Päpin tarinat, Sananjalka, Snorkkeli, Sydänkoto

Lähimatkailua naapurikunnassa Kuortaneella

Olen aina pitänyt Kuortanetta urheilupitäjänä. Se johtuu siitä, että olen tiennyt jo Savossa asuessani, että Kuortaneella on Kuortaneen Urheiluopisto.

Katselut kuvista, että on Kuortaneen Urheiluopiston ympäristö on kiva paikka. Tänne Etelä-Pohjanmaalle muutettua ko. paikka on tullut jo vähän tutuksi.

Urheiluopiston ympäristössä risteilee mukavasti luontopolkuja ja osassa poluista näkymänä on ihastuttava Kuortaneenjärvi. Urheiluopisto sijaitsee Kuortaneenjärven rantamilla. Toissa kesänä osallistuin myös urheiluopistolla ihastuttavaan hyvinvointitapahtumaan. Olen lukenut Sanni Nevalaisen enkelikirjoja. Niinpä osallistuin Sanni Nevalaisen enkelimeditaation, jossa hän esitteli myös hänen maalaamiaan tauluja. Ne toimivat myös meditaation voimana.

Kuortaneen kirkko on myös kiva käyntikohde. Kesäisin järjestetään niitä tiekierkkoja. Kävin toissa kesänä Kuortaneen retkellä katsomassa paikallista kirkkoa. Minusta se on kaunis ja kuvastaa jotakin ruotsalaisuutta. Ehkä se nousee siitä, että Ruotsin matkoilla olen nähnyt vähän vastaavanlaisia kirkkoja.

Kuortaneen maaseutu on kaunista seutua. Olen käynyt pari kertaa Kuortaneen maaseudulla yhdessä ihanassa maalaistalossa, jossa on pidetty Deepthin konsertteja. Kirsi Ranto on entinen tangolaulaja ja nykyään hän tekee mm. meditatiivista musiikkia.

Nyt, kun olemme usein vapaa-ajalla täällä Hirvijärven vaunurannassa ja tämä sijaitsee lähempänä Kuortanetta. Olen alkanut tehdä retkiä myös suuntautuen Kuortaneen seudulle. Niinpä yhtenä kesälomapäivänä tuli käytyä Kuortaneen Mäyryssä Soile Yli-Mäyryn taidehallissa. Tämän vuotisen hänen näyttelynimenänsä oli ”Tuhkan siivet”. Hän on kansainvälisesti kuuluisa taiteilija omaleimaisella öljyvärityöskentelyllään.

Kirkasvetinen Kaatialan louhos

Tänään sunnuntaina 15.8.2021, kun kirjoitan tätä tarinaa. Kävin retkellä Kuortaneen maaseudulla ja luontokohteissa. Ajelin täältä Hirvijärveltä ensi Kuortaneentietä ja sieltä käännyin ajelemaan pitkin Kuortaneen maaseutureittiä kohti Kaatialan louhosta. Kaatialan avolouhos toimi vuosina 1942–1968, josta silloin on louhittu maasälpää ja kvartsia.

Nykyään tuolla paikalla kaksi mielenkiintoista tehtävää. Se toimii urheilusukelluspaikkana ja se on jopa yli 40 metriä syvä toisista kohdistaan. Hylkykivikasoista voi korukiviä. Näinpä ko. paikka toimii myös keräilijöiden ja korukiviharrastajien aarreaittana. Itse kävin tuolla alueella kävelemässä reitin ja ihastelemassa vedenpinnan väritystä. Samalla tutkailin myös, että millaisia kiviä siellä mahtoi näkyä. Käteeni osui mukavasti kutsuva kvartsikivi, joka minusta hohtaa hieman roosaa. Tuntui oikein sopivalta kiveltä lähteä mukaan retkeltä.

Sarvikkaan ainutlaatuinen koskialue

Toisena retkikohteena oli jo aiemmin toissa keväänä käymäni Sarvikkaan kosket. Ko. paikka on niin ihana, että siellä voi käydä useammin. Enhän silloin vielä kirjoitellut blogitarinoitani, jotenka tämä kohde ehdottomasti kirjoittamisen arvoinen paikka. Se muodostuu viidestä eri koskesta. Maisemat vielä näin elokuun puolessa välissä olivat kuin keväällä. Sen tekee tietenkin kaunis lehtomainen maisema. Siellä kävellessäni tuntui, että on taas kevät.

Pidän keväästä todella paljon, kun luonto herää valtoimenaan kasvamaan. Paikassa käy paljon kalastuksen harrastajia, jossa voi heitto- ja perhokalastaa luvalla. Alueelta löytyy niin laavu, kota kuin tulipaikka. Paikka on kiertää monessa kohdassa ja kävin niin Savikkaan sillan alueella kävelemässä kuin ala- ja ylämyllyn puolella.

Ihania lähikukkia Pieneltä Kukkafarmilta

Puutarha- ja kukkaihmisenä poikkesin luontokohteiden jälkeen tuolla Sarvikkaan koskien lähellä olevalle pienelle kukkafarmille. Paikka tunnetaan nimellä Pieni Kukkafarmi. Paikassa oli avoimet ovet tapahtuma ja siten oli mukava päästä siellä käymään. Pääsi ihan pellolle tutustumaan kasvatettaviin ja myytäviin kesäkukkiin. Kyllä, siellä kauniisti penkissä hyvin monenlaisia kesäkukkia oli kukassaan.

Arvostettavaa tuollainen työ näin helteisen ja kuivan kesän aikana. Kyllä, siellä on saanut joka päivä kastella runsaasti niitä. He järjestävät niin kursseja kuin tekevät sidontatöitä itse kasvattamista lähikukista niin arkeen kuin juhlaan. Niinhän sieltä lähti minulle mukaan ihastuttava asterikimppu. Tuolla farmin pelloilla olisi voinut olla vaikka, kuinka kauan ja vain ihmetellä ja ihastella kukkien kauneutta. Tulihan niistä aika paljon kuvia otettua. Mikä tunnelma oli lopuksi vielä nauttia kahvit ihastuttavassa ja tunnelmallisessa ulkorakennuksessa, jossa oli kuivamassa kukkasia. Tuoksu oli huumaava.

Retkeni oli niin raikas tuulahdus paikallista luontoa ja kauniita kukkasia. Se herätti kauniita, lämpimiä ja tunnelmallisia tunteita niin keväästä, kesästä kuin syksystä. Miten ihastuttavaa onkaan saada elää Suomessa nauttia suomalaisesta luonnosta ja sen mahdollisuuksista, jota se tarjoaa mm. puutarhaelämyksinä. Kuortaneen markkinanimi ”Elämisen hehkua” vastaa täysin tätä kertomaani. Tunnen, että sitä se on. Elämisen hehkulla jatketaan kohti seuraavia tarinoita ja seikkailuja.

Tervetuloa lukemaan jatkossa tarinoitani. Jäädään odottamaan, että mitä seuraavaksi on tulossa.

Lähimatkailuterveisin

Päpi

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.