Syksyä kohti hyvän olon piirakalla

Syksy sieltä pikkuhiljaa lähestyy. Nyt vielä nautitaan elokuusta. Joku pitää ehkä elokuuta vähän jo syksynä. Kyllähän, se luonto voi tällaisen helteisenä ja suhteellisen kuivana kesänä näyttää syksyn merkkejä. Itse pidän elokuusta. Sää on, mitä mainioin touhuta puutarhassa ja luoda jo tulevaa ensi kevättä silmällä pitäen.

Mitä kaikkea kaunista sieltä puutarhasta alkaa päästä kukoistamaan talven jälkeen?

Näen, että niin kevät kuin syksy on minulle sellaista uuden luomisen aikaa. Itse en näe niinkään vuoden vaihdetta sellaisena. Siinä mielessä ns. ennenaikaisen Maya-kalenterin kiertokulku tuntuu omimmalta kuin perinteinen vuosikalenteri. Niinpä tulikin tänä vuonna ostettua kalenteri, joka alkaa näin elokuussa ja sitä voitaneen nimittää myös koululaiskalenteriksi. Sellainenhan ns. koululainen minusta näyttää tulevan tänä syksynä työn ohessa.

Aarrekarttaa syksyksi

Tuossa yksi aamu tuli voimakas inspiraatio tehdä uusi aarrekartta syksylle. Tulee aina tehtyä silloin tällöin ja viimeisin on jopa alkukeväällä tehty. Näyttää, että rytmit muuttuvat ja näin myös syntyy tarvetta uusia tai päivittää / syventää aarrekarttoja. Enkä tarkoita tällä niinkään kiirettä, vaan jotenkin ajan rytmitys on muuttumassa ja muuttunut erilaiseksi. Tarve elää lyhyemmissä sykleissä korostuu ja tarve entistä enemmän elää tässä ja nyt korostuu. Sitä voitaneen sanoa myös puhtaaksi läsnäoloksi.

Tuota tekemääni aarrekarttaa katsoessani. Näen, että siinä nousee esille voimallisesti terveyteen liittyvät asiat. Niin liikunta kuin terveellinen ravinto. Erityisesti marjojen ja kukkien merkitys näyttäisi korostuvan tänä syksynä. Kyllä, vain täyskarpalomehukuurin aloitin. Puutarhaprojektit ovat alkaneet tälle kesälle. Toisekseen tuossa on sävyä työelämän merkityksestä. Uusi kirja kynän kera kertonee, että on myös alkamassa uutta. Niinhän sitä on opintojen myötä. Aarrekartassa muistutetaan myös ajanhallinnasta ja sen käyttämisestä omaa viisautta kuunnellen. Puhuttaneeko sitten sinällään ajasta vai enemmän ajottomuudesta?

Omaa sydämen ääntä kuunnellen

Olen tutustunut vapaa-ajallani hyvin monenlaisiin kirjoihin ja tullut kuunneltua erilaisia webinaareja tähän hyvän olon aihepiiriin liittyen. Niissä aika paljon keskitytään ns. hyvinvointiin. Itse koen, että hyvä olo on vielä henkilökohtaisempaa ja konkreettisempaa omaa sydämen ääntä kuunnellen. Hyvinvointi luo ns. viitekehityksen ja pohjaa hahmottaa kokonaisuutta. Se, miten kukin sitten muodostaa oman hyvän olon tai miten sen kokee, on itse kunkin henkilökohtainen asia.

Osallistuin Valmentamon järjestämään maksuttomaan webinaarin.

Hyvinvointi jaoteltiin siellä seuraavasti:

1. henkinen 2. fyysinen 3. emotionaalinen 4. sosiaalinen 5. älyllinen hyvinvointi

Itse käytän tässä yhteydessä nimitystä ”hyvän olon piirakka”, kun lähden tätä tarkemmin aukomaan.

Mitä kaikkea piirakkaani kuuluu, jotta koen oloni hyväksi. Jokainen voi miettiä omasta näkökulmastaan, että mitä laittaa hyvän olon piirakkaansa ja nostaako sieltä vielä jonkun erityisen teeman itselleen. Kuten minulla se tuo aarrekartan syventäminen syksyyn osoitti nousevan muutamia asioita enemmän.

Sydämen ääntä kuunnellen kasvun polulla

Itse kirjoitan aina ns. kasvun polusta. Tykkään itsetutkiskelusta. Se tarkoittaa sitä, että millainen suhde minulla on itseeni ja kuinka osaan arvostaa itseäni. Itseni kuuntelemista ja sydämen äänen kuuntelemista pidän tärkeänä. Se luo elämään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Minulle on tärkeä se sisäinen koti, että voin hyvin.

Joskus tuo kehollinen kotini tahtoo olla vieraampi kuin ns. sisäinen kotini. Sinällään olen tyytyväinen kehooni, että olen se, kuka olen. Välillä en tahdo ymmärtää kehoani, että miksi se toimii niin kuin se toimii. Vaikka hyvästä sydämestäni ja rakkaudestani kehoani liikutan paljon ja nautin myös liikkumisesta. Silti tuo kehoni tinkii vain välillä reistaamaan ja puhkeaa sairauksia. Eli tiivistäisinkö niin, että henkisen kodin kanssa olen enempi sinut kuin fyysisen kehoni kanssa. Haaveilen tosi paljon siitä, että tunnen myös fyysisen kehoni keveäksi ja teen sen eteen töitä. Toki en tee sitä verenmaku suussa kuitenkaan ja en pysty esim. johonkin kaavoitettuun ja säännönmukaiseen esim. jumppakerhoon lähtemään. Koen sen jotenkin ahdistavana. Nautin vapaa-ajallani tietynlaisesta vapaudesta. Tykkään liikkua mieluummin vapaasti luonnossa tai esim. kotona tanssin intuitiivisesti musiikin viedessä. Tuntuu sille, että on jotakin mystistä vielä avautumatta tältä osin minulla omasta kehostani. Ehkä joku päivä oivallan vielä jotakin ja saan vastauksia itselleni, että miksi näin. Enkö osaa rakastaa riittävästi omaa kehoani? Jää pohdittavaksi.

Tunteellisen järkevä

Olen aika tunteikas, mutta toki teen paljon päätöksiä myös järjen ääntä kuunnellen. En vastentahtoisesti kuitenkaan itseni kanssa. Arvostan tasapainoista elämää. Innostun asioista, mutta pyrin säilyttämään kuitenkin sellaisen vakauden ja sopusoinnun elämässä. Jotenkin tuntuu, että tunteita kuuntelemalla ja niitä käsittelemällä olen entistä enemmän löytänyt tietä itseeni. Oloni tuntuu siltä osin helpottuneen ja siksi ehkä tunnen, että tuo henkinen kotini on kunnossa.

Oman elämän hallinta

Mitä tulee sosiaalisuuteen. Mielestäni olen vähän molempia eli hallitsen omaa elämääni ja pystyn hyvin sosiaaliseen elämään, ja sitähän se hyvin paljon on työelämässä. Osaan myös rauhoittua ja hiljentyä luonnon helmassa ja viihdyn hyvin myös yksin ja itseni kanssa. En koe olevani eristäytynyt tai erakko missään nimessä, enkä haluakaan olla sellainen. Olen oppinut tuntemaan rajani ja vetäydyn omaan rauhaan, kun tarvitsen ladata akkuja ja nauttia vain elämästä. Olen luonut puitteet elämässä sellaiseksi, että se on jopa aika usein mahdollista. Minulle on läheiset tärkeitä elämässä, mutta annan heille tilaa hengittää ja elää myös omaa elämää. Pidän sitä erittäin tärkeänä, että välit ovat hyvät ja voimme tuntea toisemme kuuluvamme yhteen. On ihanaa, että on hyviä ihmissuhteita, joihin voi luottaa. Minulla ne ovat rakkaat läheiset ja myös työpaikalla kehittävällä tiimillä koen olevan suurta merkitystä arjessa jaksamisessa.

Mikään ei ole niin varmaan kuin muutos – muutoksen virrassa

Mitä tulee älylliseen puoleen? Työelämässä tuota älyllistä puolta tarvitsee aina. Ympäristö uudistuu koko ajan ja on pysyttävä ajan hermoilla. Uuden oppiminen on jokapäiväistä elämää ja muutoksissa eläminen on arkea. Niinhän se lienee sanontakin, että ”mikään ei ole niin varmaan kuin muutos”. Muutoksen keskellä on hyvä hiljentyä välillä eli vapaa-aikana. Luonto tarjoaa siihen hyvät puitteet myös täällä Etelä-Pohjanmaalla. Yksi teemoistani on luontoyhteys, josta kirjoitan paljon näitä blogitarinoitani. Näen myös, että vapaa-ajalla ei pelkästään hiljentyminen riitä, vaan kaiken uuden kokeminen on kivaa. Elämästä ei saa olla kuitenkaan liian tylsää, vaikka sekin tunne on hyvä välillä kokea. Esimerkiksi retkeily avartaa silmiä ja siirtää ajatuksia arjesta pois. Nautin niin monista asioista vapaa-ajallani.

Jos vielä jotenkin kiteyttäisin näitä asioita:

Minä – Sinä

• itsensä arvostaminen
• tärkeät asiat eli arvot
• mitä minä – mitä sinä haluat
  • kasvaa ihmisenä – tavoitteet / polku = kasvun polku

Ihmissuhteet

• oman elämän hallinta
• tilaa rakkaudelle – rakkauden tie – sydämestä käsin
• yhteiseloa läheisten / ystävien / kaikkien kanssa
  • aina voi kehittää näitäkin taitoja

Keho / sisäinen koti

• oppia rakastamaan enemmän omaa kehoa
• lisätä keveyttä ja hyvää energiaa
  • sopusoinnussa keho, mieli ja henki

Arki / työ

• työelämän haasteet / tavoitteet / merkityksellisyys
• oman työelämän tuunaaja / keinot
  • runsauden ja vaurauden lisääminen / tuo tasapainoa vapaa-ajan ja arjen välille

Koti / puutarha / vapaa-ajan vaunupaikka

• viihtyisyys / toimivuus
• yhteys luontoon omassa puutarhassa
  • paikka, jossa on hyvä olla ja antaa hyviä energioita / vahvistaa ja voimistaa

Avainsanoja: Aito myönteisyys, armollisuus, lempeys, pehmeys, rakastava ystävällisyys ja hyväntahtoinen asenne.

Toivon meille kaikille ja aivan kaikille hyvää! Olkoon elämässämme rauhaa, turvaa ja rakkautta.

Osallistuin myös Sisäisen matkatoimiston pitämään Menesty Sydämellä pitämään Kehitietoisuus II -webinaariin, jossa kävimme läpi ns. luomisen seitsemän askelta. Laskeutuen energiakeskuksista (chakrat). Tällä kertaa ne lähtivät ylhäältä alaspäin eli kruunuchakrasta aina juurichakraan saakka. Muodostin niistä tällaisen lyhyen tiivistyksen itselleni itsestäni               

1. Monta mahdollisuutta kokenut (kruunuchakra)
2. Monta visiota luonut
3. Monta tarinaa syntynyt
4. Sydän avautunut kerta kerralta
5. Suunnitelmat syntyvät kivutta
6. Toimeliaisuutta löytyy
7. Jotakin vielä puuttuu – se on tämä sadonkorjuu (juurikeskus)

Jokin ei pääse vielä täydellä terällä kukoistamaan. Siinä on vielä matkaa ja tekemistä kohti entistä parempaa hyvää oloa ja vapautunutta tunnetta. Tunnen, että kaukana siitä ei enää olla. On vain ajan kysymys, kun se loksahtaa paikoilleen. Katsotaan sitten, että mitä silloin syntyy. Odottavilla mielin kohti syksyä.

Lopuksi: Elämänvoimaa -kirjasta eräs aamu osui nämä sanat silmiini ja jäi sydämeni sopukkaan kauniisti muistuttamaan, siitän elämän kauneudesta ja ilosta.

”Kun teet sitä mitä rakastat. Jokainen päivä on siunaus.”

Illan hämärtyessä yöksi tätä tarinaa kirjoittaessa pohdin:

Onko se niin, että jokainen eletty päivä on myös sadonkorjuun hetki. Eikö ihmeitä ja ihmeellisyyttä tarvitakaan? Onko se suurin ihme, että saa herätä uuteen aamuun ja iltasilla hiljentyä yöunille. Sekö vain tarvitsi kirjoittaa sanoiksi ja tehdä näkyväksi. Sekö se on se tietoisuus ja todellisuus, jota usein etsimme. Miksi emme näe aina sitä ja miksi etsimme sitä liian kaukaa, kun se on liian lähellä. Onko nyt kuitenkin jo sen sadonkorjuu aika nauttia elämän tarjoamista antimista ja matkasta. Jokainen yksittäinen hengitys on aihe sadonkorjuulle. Elämä sykkii meissä. Kiitollisena kohti syksyn kauneutta ja kukoistusta.

Nyt vain nauttimaan hyvän olon piirakasta ja ammentamaan sieltä voimaa ja iloa tulevaan syksyyn.

Ystävyydellä

Päpi