Retkellä Itä-Suomessa – Luontoa, puutarhoja & kulttuuria

Kesälomalla on mukavaa reissailla ja unohtaa arjet kiireet ja touhut. Rakastan vapautta jo tässä iässä. Työvuosia on niin paljon takana, että kaipaan vapautta vastapainoksi entistä enemmän.

Niinpä heinäkuisena viikkona suuntasimme miesystäväni kanssa autonkeulan kohti Itä-Suomea. Olin tehnyt hyvän viikon retkisuunnitelman etukäteen ja tutustunut kohteisiin ja niiden aukioloaikoihin. Katsellut netistä sopivia leirintäalueita ja paikkoja.

Aiemassa blogissani kerroin enemmän onnistuneesta retkisuunnittelusta:
Ajatuksia onnistuneesta retkisuunnittelusta – Telttailua Keski-Suomessa ja kohteena Pyhä-Häkin kansallispuisto.

Keski-Suomen kautta kohti Pohjois-Savoa

Lähdimme matkaan Seinäjoelta lauantaiaamuna 10.7.2021 ajelimme tällä kertaa vaihtelun vuoksi Ähtäriin ja sieltä Saarijärvelle ja Viitasaaren ABC:lle aamupalalle. Päädyimme tähän ratkaisuun, että käymme joka aamu aina syömässä kunnollisen aamupalan. Jaksoimme näin hyvin retkipäiviä reissata eteenpäin ja iltasilla tai iltapäivällä sitten nautimme lounaan tai päivällisen. Näin myös verensokerini pysyi hyvänä koko retken ajan ja jaksoin hyvin reissata, vaikka ulkona oli kova helle. Autossa oli toki ilmastointi ja mukavan vilpoisaa ajella aina välimatkoja toisiin kohteisiin. Olin suunnittelut retkelle mukavin tasaisin välein sopivia kohteita. Päivät eivät näin muodostuneet vain pelkäksi ajelemiseksi.

Viitasaarelta maittavan aamupalan nautittua ajelimme kohti Pohjois-Savoa. Pysähdyimme kuvailemaan Viitasaaren puolella olevaa Kärnän koskea. Paikka on ihastuttava kohde ja se sijaistee mukavasti Viitasaari-Kuopio välisellä Sinisellä tiellä. Sieltä matka jatkui kohti Pohjois-Savoa ja ajoimme tällä kertaa lähelle Maaninkaa.

Korkeakosken luonnonsuojelualue Maaningalla

Kävimme ihastelemassa Korkeakosken luonnonsuojelualueen maisemia ja putousta, joka kauniisti virtaa luonnon kauniissa paikassa. Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava koski. Korkeutta sillä on noin 36 metriä ja vedenvirtaus vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja keväällä se on komeimmillaan. Maisema on hyvin houkutteleva ja kaunis myös kesällä. Rotkolaakson runsaus jyrkkine rinteineen muodostaa poikkeukselliset maasto-olosuhteet, jossa on mukava liikkua.

Korkeakoskelta ajelimme sitten hiekkateitä pitkin Pörsänmäen kautta Iisalmeen. Aikoinaan lauluntekijä Jaakko Teppo lauleli lauluja mm. Pörsänmäen tangoiltamista ja Hilimasta ja Onnista. Matkan edetessä meillä nousi aina uusia lauluja mieleen, joita laulelimme.

Synnyinkaupunkini Iisalmi

Iäkäs äitini asuu Iisalmessa ja sielläpä äidin luona vietimme kaksi päivää. Kävimme yhdessä äidin kanssa isäni haudalla. Kävin katselemassa kaupungissa olevaa katutaidetta yhtenä aamuna. Kiersimme miesystäväni kanssa toisena iltapäivänä kaupungin torin seutua. Ihastelimme Iisalmen kaupungissa aina kauniina olevia kukkaistuksia.

Synnyin kaupunkini oli pysynyt entisen näköisenä, mutta kuitenkin virran varteen oli rakennettu uusia kauniita kerrostaloja. Iisalmen terveyskampuksen rakentaminen oli hyvässä vauhdissa.

Matka jatkui Sonkajärven kautta Jyrkälle

Maanantaiaamuna 12.7.2021 matka jatkui kohti Sonkajärveä ja kävimme tapaamassa puutarhaystäviä. Saimme viettää pari tuntia heidän ihastuttavassa puutarhassa. Ystäväni pitää erityisesti pioneista, joita heillä on useita erilaisia puutarhassa. Aikamme rupateltua ja kahvia juotua oli aika jatkaa retkeämme.

Ajelimme sieltä Jyrkälle, jossa ihastelimme Jyrkän kohisevaa koskea ja seutua. Kävin myös hetken hiljentymässä luontokirkossa. Viimeksi ko. paikassa olin käynyt vuonna 2015 edesmenneen ystäväni perheen kanssa, josta minulle on jäänyt erittäin kauniit muistot. Tuossa ristillä rukoilin ja kiitin kaikista yhteisistä ihanista vuosista ja retkistämme. Toivotin kaikkea hyvää sinne taivaan kotiin hänelle.

Tiilikan kansallispuisto

Jyrkältä matka jatkui sitten hiekkateitä pitkin kohti Tiilikkajärven kansallispuistoa. Olin varannut meille aivan puiston sisältä yöpaikan Metsähallituksen Sammakkotammin vuokratuvasta.

Tiesin, jo retkelle lähtiessä, että alaselkäni ei tulisi kestämään pitkiä kävelymatkoja tällä kertaa ja myös helle oli voimia vievää. Valitsin näin retkikohteet niin, että mahdollisimman paljon pääsimme olemaan luonnon helmassa.  Niinpä tämä Tiilikkajärven kansallispuiston Sammakkotammin vuokratupa oli todella oivallinen paikka päästä hiljentymään luonnon rauhaan.

Pieniä lenkkiä kävin kävelemässä luontoreittiä molempiin suuntiin muutamia kertoja, mutta selkä ei todellakaan kestänyt pitkiä matkoja. Kipu oli niin raastavaa ja kävely oli hankalaa. Selkääni oli hoidettu kahtena eri viikkona niin fysioterapeutin kuin kalevalaisen jäsenkorjaajan toimesta useita tunteja. Silti selkäni vain oireili ja oireilee edelleen tätä tarinaa kirjoittaessani. Pahinta tuntui olevan paikoillaan oleminen tai kävely. Autossa istuminen oli / on kaikista helpointa. Se ei juurikaan tuntunut selässä ollenkaan. Kipu säteili / säteilee oikeaan jalkaani ja välillä tuntui /tuntuu, että jalka olisi jopa paikoiltaan. Olin jo ennen reissua tietoa, että tämä matka tulisi sisältämään kipuja. Päätin suunnitella retken niin, että pystyisimme sen kuitenkin toteuttamaan. Tiesin, että jos olisin vain jäänyt kotiin kesälomaa makoilemaan. Se olisi ollut minulle paljon raskaampi juttu kuin kipujen kanssa eläminen. Tein tietoisen valinnan jo lähtiessäni. Olen kiitollinen tekemääni tietoiseen valintaani ja siitä, että pystyimme reissaamaan kuitenkin vointini huomioiden.

Tiilikkajärvi täytti kyllä odotukseni kansallispuistona. Tuonne on palattava vielä terveempänä uudestaan. Äidin luota Iisalmesta tuonne suoraan ei olekaan hyvin pitkä matka. Meille tämä oli uusi paikka molemmille. Tiilikkajärven ympäristössä oli jonkin verran hyttysiä. Olin varautunut niihin jo etukäteen ostamalla aromaterapiatuotteita eli Kuura Essentials – öljyjä. Eniten tuosta paikasta jäi mieleeni ne valtavat määrät tosi isoja sammakoita, jotka hyppelivät hauskasti puskista tuossa Sammakkotammen vuokratuvan pihassa illan hämärtyessä yöhön.

Matka jatkui Pohjois-Savosta Pohjois-Karjalaan

Matka jatkui tiistaina pieniä teitä ja osittain myös hiekkateitä pitkin kohti Nurmesta. Tykkään pienistä teistä ja en kaipaa moottoriteiden hälinää ja hulinaa, jossa ajetaan ns. tuhatta sataa. Nurmeksessa nautimme aamupalan. Lauluina alkoi kuulua, että Pohjois-Karjalaan. Meneekö se jotenkin näin:

”Minä halusin tavata Annelin
Sillä tiesin sen minua vielä etsivä
Eihän elämä paljoa antanut
Sateenkaari päättyi nakkikioskille”

Myönnän jo tässä yhteydessä, että sukujuureni on puolet karjalaiset ja puolet savolaiset. Lienee isäni syntymäkotipaikka ollut Pohjois-Karjalassa aikoinaan, joka seutu on nykyään Venäjän puolta. Niin ja toinen virallinen etunimeni on muuten Anneli.

Bomballa käynti

Aamupala nautittuna ja laulut laulettuna oli mukava lähteä käymään Bomballa. Kävimme tutustumassa Bomba-talossa karjalaisnäyttelyyn. Onhan minulla tosiaan puolet juuristani karjalaiset edesmenneen isäni kautta. Ehkäpä jossakin vaiheessa perehdyn vähän tarkemmin tuohon karjalaisuuteen ja kirjoitan oman tarinani siitä. Minussa kumpuaa sellaisia karjalaisia piirteitä kuten vilkkaus, mutta myös sellaista haikeutta. Bomba-seutu kuvastaa sellaista karjalaista tunnelmaa ja ympäristöä. Toki en ole koskaan käynyt isäni syntymäseuduilla, mutta voin kuvitella sen olevan tuollaista.

Bombalta jatkoimme sitten matkaa kohti Juukaa. Juuassa pysähdyimme tankkaamaan autoa ABC:lle ja siellä autoa tankatessa miesystäväni huomasi tämän keisarinviitta perhosen. Minähän syöksyin autosta välittömästi kameran kanssa sukkasillaan kuvailemaan. Yksi mies kasteli minua ihmeissään, että mitä ihmettä tuo nainen touhuaa kameran tankkien välissä. Huikkasin hänelle, että perhosta kuvailen, kun sattui ilmestymään näin sopivasti paikalle.

Pidän perhosista ja perhoset ovat aina olleet matkassani lapsuudesta saakka. Olen kertonut jossakin tarinassani, että lapsena syöksyin aina haavin kanssa ruokapöydästä, kun huomasin ritariperhosen lentävän ulkona. Tuossa Juuan ABC:n lähellä oli apteekki tehnyt tällaisen ihastuttavan perinnepihanäyttelyn.

Olihan se käytävä myös katsomassa Tulikivellä kivinäyttelyä ja ympäristöä, kun siihen sopivasti se reitille osui.

Tuija Piepposen taidenäyttely ja ihana kohtaaminen

Samalla silmiini osui Kivikylän sisällä kivinäyttelyiden lisäksi Tuija Piepposen taidenäyttely, jonne oli kiva mennä. Olin muutama vuosi sitten käynyt Alavuudella katsomassa Harrissa Tuijan näyttelyä. Nyt tämä näyttely oli vielä isompi. Tällä kertaa sain ilokseni todeta, että Tuija itse oli paikalla. Kylläpä meillä juttu luisti hyvin. Selvitimme karjalaisia sukujuuriamme. Keskustelimme kuvassa olevista tauluista, jotka hän on maalannut Eritreasta. Hän oli asunut siellä. Minulla oli nuoruudessa kirjeystävä Eritreasta ja vielä muistona niistä ajoista on Eritreassa käsin tehty ja kirjailtu tunika. Tuija osasi hyvin kuvata kaikki asiat niin värikkäästi ja sillä suurella ilolla ja aitoudella, joka hänestä välittyy. Tämä kohtaaminen oli todella iloinen yllätys.

Kolin kansallismaisemiin ja Kolin kansallispuistoon

Juuasta ei ollutkaan enää pitkä matka ajella Kolille. Jättää auto Kolin rinteen alle ja nousta kiskobussilla luontokeskus Ukolle. Nautittiin ihastuttavan näkymien kera Kolin Sokos Hotellissa lounas. Kierreltiin rinteitä ja ihasteltiin kauniita Kolin kansallismaisemia. Olen joskus saanut olla noissa maisemissa useita päiviä syksyllä 2015 ja nauttia luonnon kauneudesta. Tänne oli taas ihana tulla piipahtamaan uudestaan, jossa on aina yhtä kaunista ja puhuttelevaa kansallismaisemaa. Muutamien tuntien jälkeen laskeuduimme alas kiskobussilla autolle ja ajelimme illaksi ja yöksi Kolin maisemiin telttailemaan.

Loma-Koli camping sijaitsee luonnon kauniilla paikalla. Siellä oli mukava nukkua yö teltassa luonnon raikkaassa ilmassa ja herätä aamusilla sieltä virkeänä kohti uutta retkipäivää. Sieltäpä Kolilta ajelimme aamusilla aikaisin aamupalalle Joensuun pohjoispuolelle.

Kohti Etelä-Savoa

Matkamme jatkui kauniita maisemia kaarrellen kohti Heinävettä ja olimmehan jo silloin menossa Etelä-Savossa. Siihen kuului Sakari Kuosmasen laulamana kappale:  

Kappale kauneinta Suomea

” Raikas muisto on satehen
Tumman pilvisen ukkosen
Maahan sortuvan teltan
Ja kesän kuuman huuman
Muistan vielä mä suudelman
Naurun onnesta kertovan
Lempeän tuulen ja
Herkän hiljaisuuden
Punaiset posket, syksy-yö
Koleat laineet rantaan lyö
Ympärillä metsä, linnun äänet
Saanhan vielä mä suukkosen
Unhoita sua koskaan en”

Laulut laulettua Heinäveden koskilla oli aika ajella kohti Heinäveden puulajipuistoa.

Hellettä oli jo heti aamupäivästä ilmassa. Kiertelin vähän heinittyneessä puistossa lenkin ja nappailin suuhuni kypsiä vadelmia. Sain kuitenkin hetken ja palan nauttia Heinäveden maisemista.

Koloveden kansallispuistoon

Sieltäpä sitten Heinävedeltä rytyytettiin ajella monien hiekkateiden kautta kohti Koloveden kansallispuiston maisemia. Matkalla jo sinne näimme nähdä ihastuttavia maisemia. Osittain emme olleet todellakaan enää varmoja, että olimmeko jossakin mökkitiellä vai missä, mutta kuitenkin se vei kohteeseen. Toki sinne olisi ollut vähän pidemmän reitin kautta parempi tie ajella, mutta halusimme seikkalailla paikallisilla luonnon keskellä olevilla metsäteillä.

Kävin tuolla Koloveden kansallispuistossa pienen lenkin kävelemässä. Aistin ko. kansallispuiston tunnelmaa. Mustikoita oli valtavasti kypsynyt sinne ja niitä siellä napsin suuhuni. Puistossa olisi toki vierähtänyt aikaa pidempää, jos vain selkäni olisi ollut kunnossa. Olen näinhinkin hetkiin erittäin tyytyväinen.

Koloveden kansallispuiston luontotupa sijaitsee Enonkoskella, jonnepa sitten ajelimme seuraavaksi. Enonkoskella kuten en myöskään Heinävedellä ja Koloveden kansallispuistossa ollut aiemmin käynyt ja nämä olivat ihastuttavia uusia kohteita myös minulle. Miesystäväni ei ole juurikaan liikkunut Itä-Suomessa, kun hänen työnsä on keskittynyt aikoinaan lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomen seuduille. Hän on syntyisin Etelä-Pohjanmaalta. Niinpä tämä oli myös hänelle uutta kokemista ja näin myös minä pääsin käymään Itä-Suomessa, josta ovat ne juureni.

Ihastuttava Enonkoski

Enonkoski on todella ihana pieni ja luova paikka. Ihastuin todella tuohon miljööseen ja ihastuttavaa pieneen koskeen, joka virtasi tuossa luontotuvan äärellä. Paikassa oli tarjolla myös taidetta. Hiekkaveistosnäyttely oli ihastuttava ja samoin luontotupa oli loihdittu ihanaksi.  

Mukava oli käydä kävelemässä tuolla Enonkosken varren puistoissa ja nauttia kosken äärellä luontotuvan myymästä kahvista.

Oravi keskellä ihastuttavaa Saimaata

Enonkoskelta oli aika alkaa siirtyä eteenpäin ja ajelimme kohti Oravia. Yövyimme teltassa Oravissa HotelliSaimaan Holidayssa. Ennen yöpymistä söimme kyseisessä paikassa lounaan. Kävimme veneretkellä aivan ihastuttavassa paikassa kuin Linnansaaren kansallispuistossa.

Linnansaaren kansallispuisto

Kävimme Linnansaaren kansallispuistossa kiertämässä pienen kävelylenkin ja tutustuimme vanhaan torppaan ja sen pihapiirin perinnemaisemiin. Oravi jäi mieleen monestakin syystä. Telttapaikka sijaitsi mukavasti niitetyllä niityllä. Etsimme kuitenkin vähän varjoa puiden luota ja ensin töräytimme auton isoon kiveen. Muistojahan siitä hetkestä jäi autoon. Keulan puskurista raami vähän maaleja vähemmäksi. Kävin iltasilla kastautumassa Saimaassa ja istuskelimme sen rannalla iltaa. Niinpä siinä tietenkin tarvittiin uimapukua ja pyyhkeitä, jotka sitten onnistuneesti jäivät Oraviin kuivamaan pyykkinarulle. Ehkäpä ne sieltä joku päivä saapuvat Postissa. Helle oli tuona päivänä todella paahtavaa ja taisi olla varjossa +34 astetta. Eipä ihme, jos järki ei ihan ollut parhaimmillaan. Sattuuhan sitä kaikkea.

Heinäsirkat olivat kuitenkin kovassa iskussa tuolla niityllä ja välillä niitä tuli jo telttaan ja tuntui, että yksi luiskahti jo pikkuhousujen sekaan. Paikka oli muuten rauhallinen, vaikka ihmisiä olikin paljon Oravissa. Telttailijoita ei ollut tällä kertaa eksynyt muita kuin me. Muut olivat majoittuneita hotellihuoneisiin, asuntovaunuihin ja asuntoautoihin. Muuten meillä yö sujui ihan hyvin teltassa ja saimme nukuttua hyvät yöunet. Aamusilla oli aika pakata kimpsut ja kampsut mukaan, paitsi se uimapuku ja ne pyyhkeet.

Retki jatkuu kohti Punkaharjua

Aamusilla suuntasimme vielä kohtalaisen ehjänä olevan autonkeulan kohti Savonlinnaa. Kävimme nauttimassa aamupalan siellä. Varsinaisia kohteita emme itse Savonlinnan keskustasta ottaneet tällä kertaa. Olen ollut aikoinaan viikon Savonlinnassa lomalla hotelli Casinossa. Siinäpä tuo näytti olevan vielä entisellä paikallaan ja samoin näytti olevan vielä myös Olavinlinna entisillä paikoillaan. Aamupala nautittua oli kiva taas jatkaa reissua ajaa Punkaharjulle. Joskus olen käynyt siellä ja tykästynyt kovasti ko. kansallismaisemiin, joihin muistoksi aikoinaan tuli autosta kättä huiskutellessa pudotettua Camee-sormus. Siellä se jossakin kansallismaisemareitillä tippui ja sinne se jäi. Tällä kertaa ei ollut sormuksia mukana enää pudotella. Vihki- ja kihlasormus tuli avioeron myötä pudotettua sormesta kesällä 2015. Elämä jatkuu eteenpäin.

Punkaharju on kaunis kansallismaisema ajella ja liikkua. Kävimme Hotelli Punkaharjussa ihastelemassa paikkaa ja samalla puodissa pienillä ostoksilla. Sieltäpä siirryimme sitten Lustolle Suomen Metsämuseoon tutustumaan.

Tuossa paikassa huokuu sellaista historiallista metsähenkeä. Joskus on ko. paikassa mukana ollut myös edesmennyt isäni. Hän oli tehnyt nuoruudessa ja aikuisiällä paljon mm. metsätöitä. Lustolla on myös hyvä puulajipuisto, joka oli kiva kiertää. Luston vierailun jälkeen oli aika mennä tutustumaan Raija Oraksen näyttelyyn taidekartanolla ja tapasin myös itse taiteilijan paikan päällä.

Taulut olivat aivan ihastuttavia. Tykästyin kovasti niiden sävyihin, joista tuli otettua muutamia valokuvia. Kun Punkaharjulla oltiin, niin pitihän se käydä retriitissä eli Saimaan taideluolassa. Siellä on tänä kesänä Kalevala aiheinen kierros nimeltä Sammon synty. Luolassa oli kyllä hyvä kierrellä, kun siellä oli viileätä helteisenä päivänä.

Piha-alueella on lisäksi taidepuistokierros, jonne on koottu erilaista Kalevala-aiheisia puuveistoksia.

Kohti Puumalan toria ja satamaa

Torstaipäivää oli vielä mukavasti jäljellä, jotenka päädyimme jatkamaan vielä matkaa. Ajelimme Savonlinnaan takaisin ja sieltä kaartelimme varsin mutkaista tietä Puumalaan. Puumalassa nautimme sataman tunnelmista ja söimme siellä maittavan aterian. Kiertelimme Puumalan katuja ja tutustuimme paikallisiin pieniin myymälöihin, joista kivasti löytyi myös hiljattain ostamaamme perämoottoriin alkuperäinen bensatankin korkki. Samalla siinä katuja kävellessä tapasimme myös Ville Haapasalon.

Puumala on oikein ihastuttava paikka Saimaan rannalla. Olen joskus nuorena ollut äidin kanssa retkellä ja silloin kävimme laivaristeilyllä ko. maisemissa. Sielläpä Saimaan norppa -patsas oli vielä paikoillaan. Tuli mieleen Juha Vainion laulu:

”Saimaan saaressa pikkuinen torppa, istuu portailla Nestori Miikkulainen, huuliharppuaan soittaa, ja Norppa”.  Norppa laulun myötä oli aika ajella telttailemaan Saimaan rannalle Koskenselän campingalueelle.

Saimme hyvin teltan pystytettyä aivan Saimaan rannan äärelle ja lämmin tuulen henkäys kävi mukavasti teltan ovelta sisälle. Aikamme siellä oleiltua oli aika pötkähtää nukkumaan.

Etelä-Savon pääkaupunkiin Mikkeliin

Aamun valjettua pakkasimme teltan ja lähdimme ajelemaan kohti Mikkeliä. Matkalla saimme ihastella Lietveden seutua ja Pistohiekkoja. Tuota tiereittiä sanotaan Route 62 vihreän kullan kulttuuritieksi. Sieltäpä kauniista maisemista matka jatkui kohti Mikkeliä. Kävimme tutustumaan niin Kenkäveroon kuin Mikkelipuistoon. Ko. paikoissa olen tykännyt aiemmin käydä.

Ihastuttava Mikkelipuisto

Tuosta Mikkelipuiston käynnistä on vuosia paljon ja se oli silloin juuri avattu. Oli kiva päästä verestämään muistia ja näkemään, että miltä se nyt näytti.  Mikkelissä nautimme sitten totuttuun tapaan aamupalan ja tällä kertaa nautimme todella runsaan aamupalan Sokos Hotellissa aivan Mikkelin keskustassa.

Naisvuori Mikkelissä

Tuosta paikasta oli mukava käydä katselemassa maisemia eli Naisvuorelta ja matkakeskuksen pihassa oli se Mannerheimin vanha vaunu vielä esillä.

Mikkelissä ja Mikkelin seudulla asui aikoinaan isäni tätejä. Sitäkin kautta ko. paikoissa on tullut käytyä. Myös puutarhaseuran retkillä ja muillakin retkillä ainakin Kenkävero on ollut kohteena. Kävin minä Savossa asuessani vielä 2014 jouluna Mikkelissä junalla Lauri Tähkän joulukonsertissa Mikkelin tuomiokirkossa. Etelä-Savo on kaunista seutua ja etenkin kesällä ne maisemat pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Rakastan järviä, joissa kukkii Etelä-Savossa valtoimenaan lumpeita kuten nytkin niitä oli kukassaan paljon.

Kangasniemi puistoineen

Mikkelistä oli mukavaa lähteä ajelemaan kohti Kangasniemeä. Olin ajatellut, että pysähdymme pienelle kierrokselle Pirtin perinnepuistoon tutustumaan. Sielläpä niitä perinneperennoja oli kukassaan paljon. Mukavalla paikalla on ko. puisto ja Kangasniemeä ympyröi kaunis järvi. Kangasniemeltä lähtiessä kohti Keski-Suomea osui silmiini tuollainen patsas. Siihen oli vielä pysähdyttävä sitä tarkemmin tutkimaan. No, sehän oli tietenkin se sotkalintu Kalevalasta ja tehty Kalevalan 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tarina Kalevalasta sai jatkoa tuolta Punkaharjun luolaretriitistä vielä.

Näinpä sitten oli aika alkaa hyvästellä Itä-Suomi ja siirtyä kohti Keski-Suomea. Laulella matkalla vielä "Lievestuoreen Liisa tyttö varjoisilta kujiltaan". Keuruulta ajelimme vielä hiekkateitä Myllymäen kautta Ähtäriin ja sieltä Alavuuden kautta Seinäjoelle. Lauloimme vielä lopuksi Klamydian kappaleen ”alkaa P:llä ja päättyy A:han hienoa olla Pohjanmaalla”. Meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaalla.

Tällainen Itä-Suomi retkeily tällä kertaa tuli tehtyä. Kiva oli tästä tarinaa kirjoitella ja palata vielä retkimuisteloihin, joihin on jatkossa kiva palata myös tuon valokuvakirjan myötä. Tervetuloa katselemaan valokuvia retkipaikoista.

Retkiterveisiä Itä-Suomesta

Päpi