Vietämme Suomen luonnon päivää lauantaina 28.8.2021. Tämän viikon käynnisti Viherliiton puunhalausviikko. Sisäministeriö suosittelee liputettavaksi28.8.2021 ja virallista siitä tulee vuonna 2023. Meillä Hirvijärven vaunurannassa liputamme omassa vaunupaikassa aina pienellä Suomen lipulla. Ollaan täällä Suomen kauniin luonnon helmassa.
Mistä on saanut alkunsa Suomen luonnon päivä?
Päivä on luotu siksi, koska alkujaan tutkimustietojen perusteella länsimaissa monilla lapsilla ja nuorilla ei ole enää niin elävää luontosuhdetta kuin oli aikoinaan. Näin Suomen luonnon päivällä pyritään lisäämään luonnon arvostusta, sen tarkkailua ja oppimista. Suomen luonnon päivää on juhlittu elokuun viimeisenä lauantaina vuodesta 2013. Juhlimalla kotimaamme kaunista luontoa osoittamamme sille, että arvostamme sitä. Ihmiselle luonto ja sen tuomat mahdollisuudet ovat tärkeitä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Lyhytaikainenkin mahdollisuus luonnossa liikkumiseen lisää hyvää oloa.
Yle Luonto on järjestänyt tempausta, jossa on voinut lähettää kuvia aiheella.
Mikä on ollut vuoden paras hetkesi suomalaisessa luonnossa?
Itse on vähän vaikea eritellä, mikä on ollut vuoden paras hetki luonnossa. Kun näitä hetkiä on onneksi siunautunut lähes päivittäin. Ajatuksella, että jos ei kauas ehdi, aina voi suunnata retkelle omaan lähiluontoon.
Hirvijärven erämainen luonto puhuttelee – Mikä on sen tarina ”hukutetusta kylästä”
Haluan nostaa näin Suomen luonnon päivän kunniaksi tämän vaunupaikan seudun tähän blogitarinaani ihan omana tarinani. Olen tästä paikasta aika useassa tarinassani jo sivunnut. Hirvijärven luonto puhuttelee minua. Etenkin näin kesällä, kun saa viettää vapaa-aikaa täällä ihastuttavassa paikassa Hirvijärven ”hukutetun kylän” erämaajärvimaisemissa. Hirvijärven kylä muuttui 1970-luvulla järveksi. Hirvijärven kylän kohtalo on ainutlaatuinen Pohjanmaalla ja poikkeuksellinen koko maassa.
Korpikylä eleli aikanaan omassa rauhassa ja omavaraisuudessaan, tietemättömän ja sähköttömän taipaleen takana, pienen luonnon kalaisan järven rannalla, kaukana maailman melskeistä, ja kaukana myös pohjolaisten virtojen paisunnoista, jotka uhkasivat rintakylien satoa ja välillä talojakin. Se johti Hirvijärven kylän katoamiseen. Se on toiseksi suurin pakkomuutto sitten Lapin Porttipahdan tekojärven jälkeen. Vedenpaisumus siirrettiin lakeuksien pelloilta eteläpohjalaisen erämaakylän päälle. Aiemmin alueella oli ollut vanha pieni erämaajärvi nimeltä Hirvijärvi. Sain luettavaksi tässä mielenkiintoisen kirjan nimeltä ”Hirvijärven hukutettu kylä”, joka on painettu vuonna 2014. Kirja kertoo mielenkiintoisia tarinoita eteläpohjolaisen Hirvijärven kylän elämästä ennen ja jälkeen tekoaltaiden.
Huomasin tähän paikkaan liittyen vielä toisenkin lähestymiskulman, kun Facebookissa oli blogitarinaa Varpulan ja Hirvijärven tekojärvistä. Tarina oli VisitSeinäjoki -sivustolla tänä kesänä. Kirjoittaja ilmaisee siellä näin, että ko. paikka kuvastaa lähes kansallispuistomaisemia. Olen kyllä täysin samaa mieltä. Olen täällä ollessani ääneen sanonut luonnolle, että tässä paikassa on jotakin elementtejä kansallispuistomaisemista. Hirvijärven ja Varpulan tekojärvet ovat omaleimaisia. Tuossa samaisessa blogitarinnassa kerrotaan myös, että Hirvijärven ja Varpulan tienoota on ehdotettu Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri toimesta Suomen 100- vuotis- kunniaksi yhdeksi kansallispuistoksi nimellä Roomion kansallispuisto. Se olisi ollut ensimmäinen tekojärvikansallispuisto. Se ei kuitenkaan silloin edennyt jatkokäsittelyyn.
Silloin kansallispuistoiksi tulivat valituksi Teijon kansallispuisto ja Konneveden kansallispuisto. Tänä kesänä tuli käytyä Teijon kansallispuistossa ja onhan se upea paikka myös. Kaikki kansallispuistot ovat omalla tavallaan upeita, erilaisia ja puhuttelevia. Rakastan kansallispuistoja, mutta myös muitakin luontokohteita ja kansallismaisemia. Tämä Hirvijärvi on yksi sellainen omana omaleimaisuutenaan ja omine tarinoineen.
Kerroin erä- ja luontomessulla Soinissa nähneen luennoimassa Mikko ”Peltsi” Peltolan. Hän kertoi siellä mielenkiintoisia luontotarinoita. Hän on käynyt myös täällä Varpulan järvellä v. 2013 melomassa ja tekemässä Erätulet-ohjelmaan tekojärvistä juttua. Hän oli ihastunut erityisesti Varpulassa olevista romukivistä. Hän ilmaisi niistä näin ”Varpulan tekojärvellä näimme jumalaisen kauniit isot lohkareet, romukivet, keskellä ulappaa. Ne olivat taianomaisia.” Tämä on yksi osoitus myös tämän alueen omaleimaisuudesta.
Vuoden kiertokulkua seuranneena Hirvijärvellä elokuusta 2020 elokuulle 2021
Olen seurannut nyt vuoden kiertokulun tätä aluetta ja keväästä syksyyn tietysti enemmän. Vaunukausipaikka on toukokuun alusta syyskuun loppuun. Olemme käyneet täällä myös muunakin aikana eli talvella. Viime talvena täällä oli aika paljon lunta ja sain jopa reisiä myöten kahlata lumessa. Olenhan savolaisnaisena tottunut lumisiin talviin. Vähän outoa se täällä on ollut, kun lunta ei ole ollut moniin vuosiin kuin vähäsen tai kun sitä sataa niin se sulaa pois. Viime talvi oli luminen talvi.
Tämä Hirvijärven seutu on kyllä todella rauhallinen ja tunnelmallinen. Siinä on elementtejä erämaisesta luonnosta, vaikka Seinäjoen kaupungin keskustamaan ajaminen täältä vie vain n. 15 minuuttia. Sitä selittää hyvin pitkälti se, että täällä ei ole vakituista asutusta ja myös mökkejä on vähäisesti. Tänne perille tullaan hiekkatietä pitkin useita kilometrejä eli Kuortaneelle menevään asfalttitiehen on jonkin verran matkaa. Näinpä autojen äänet jäävät siten kauemmaksi ja harvoin kantautuvat tänne saakka valtoimenaan.
Kooltaan Hirvijärvi on yksi suurimpia tekojärviä maassamme ja tuossa lähellä olevan maapadon toisella puolella on toinen tekojärvi nimeltään Varpula. Täältä löytyy pengereitä kuin herkkää suorantaa ja monia pieniä saaria sekä ihastuttavia kallioita. Nuo kalliot tuovat minulle jopa saaristolaismaista tunnelmaa mukanaan. Pidän kaartelevista pienistä kallioista. Meidän luontoystävien näkökulmasta katsottuna Hirvijärven tienoo on harvinaisen monipuolinen lähes erämaahenkinen luontokeidas.
Hirvijärvi on syvyydeltään suurimmaksi osaksi aika matala. Näinpä se saattaa laskea vedenpinta hyvin alhaiseksi varhain keväällä ja loppukesästä ja veneellä liikkuminen ei ole niin helppoa. Tekojärven pohjassa on kannokoita ja mahdollisia jäänteitä entisajoilta. Sitä se on etenkin tänä kesänä ollut, kun on ollut kuiva ja lämmin kesä. Niinpä täällä osaan lähisaarista pääsee jopa kävelemällä.
Täältä on aika kiva veneillä Hirvijärven pohjoisrannalle, joka on Lapuan puolella. Siellä sijaitsee ihana uimaranta, veneen laskupaikka sekä leirikeskus. Sinne on rakennettu myös lintutorni, josta pääsee bongailemaan linnustoa, jota täällä on varsin runsasta. Tuossa lähellä Varpulan altaan maapadon kohdalla on tehty sellainen lintujen bongauspaikka. Siinä näkee aika usein lintubongareita laitteineen bongaamassa. Itse olen nähnyt kolme kertaa sen maakotkan liitelevän täällä, johon liittyen olen kirjoittanut oman blogitarinani nimellä ”kotkan tarinaa”. Lisäksi näin heinäkuun loppupuolella harmaahaikaran, josta jonkinlaisen kuvan ehdin ottaa.
Täällä myös kuulee ja tapaa niin keväisin kuin syksyisin kurkia ja joutsenia ja toki paljon muitakin lintuja. Tänne vaunupaikalle on rakennettu lintupönttöjä. Tänä keväänä tuotiin yksi oma pönttökin tähän vaunupaikalle ja siinäpä sitten jo kirjosieppo kävi pesimässä.
Täällä näkyy myös kesäisin paljon hyvin erilaisia perhosia lentelemässä. Siksipä olen pieneen potageriin valinnut sellaisia kukkia, joista perhoset pitävät ja kyllä niissä monenlaisia perhosia tänä kesänä on vieraillut mm. kuvassa oleva amiraali, neitoperhonen, sitruunaperhonen, ritariperhonen ja sinisiipi.
Luonnossa, kun ollaan, niin täällä on niin peuroja kuin hirviä. Joita olen nähnyt täällä menevän tuon hiekkatien varressa. Enkä pitäisi ihmeenä, vaikka täällä olisi mm. karhuja, ilveksiä, ahmoja ja ties, mitä luonnon eläimiä. Alueella on myös havaittu liikkuvan kyitä. Itse en ole onnistunut niitä vielä näkemään täällä ja en nyt niitä erityisesti kaipaa nähdäkään. Muutenkin Seinäjoen alueella on useissa paikoissa kyitä nähty liikkuvan.
Auringonlaskut ovat tosi upeita näillä Hirvijärven rantamilla. Kuvista voi havaita, kuinka ovat maisemat värittyneet taiteellisiksi. Pari aamuna olen törmännyt myös ainutlaatuisen kauniisiin auringon nousuihin usvan kera. Muutaman kuvan olen ehtinyt ottaa ennen kuin työt ovat kutsuneet kaupungissa.
Tämä paikka on työpaikkani henkilökuntakerhon ylläpitämä. Hyvän paikan ovat aikoinaan valinneet virkistyskohteeksi. Tästä saa olla todella kiitollinen ja siitä, että sellaiseen työpaikkaan pääsin siirtymään Savosta, jotta mahdollistui tämä vaunupaikka mahdollisuus näin. Tulinhan Savosta, jossa järvet ovat meidän sydämemme asia. Siellä alueilla vain järvirantamilla ei ollut kallioita, joita täällä saa ihastella. Täällä alueella on paljon pieniä kalliorantoja, joissa on kiva vain istuskella ja hiljentyä.
Päätän tällä kertaa tämän tarinani tähän. Tämä on otanta yhdestä lempikappaleestani, jonka esittää Ellinoora. Kappaleen nimi on ”Sininen hetki”.
”Nytkö mä tunnen sen, mun hetken sinisen, maailma pyörii ja mä olen paikoillaan ja aion tarinani kirjoittaa.”
Oikein ihanan Suomen luonnon päivää kaikille 28.8.2021 ja myös tämän juhlapäivän jälkeen. Luonto ottaa meidät aina sinne avosylin vastaan, kun vain muistamme kiittää ja kunnioittaa sitä.
Luontoterveisin
Päpi
