Pienen potagerin saloja
Päpin tarinat, Sydänkoto

Pienen potagerin saloja – tänä kesänä yhä enemmän pörriäiskasveja – hiilijalanjälkeä pienemmäksi

Rakentamassa kesää asuntovaunupaikalle

Tuntuu hyvälle tehdä itsensä näköistä ympäristöä yhdessä miesystäväni kanssa. Tämä seutu on kaunista mäntymetsää, kallioita, varpukasveja ja tietenkin alapuolella siintää Hirvijärvi. Hirvijärvihän on tekojärvi, mutta kaunis sellainen. Jo itsessään siis luonto on kaunista. Ilta-auringot ovat lumottuja. Puutarhaihmisenä kuitenkin haluan tänne jotakin laittaa. Ajatuksena oli, että vaunupaikalle pieni ruukkupuutarha. Kotona oli sopivia ruukkuja varastossa käyttää tänne niitä. Täällä ollaan paljon. Siten tänne on parempi vaihtoehto laittaa kesäkukkia ja yrttiä, joita pitää kastella välillä jopa päivittäin. Kotipuutarhassa on ns. monivuotiset eli perennat, puut ja pensaat. Sinne niitä aina pikkuhiljaa rakentuu lisää.

Pienessä puutarhassa voi olla ns. huoneita

Tykkään, että pieneenkin puutarhaan tulee ns. huoneita ja etenkin istuskelupaikkoja useitakin. Niinpä täällä on nyt ulkokeinu katsella järvelle. Terassilla on istuskeluryhmä, johon sopi kotoa mustat rautatuolit ja pieni mosaiikkipöytä, jonka äärellä on kiva nauttia, vaikka aamukahvit.

Etuteltassa on mukava istuskella iltaisin ja syödä, vaikka vähän olisi huonompi sää. Terassille tuli myös aitaa ja se maalattiin mustaksi. Jotenkin tuntuu, että musta antaa hyvän säväyksen tällaisessa jykevässä järvi-mäntymetsämaisemassa.

Pienessä sydänkesäkeittiössä valmistuu maittavat ruoat

Pienessä kesäkeittiössä valmistuu maittavat ruoat. Siellä on kaasulevyt hyvin suojassa. Moni voi ajatella, että tuo on ulkowc. Ehkäpä sitä rautakaupat myyvätkin siinä tarkoituksessa. Tässäpä vaunupaikassa se toimii oikein mainiosti pienenä kesäkeittiönä.

Keinuminen on mukavaa ja kuuluu ehdottomasti kesällä vapaa-aikaan

Ulkokeinut on aina ollut minulle tärkeitä. Niinpä vaunupaikalla sai parhaan paikan ulkokeinu. Se on kaiken keskiössä ja sen ympärille rakentui pieni puutarha. Sanotaan, että keinuminen edistää hyvinvointia. Sillä on rauhoittava ja rentouttava vaikutus.

Pari alppiruusua väriläiskäksi ja pientä arboretumin tunnelmaa

Vaikka puutarha tulee olemaan ruukkupuutarha. Niin pari alppiruusua halusin kuitenkin kokeilla. Niinpä istutin pari erivärisiä alppiruusuja ulkokeinun viereen penkkiin. Alppiruusuille tuli niiden oma havu-rodomulta. Alppiruusuthan viihtyvät happamassa maassa. Lisäksi laitan niille tulevia kahvinporoja ja mahdollisesti jäänyt kahvia. Alppiruusuja tulee myös kastella hyvin etenkin näin keväällä, jotta kukkanuput eivät pääse kuivumaan. Kahviporoista ne tykkäävät, joka on ihan vanha perinne ollut aikoinaan. Tietenkin kukille pitää jutella mukavia. Katsotaan, jos ne vaikka sitten avaisivat kauniit kukat kesän myötä. Lisäksi muutama tuija tuomaan vihreyttä ja pitihän se pensasruusukin tuomaan ripauksen romantiikkaa.

Ruosteiset esineet soveltuivat tähän pieneen puutarhaan

Jotakin esineitä ajattelin, että pienessä puutarhassa olisi kiva olla. Niinpä tuli mieleen, että kotona on aika paljon ruosteen värisiä puutarhakoristeita, jotka ovat kotona vähän ns. ylimääräisiä. Jotenka näinpä ne saapuivat tänne vaunupaikalle. Minusta ne soveltuvat oikein hyvin tänne, kun mäntyjen rungossa on sellaista samantyylistä sävytystä.

Aistimassa Strömsö tunnelmaa vaunupaikalla

Aloitin 8.5.2021 puutarhahommia tekemään vaunupaikassa. Minulle tuli tunne kuin olisin Strömsö ohjelmaa katsomassa. Tällä kertaa olin touhussa ihan itse. Se tunne tuli siitä, kun ruukutin pieniä perennojen taimia ruukkuihin. Sieltä ne sitten aikanaan siirtyvät kotipuutarhan penkkeihin. Olihan se huumaava tunne, kun upotin käteni multaan ja laitoin pieniä alkuja purkkiin. Tunnen, että nyt se on se kevät, jota olen kaivannut kovasti. Kevät on lempivuodenaikani etenkin toukokuu ja kesäkuun puoleen väliin saakka. Siinä on jotakin taianomaisuutta, kun kaikki ryöpsähtää kasvamaan suurella voimalla. Tuntuu aina, että sytyn uudestaan eloon. Niinpä alkoi soimaan karvamatona Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin kappale ”Eloon

”Mä herään eloon, eloon, eloon, eloon
Eloon, iloon elämään
Eloon, eloon, eloon, eloon
Ja kyllä kestää kiittää

Suruvaippa perhonen halusi tulla tutustumaan uuteen tulevaan pieneen puutarhaan

Ensimmäinen perhonen eli suruvaippa kävi jo siinä samalla katsomassa ja tervehtimässä, että mitä touhusin. Olen perhostyttö lapsuudesta. Minulle perhonen on myös voimaeläin, josta olen kertonut jo aiemmissa tarinoissa. Perhonen kertoo ns. elämän keveydestä ja muutoksesta.  Se edustaa kiertokulkua. Sitä, että mikään ei ole pysyvää. Se liihottaa vailla murheita. Se on tunne, joka näin keväällä herää juuri minussa. Toivotan tuon perhosen tulemaan toistekin ”pieneen potageriin”. Mitä tulee perhosiin mm. nokkosperhoset olivat lapsuudessani hyvin yleisiä. Sitten ne vain jotenkin vähentyivät, mutta ilokseni voin todeta, että viime vuonna ne alkoivat jälleen yleistymään. Niitä on näkynyt jo tänäkin keväänä lentelevän mm. kotipuutarhassa.

Ruukkupuutarhaan perhosia ja pörriäisiä suosivia kesäkukkia ja yrttejä

Ruukkuistutukset saavat vielä jonkin aikaa odottaa, kun on vielä aika koleaa laittaa niitä. Ajatukseni on juuri laittaa yrttejä ja kesäkukkia, joita perhoset ja pörriäiset suosii. Niitä suosivia ovat kesäkukista mm. lumihiutale, marketta, lobelia, heletrooppi, tulikruunu ja koristetupakka. Niistä saa kivoja istutuksia, kun osa on matalia ja osa kasvaa korkeammaksi. Ko. kukkien värit vaikuttavat oikein sopivilta tänne. Kukat ovat samalla myös ns. väriterapiaa. Katsotaan myöhemmin, että mitkä värit muodostuvat ns. pääväreiksi, kun istutukset ovat aikanaan tehtynä.

Yrttejä haluan laittaa myös ruukkuihin. Perhoset tykkäävät ainakin laventeleista, salvioista, mintuista ja basilikoista. Tietenkin potagerissa tulle olla ehdottomasti myös ruohosipulia tarjolla, joka on herkkuani ruokien kanssa. Tuoksuista pidän erityisesti mintuista. Näin, kun vielä ei tuoksuja ole, niin ostin kaupasta yrttien tuoksuisia tuikkukynttilöitä. Polttelen niitä etuteltassa mm. juhlistaessa ruokailuhetkiä. Tähän yhteyteen haluan kertoa, että niin ruoan siunaaminen kuin kiittäminen ovat erittäin hyviä tapoja. Siitä kiittää maailmankaikkeus moninkertaisesti. Kiitollisuus ja siunaus ei koskaan mene hukkaan.  

Ruukkuihin kokeiluna myös marjoja ja tomaattia

Lisäksi haluan kokeilla tänä kesänä ruukkuihin jotakin marjoja ainakin mansikoita. Sekä sellaista ruukkutomaattilajiketta, johon ei tarvitse erillistä kasvihuonetta alkaa rakentamaan.

Ravitseminen – 13 – Atlantis-kortti

Ajattelin ottaa tähän yhteyteen yhden kortin ns. vahvistukseksi tarinalle. Tykkään niitä aina ottaa. Valitsin tällä kertaa tuon Diana Cooperin Atlantis-pakan. Sieltäpä se nousi tämä kortti.

Kortissa kerrotaan näin, että Kultaisessa Atlantiksessa ihmiset kasvattivat kaiken ruokansa rakkauden hengessä. He soittivat kasveille rauhoittavaa musiikkia ja asettivat niiden keskelle erityisesti kristalleja. Tuopa kuulostaa oikein hyvältä. Taidanpa laittaa kauniita kristalleja pieneen potageriin. Atlantiksen aikaan ihmiset söivät yksinkertaisesti, nauttivat paikallisesta ja tuoreesta ruoasta ja jakoivat kaiken kasvattamansa muiden kanssa. Kaikki ruoka siunattiin ennen ruokailua. Lisäksi he söivät hitaasti ja arvostivat jokaista suupalaansa. He olivat terveitä. Kannattaa syödä hitaasti ja ruoan mausta, koostumuksesta ja tuoksuista. Muistaa siunata ruoka ja juoma.

Pieni puutarha antaa voimaa ja energiaa

Olen sitä mieltä, että pienikin puutarha antaa voimaa ja energiaa ja tarjoaa jatkuvan ihmettelyn aihetta. Kasvit ilmentävät herkkyyttä, kauneuden monimuotoisuutta ja luonnon ihmeitä. Pienessä puutarhassa saa elää elämän suuren mysteerin äärellä. Voi ihmetellä ja ihailla niin värien kuin muotojen moninaisuutta. Kasvun ja kukintojen kehittymisen seuraaminen on kuin pitkäkestoinen meditatiivinen harjoite. Lisäksi mm. valokuvaaminen ko. kasvien on hyvin rentouttavaa ja mielihyvää tuottavaa. Parasta kukkakuvien ottamisaikaa on aamulla aikaisin ja illalla myöhään. Toki kuvia voi ottaa muuhunkin aikaa ja jopa pilvinen sää voi tuottaa hyvin onnistuneita valokuvia. Vinkkinä voisin sanoa, että kukkien ja yrttien kuvaaminen ns. kasvien tasolta tuo kuviin lisää ilmettä.  

Voisin vielä sanoa tähän, että omassa puutarhassasi voit toteuttaa vapaasti omaa luovuutta ja kasvimakua. Rakkaus kasveihin voi auttaa, että ne tunnistavat rakkautesi ja näin ne tekevät myötätunnosta parhaansa. Onhan tällainen sanonta olemassa kuin:

Mitä enemmän teet hyvää ja annat rakkautta muille, se tulee moninkertaisena takaisin.

Tämä pätee niin meihin ihmisiin, kasveihin, eläimiin, luontoon kuin koko universumiin.

Kuinka voisi vaunupaikalla pienen palan tehdä hiilijalanjälkeä pienemmäksi?

Minua on askarruttanut pidemmän aikaa, että haluaisin myös kompostoida täällä tulevia ruokajätteitä. Toki niitä ei tule paljoa, mutta kuitenkin esim. hedelmien ja perunoiden kuoria tulee aina. Tänään kuuntelin ”Rikastuta pihaasi -puutarhawebinaarin”. Niitä on ihan kiva kuunnella, vaikka sinällään paljon vuosikymmenien aikana on tullut tutuksi aiheita. Tuossa webinaarissa nostettiin luonnonmukaisen puutarhan lisäksi esille tuo ruokajäteasia. Joka on mietityttänyt minua. Siellä tuotiin esille tämä ”Bokashi Garden”, joita astioita näkyy myynnissä tavarataloissa. Olen pohtinut sitä, kun isoa kompostoria ei tänne tarvitse ostaa. Toisekseen mitään halpoja mökkikompostoreita en suosi, koska ne lisäävät jyrsijöiden määrää ja sen myötä kyytilanne vain heikkenee. Täällä alueella on jonkin verran kyitä havaittu, joten sen kanssa kannattaa olla tarkkana. Niinpä päätin ottaa webinaarin annista saamani tiedon Viidakkotohtorin sivuista netissä. Sieltäpä se löytyi pieni näppärä vaihtoehto tähän kompostointiasiaan. Me suomalaisethan rakastetaan ämpäreitä ja niinpä päädyin tilamaan ämpäreitä. Tällä kertaa ne ovat Bokashi ämpäreitä.  

Bokashi on sisällä, huoneenlämmössä pidettävä kompostori. Sana on lähtöisin Japanista (boka shi = eloperäinen, käynyt aine). Bokashissa ravinteet saadaan hyvin talteen. Hiili ei vapaudu hiilidioksidina, vaan sitoutuu materiaan. Bokashin hiilijalanjälki on vain 25 kg/tonnia.

Pieni potager valmistui

Helatorstain aikoina säät ja lämpeni ja niinpä ruukkupuutarha ja pienet istutukset pääsivät alkamaan. Kuvat ovat pienestä potagerista. Potageriin ovat saapuneet niin pörriäiset kuin perhoset, joista mm. sinisiipiä lentelee runsaasti.

Nyt, kun julkaisen tätä tarinaa niin sää on kolea ja istun kotona keittiön pöydän äärellä saattamassa tätä tarinaa valmiiksi. Kävin eilen illalla harsottamassa pienen potagerin, jotta halla ei vie kauniita ruukkuistutuksia. Suomessa on vaihtelevat kesäsäät, mutta silti kesä on aina tervetullut uudestaan.

Lopuksi haluan tähän laittaa vielä puutarhurin rukouksen

”Hyvä Jumala,
anna armostasi sadetta joka päivä
jos vain sopii,
keskiyöstä kello kolmeen,
ja kuten tiedät
hyvin hienoa ja lämmintä,
jotta se hyvin imeytyy maahan.

Ja anna auringon paistaa
koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä Astilben, Gentianan, Hostan
eikä Rhododendronin päälle.

Mutta varjele sateelta Silene, Alysseum, Helianthemum,
laventeli ja muut,
jotka kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,
pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet
voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.

Ja anna aina paljon kastetta ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.

Ja jos sopii,
anna kerran viikossa
sataa lannoiteliuosta.
Amen.

Karel Capek”

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.