taikavettä. Nyt on perjantaiaamu ja pian on viikonloppu. Tänään käyn ulkoilemassa lähimetsissä. Kiitän tästä ihanasta ja vapauttavasta lomaviikostani.

On aika alkaa päätellä tätä tarinaa tällä kertaa. Laitan tähän tarinan lopuksi aika ihastuttavan laulun sanat, jotka on oikein osuvat näin luontoystäville sanomana.

Auringon alla -laulu

Asuntovaunuelämää odottaessa

”Kaikki, joille kallis ompi luonto, vapaus, tuttu myös on retkeilijän ylhä kutsumus.
Vaikeudet voittain, tarmonsa koittain aina edespäin käydä tietä elämän.
Siinä myöskin hengenlahjat uutta voimaa saa,
nuori mieli korkeutta kohti kohoaa,
reippaus ja kunto, oikeuden tunto,
ihmiselle ryhdin luopi ylevän.
Niin kaikkialla meill’ auringon alla ja alla tuhattähtein kultavälkkehen on valtapiiri ja
sen valkoviiri on tunnus suurten täyttyneitten toiveitten.”
Sanoittaja: Kalervo Hämäläinen – hänet tunnetaan kenties tunnetuimmasta kappaleesta Veteraanien iltahuuto
Olen poiminut tämän kauniin laulun sanoman kirjasta nimeltä ”Uusi ajatus löytyy metsästä – Tiina Lindholm”. Tulen palaamaan tähän aiheeseen jossakin vaiheessa blogitarinoissani.

Kaunista tulevaa viikonloppua

Ensi viikolle on jo helatorstain aikoihin luvattu jo lämmintä säätä. Niin pääsee kevät etenemään vauhdilla eteenpäin. Elän ja nautin lempivuodenajastani. Rakastan toukokuuta ja aina kesäkuun puoleenväliin saakka. Se on niin kaunista ja herkkää aika, jonka haluaisin purkittaa aina talveksi. Ihastella niitä tunnelmia. On onneksi olemassa aistit ja sen kokemuksen voi kätkeä sisimpään ja ammentaa sieltä kevään tunteita ja sitä herkkyyttä elämään joka päivälle.

Kiitoksia blogini lukijoilleni ja tervetuloa uudelleenkin lukemaan tarinoitani.

Luontoystävyydellä

Päpi

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.