Tykkään retkeillä. Retkeily on sydämeni asia. Muutettuani Etelä-Pohjanmaalle on ollut tosi kiva mennä eri paikkoihin retkeilemään. Lauantaina 22.5. ajattelin, että käyn Seinäjoen Ylistarossa ja Orisbergissa. Ylistarossa olen tykännyt käydä useita kertoja vuodessa etenkin keväisin ja kesäisin. Ylistarossa tuli käytyä ensimmäisen kerran, kun hain töitä Etelä-Pohjanmaalta. Ensimmäinen työpaikkahaastatteluni suuntautui Ylistaroon syksytalvella 2015. Ajeltuani silloin vielä Savosta Ylistaroon soi auton soittimessa Juha Tapion kappaleet. Pidän musiikin kuuntelusta ja kuuntelen myös hänen musiikkiaan. Mitä tulee Juhaan? Hänhän on kotoisin Ylistarosta.
Kävin silloin haastattelureissulla ensimmäistä kertaa samalla Kriikun myllyllä ja Ylistaron komialla kirkolla. Ne paikat kolahtivat sydämiini. Sinne on aina kiva mennä käymään uudestaan. Kriikun myllyllä toimii kesäkahvila ja tunnelma on siellä ihastuttava.
Viime lauantaina kävin Kriikun myllykahvilan ympäristössä katsomassa, kuinka Kirkkokoski kuohui valtoimenaan. Kosket on ollut aina minulla tärkeitä paikkoja ja siinä kuohunnassa on jotain hyvin hypnoottista. Niitähän on hyvin monenlaisia Suomessa. Olipa ne leveitä tai pienempiä ja kapeita, veden liikkeen ja äänen lumo pysäyttää helposti. Koskien kuohussa sanotaan, että niissä on myös parantavaa voimaa. Siksipä koskilla liikkuminen kuin onkiminen ja virvelöinti on terveysteko itselle.
Myllyn rantamia kierrellessä tuli mieleen niitä aikoja, kun ex-puolison ja hänen edesmenneen isänsä kanssa käytiin myllylle viemässä pellolta tulleita jyviä tehtäväksi jauhoiksi. Joista sitten ex-puolison äiti leipoi ja teki ruokaa. Jotenkin ne myllyretket olivat tunnelmallisia. Olen aina pitänyt tärkeänä niin tunnetta kuin tunnelmaa. Niillä on merkitystä. Elämästä tulee tunteiden myötä elämän makuista. Niissä maistuu, vaikka myllystä saatu jauho. Joka nykyään ostetaan suurimmaksi osaksi kaupasta. Siihen on pitänyt tehdä paljon työtä, että se on saatettu siihen vaiheeseen. Tähän voisi yhdistää myös sanat siunaus ja kiitollisuus, jotka ovat tärkeitä sanoja. Lyhin rukouksen muoto on kiitos.
Tuota pientä kävelyretkeä jatkaessa tuolla Ylistarossa Kyrönjoen varrella osui sieraimiini se huumaava kevään/alkukesän tuoksu. Se tuoksu on näin toukokuussa tietenkin tuomen tuoksu. Pidän tuomea merkittävänä toukokuu-kesäkuun kukkijana. Se on pysynyt minulle ns. ylellisyys pensaana, vaikka osalla se saattaa olla kotipihoissa. Minun elämässäni se on säilynyt ylellisyytenä ja sen luokse aina pitää mennä jonnekin. Lapsena menin aina joelle, jossa lehtomaisemissa tuoksui huumaava tuomi. Sieltä se on jäänyt tuoksuina mieleeni. Niitä ei ollut lähellä kotipihaa. Täytyi ajella pyörällä useita kilometrejä, jotta pääsin tuomien luokse jokivarteen ongelle. Asuessani toistakymmentä vuotta järven lähellä. Kantautui välillä rantapusikoista tuomen tuoksua kotipihaan. Se oli jotakin.
Seinäjoelle muutettua aina pitää lähteä lehtomaisemiin ja jokivarsille, jotta voi kokea tuon tunnelmaan uudestaan. Toki voisihan niitä istuttaa kotipihaan, mutta haluan säilyttää tuon ylellisyyden tunteen ja mennä tuoksuttelemaan niitä muualle. Silloin tuo tunnelma säilyy, joka oli lapsena ja siitä ei muodostu ns. itsestään selvyyttä. Tästäpä tuoksuista on kiva siirtyä retken edestä tyttöjen paikkaan eli kauppaan, jossa myydään mm. vaatteita.
Tykkään käydä Ylistarossa käydessä myös Fiinifröökynässä. Pidän vaatteista, vaikka olen luontoihminen. Silti olen myös nainen. Haluan aina välillä ostaa vaatteita, joissa viihdyn ja tykkään olla. Tykkään aika monista väreistä. Huivit on minulle tärkeitä, kun opin niitä käyttämään muuta vuosi sitten. Yleensä töissä minulla on huivi kaulassa, kun ilmastointi puhaltaa työhuoneessa. Joka on tietysti hyvä asia, että pystyy hengittämään paremmin. Huomasin, että kurkkukipuja minulla ei ole enää ole ollut, kun suojaan kaulani. Minulle on tärkeää kaulanalue pitää suojattuna.
Ylistarossa on muitakin kivoja paikkoja mm. Wanha Markki (eläinten vanhainkoti ja myymälä etenkin lapsiperheille viehättävä kohde), Maijan vanha navetta (myynnissä vanhaa ja uutta tavaraa) ja tietenkin Ylistaron komia kirkko. Tällä kertaa nämä kohteet jäivät nyt käymättä, kun olin suunnitellut mennä käymään Orisbergissa ja yhdessä päivässä ei hyvin monta kohdetta ehdi käymään. Suosittelen näitä kohteita käymään, jos täällä Etelä-Pohjanmaalla satutte lukijat liikkumaan.
Jatketaanpa tarinaa ja lauantairetkipäivää. Ajelin Ylistaron keskustasta kohti Orisbergia. Ylistaron keskustasta on vain pari kilometriä, kun käännytään Orisbergiin menevälle kylätielle. Tuota tietä on kyllä todella ihana ajella. Maisemat ovat kauniit. Isoja puroja virtaa, on peltoaukeamia ja kauniita kiviaitoja kuusiaitoineen ja osasta pihoista nousee kauniit sammaleiset kalliot. Tunnelma on käsin koskeltava, kun saapuu Orisbergin tielle. Pian sitten saavutaan Orisbergin kartanolle ja kirkolle. Nousen autosta pois. Kipaisen kirkolle, kun sain tietää, että sen ovet toivottavat tervetulleeksi kirkon sisälle.
Istahdin kirkon penkille ja rukoilin ja kiitin siitä, että sain tulla sinne. Kirkko on sisältä pieni ja niin ihastuttavan herkkä paikka. Tämä unelmani toteutui, että istuin siellä kirkon penkillä kaikessa hiljaisuudessa ja nautin hetkistä. Tunnelma oli käsin kosketeltava ja miten se on esim., kun morsiusparit astelevat alttarille. Voin kuvitella sen tunteen ja tunnelman mielessäni. Aikani istuttua ja ihasteltua paikkaa lähdin sieltä kävelemään kohti kellotapulia.
Matkalla huomasin luonnon, kuinka se oli kevättalven jälkeen herännyt vehreyteen. Sinivuokot olivat jo ehtineet kukkia alueella. Kielot odottivat kukintaansa. Mustikoita on tulossa, jos vain hallaöitä ei tule alueelle. Pienessä ihastuttavassa Suomen vanhimmassa tekojärvessä Kotilammin rannalla vedessä innokkaina menivät vesikirput.
Pienen kierroksen kiertelin ko. paikan ihastuttavassa luonnossa, vaikka vettä ripsotteli sateella, se ei vienyt sitä tunnelmaa, jota paikkaa huokuu.
Kierroksen jälkeen maistui ihastuttavat kahvileivokset ja kahvi ihastuttavassa pappilan kesäkahvilassa. Paikalle oli saapunut myös Eliisa Latva-Hakunin taidenäyttely. Sai jutella hetken itse taiteilijan kanssa. Kiitos näistä hetkistä ja hyvistä tarjoiluista. Ihastuin tuohon erittäin puhuttelevaan enkelitauluun. Puu pohjamateriaalina oli onnistunut ratkaisu.
Nautin tuolla kesäkahvilassa ihastuttavaa raparperikakkua kahvin kera. Raparperi on näin alkukesästä aina sävähdytä tarjottava ja syötävä. Se on niitä ensimmäisiä tuotteita, joita myös kotipuutarhasta tulee ja voi tehdä maittavaa kiisseliä mm. niistä. Aiemmin laitoin aina myös mansikoita niihin ja myös piirakkaa. Nykyisin en enää ole voinut syödä mansikoita allergian vuoksi. Se on ollut vähän harmillista. Aikani ko. paikassa virkistyttyä ja nautittua paikan herkuista oli aika palata kotiin Seinäjoelle.
Iloinen yllätys oli puhelimessa. Olin saanut viestin, että olen voittanut hoidon, jonka saan ottaa kesälomaviikollani 18.6. Kiitollisena olen näistä onnenpotkuista, joita minulle on reilun puolen vuoden aikana tullut jo useampia kertoja.
Haluan päättää tällä kertaa tarinani tähän yhteen lempikappaleistani
Juha Tapion kappale
Ohikiitävää
”Joskus vieläkin, talviaamuisin mietin missä meet
onko vastanneet vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin
Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää”
Ystävyydellä
Päpi
