On aina ihanaa lähteä kirjoittelemaan näitä blogitarinoita ja katsoa, että mihin kaikkeen tarina kirjoittaessa kuljettaa minua. Joskus tarinat syntyvät hyvin nopeasti ja vain niiden muotoilu vie enemmän aikaa. Välillä on tarinoita odottamassa sopivaa hetkeä. Olen huomannut, että se tarkoittaa sitä, että siihen tarinaan voi tulla vielä jotakin lisää. Jopa niin, että se on juuri se sopiva punainen lanka, joka nousee esiin.
Näen niin tarinoita kirjoittaessa kuin elämässä yleensä, että on ihanaa elää niitä päiviä ja aikoja, kun elämä soljuu kauniisti eteenpäin. Ilman mitään väkisin puristamista ja pakkoja. Tällä ajatuksella en tarkoita sitä, että eikö elämässä olisi myös haasteita. Se, kuinka niistä selviää ja kuinka ne kokee ja tuntee, on keskiössä. Kuunnellessa omaa sydämen ääntä ja antaa intuition ohjata niin elämästä muodostuu kaunis kudelma.
Vaunukausi päättynyt ja kiitollisuus leijaa kaudesta
Katselen tässä tarinaa kirjoittaessa liekin loimua ja aistin syksyn kauniita värejä ja tuoksuja. Pieni pala luontoa siirtyi tänään vaunurannasta mukaan. Asuntovaunu siirtyi siis tänään sunnuntaina 19.9.2021 kotiin odottamaan ensi kevättä. Pitkä kaunis kevät ja kesä on tarjonnut kauniita hetkiä. Luonnon helmassa oli mukava viettää välillä pidempiä aikoja ja välillä lyhyempiä hetkiä.
Keväällä, kun veimme asuntovaunun rantaan niin sinne saapuivat joutsenet. Nyt, kun lähdimme sieltä asuntovaunun kanssa, niin sinne palasivat viime viikkoina joutsenet levähtämään hetkeksi ennen muuttoaan. Olen aina pitänyt joutsenista ja tykännyt kuvata niitä. Jotenkin liitän niihin elämän ainutlaatuisen ja sen kauneuden. Tykkään itse paljon keväästä ja myös syksyssä on jotakin samoja piirteitä kuin keväässä, mutta eri tavoin.
Syksyn lehtien värityksien ja hiljaa niiden tiputtua maahan on kuin lupaus uudesta eli tulevasta keväästä. Ilman lehtien tippumista ei voi syntyä uutta. Tarvitaan niin eri vuodenaikoja kuin elämän eri syklejä. Näen, että niin kevään riemu ja uuden puhkeaminen kukkaan kuin myös syksy tuo mahdollisuuden uuden alkamiseen. Koulut alkavat syksyllä ja aloitetaan uuden oppiminen. Näin se pääsi tapahtumaan myös minulle tänä syksynä. Aloitin jotakin uutta ja ainutlaatuista itselleni.
Aloitin ylemmän ammattikorkeakouluopinnot suuntautuen liiketalousosaamiseen ja johtamiseen. Lisäksi opintoihin tulen kytkemään luontoyhteyttä mukaan. Rakkaudesta luontoon. Tulen käymään opintojeni ohessa ammattikorkeakoulussa Green Care -opinnot, joka liittyy vahvasti hyvinvointiin ja luontoyhteyteen. Aika näyttää sitten, että pystynkö jossakin vaiheessa kytkemään tämän ja pääopintojani yhteen. Ajatuksia kumpuaa jo mielessä.
Palaan tuohon joutseneen vielä, että Maaretta Tukiaisen ja Markus Freyn kirjassa Pohjolan Voimaeläimet kerrotaan, että karjalaisuuteen on liitetty joutsen. Kerron tuolla, että pidän joutsenista ja jotenkin tuntuu, että karjalaisissa sukujuuristako tämä jopa voisi kummuta minussa. Olen kuullut puhuttavan joutsenista ihmisten myös hyvin epämiellyttäviä puheita. Olen tuntenut itsestäni ahdistusta siitä ja puolustanut aina puheessani joutsenia ja niiden ainunkertaisuutta ja pyhyyttä.
Tutkiessani Pohjolan Voimaeläimet kirjaa sielläpä kerrotaan, että joutsenista on puhuttu jo Lönnrotin Kalevalassa. Muistanette sieltä Tuonelan joutsenen ja Lemminkäisen tarinan? Moni ei tykkää joutsenen äänestä, mutta tarina kertoo, että se kuvastaa ihmisen valitusta. Toissa vuonna marraskuussa ollessamme Kalajoella lomalla. Tämä oikein konkretisoituu minulle, kun näin hiekkadyyneillä ja meressä haaksirikkoutuneen joutsenen, joka ei päässyt lentämään. Tunsin suurta tuskaa ja poltetta rinnassani. Mietin, että mitä tekisin. Puhuin hänelle kauniisti, että en osaa auttaa sinua, mutta soitan apua. Niin soitin paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Sieltä kerrottiin, että olin oikeaan paikkaan soittanut ja kertoivat, että näissä tilanteissa laitetaan pelastuslaitos hakemaan ko. lintu Se tuodaan heille hoitoon. Tunsin suurta iloa ja valoa siitä, että se ei sinne jäänyt kitumaan ja paleltumaan. Mitä tulee joutsenten paluuseen rannoille keväisin? Se on niin kaunista ja se on viesti jatkuvuudesta. Joskus meidän ihmisten on vuoro lähteä täältä maan päältä, mutta elämä jatkuu ja virtaa eteenpäin. Nimittäin on olemassa myös tuonpuoleinen elämä ja sen kauneus.
Hirven kohtaaminen
Haluan liittää tähän tarinaani yhden toisen luonnon eläimen nimittäin hirven. Keväällä, kun saavuimme asuntovaunurannalle, niin näimme kaksikin kertaa menevän hirven tien ylitse, mutta silloin oli valoisaa ja se olisi helpompi havainnoida. Nyt syksyn hämärtyessä aikaisin aamusta on jo aika hämärää ajella töihin teillä, joissa ei ole katuvalaistuksia. Kuinka ollakaan kuin tupsahtaen aivan keulan edestä meni hirvi tällä viikolla. Jota kumpikaan meistä ei ollut havahtunut näkemään aamun hämäryydessä. Aivan auton edessä näkyi vain kohdalla jotakin harmaata ja pieniä sävyeroja. Havahduimme siitä, että se on hirvi, joka onneksi meni autonkeulan edestä onnistuneesti toiselle puolelle tietä. Se jätti kuitenkin ajatuksia elämän ainutlaatuisuudesta jälkensä mieliin. On parasta elää tässä hetkessä ja nauttia sen kirjosta kuten syksyn värit hehkuvat kauniina monissa ruskan väreissä.
Syksyn sävyt pukeutumisessa
Itse tykkään pukeutua näin syksyisin mm. ruskeisiin, oranssiin ja eri luonnonsävyihin. Olen aina pitänyt pukeutumisesta ja saada itse sommitella vaatteita toisiin sopiviksi. Vaikka en noudatakaan mitään trendejä sinällään. Tykkään yhdistellä sävytyksiä esim. oranssit housut, ruskehtavaan neuletakkia ja siihen sävyyn sopivaa puseroa. Lisäksi nykyisin käytän myös paljon huiveja kaulalla. Ne toimivat hyvin ilmastoiduissa huoneistoissa kuten töissä ja estävät kurkkua tulemasta kipeäksi ainakaan vedosta. Lisäksi värit näkyvät myös kodin sisustamisessa esim. liinoissa ja kattauksissa. Kuten alussa kerroin, että kynttilät ja luonnosta tuotavat tuotteet somistavat kotia eri vuodenaikoina.
Kotoilu arjen luksusta
Nyt, kun vaunukausi on päättynyt ja näin vähän enemmän on aikaa olla kotona. Puhutaanko sitä nimellä kotoilu? Muistan, kun aikoinaan kotoilu sana tuli ja se tuli Marttojen kautta. Kotoilu kuvastaa sanaa ns. kodista nauttimista eri muodoissaan niin sisustuksen, käsitöiden, ruoanlaiton kuin elämänhallinnan eri muodoissa. Se on sitä arjen luksusta. Itse en tee käsitöitä, mutta kyllä arvostan niitä ja niitä, jotka niitä tekevät. Tästä kotoilu aiheesta löytyy mielenkiintoinen pro gradu työ netistä nimellä ”Kotoilu osana hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä” ja siinä paneudutaan tuosta käsitöiden merkityksen näkökulmasta.
Itse ajattelen, että syksystä vietän paljon aikaa kotona töiden jälkeen. Teen kotona opiskeluun liittyviä töitä lähiopintopäivien lisäksi. Muutenkin vietän yhteistä aikaa läheisten kanssa ja välillä lähtien retkeilemään yhdessä.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia
Palaan tuohon aiemmin kirjoittamaani, että pidän syksystä myös, koska se antaa tilaa uudelle ja luo uusia mahdollisuuksia. Jotenkin en näe vuodenvaihdetta sinällään niin merkittävänä kuin kevättä ja syksyä. Tästä aiemmin kerroin mm. Maya-tarinassani. Päätin ottaa ennen tätä tarinaa kirjoittaessa vähän lisävahvistusta korttien muodossa ja nähdä, että mitä sieltä nousee esille omien ajatuksieni lisäksi aiheesta ”syksyn kauneus ja sen kirjo”. Sieltä nousi esille hyvin samankaltaisia ajatuksia. Ilon kortti -pakasta nostamani kortti on nimeltään ”Mahdollisuuksien avain” ja tätä korttia täydentämän nousi Hyvän mielen -korttipakasta vielä ”Elämä on täynnä mahdollisuuksia”. Näiden korttien valossa, kun aihetta lähdetään katsomaan. Niiden ajatuksena on, että kannattaa tarttua elämän tuomiin mahdollisuuksiin ilolla ja avoimella mielellä. Kun peilaan aiemmin tuomaani sanaa elämän ainutlaatuisuudesta. Niin miksi jättäisimme mahdollisuuksia käyttämättä, jos ne tuntuvat kutsuvan meitä. Niitä voi houkutella luokseen uskomalla niihin. Kaikkia mahdollisuuksia ei edes tarvitse hakea kaukaa, vaan voi vain katsoa asioita toisin.
Jokainen aamu aloitamme uudelleen ja jokainen päivä on tuore ja uusi. Jo pelkästään olemme kiitollinen uudesta aamusta ja kiittäen illalla kokemastaan päivästä. Se on jo tuonut uuden mahdollisuuden.
Miksi säästelisimme elämää? Siinä hetkessä kaikki on mahdollista ja jotain hienoa voi tapahtua jo tänään. On sanottu, että nyt jos koskaan syyspäiväntasauksesta 22.9. alkaen aina talvipäivänseisaukseen 21.12. on erittäin otollinen aika luoda uutta ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Se ei tarvitse olla mitään kaukaa haettua, mutta jokin pieni uudistus voi antaa vireyttä ja sitä hyvää oloa. Tärkeää on, että tunnistaa itsensä ja antaa tilaa uudistua ja luoda uutta joksi meidät aikoinaan luotiin.
Tätä viestiä täydentää hyvin vielä ottamani Naisen Voimapakasta -kortti ”Muodonmuuttaja – kyseenalaistaminen”. Kortissa naisella on värinä tulen väriä ja sarvet päässä. Taustalla kumpuaa sinertävää sävyä. Ilmassa leijailee varis. Tämä on erittäin osuvalta tunnustava kortti. Kun pohtii syksyn värejä ja värejäni, joista kerroin ja tulta ja muistaen hirven viestin tarinasta. Varis on lintu, joka on kulkenut matkallani.
Mielenkiintoista on sininen värisävytys taustalla, joka kuvastaa ajatuksia siitä, että minulla on ollut jonkin aikaa tunne, että seuraavaksi puen ylleni sinisen sävyjä ja ehkäpä ajankohtana on marraskuu. Piipahdin eilen Ideaparkissa ja menin Indiskan ohi niin sielläpä heti ovesta hehkui esillä sinisävyiset vaatteet. Kerätessäni tänään tosiaan luonnosta ruskan sävyisiä marjojen oksia eli juolukan oksia ja puolukan oksia marjoineen. Tuntui, että pitää ottaa myös juolukan oksia, joissa on ne sinisävyiset marjat. Niitä tuli pieni määrä kerättyä. Sininen sävy on tulossa ja ajankohtana minulle annetaan marraskuuta. Palaan sitten siihen aiheeseen marraskuussa ja katsotaan, että millainen tarina silloin syntyy. Haluan käyttää elämässäni elämän virran ohjausta. Se tuntuu niin hyvältä ja kitkattomalta tavalta elää. Täytyy vain luottaa elämään ja antaa intuition myös ohjata elämää.
Mitä uutta tähän syksyyn tai uudella tavalla tehtynä?
- Onko se opiskelua?
- Onko se esimerkiksi kotoilun muodossa jonkun aivan uudenlaisen neuleen neulomista?
- Onko se mahdollisesti jotakin kodin sisustamista aivan uusin värein?
- Tai jotakin muuta?
Tarkastellessani tuota muodonmuuttaja korttia vielä tekstin muodossa. Sieltä nousee vahvasti esille elämän monimuotoisuus ja sen värien kirjo. Asioiden tarkastelu monesta näkökulmasta. Tämä aika antaa meille suuren mahdollisuuden uusille oivalluksille. Se voi tapahtua myös huumorin tai leikittelyn kautta.
Joskus on hyvä mennä myös mukavuusalueen ulkopuolelle ja tutkailla jopa tuntematonta. Siihen voi ottaa myös lempeydellisen ja uteliaisuuden näkökulman muodostamatta kaoottisuutta. Onko oikeasti mikään ns. pohjimmiltaan pysyvää ja kiveen kirjoitettua vai onko se muutos, joka on ns. pysyvää. Eikä se, että mikä on oikeaa ja väärää olekaan keskeinen tarkastelukulma, vaan miten asian näkee. Olla itselle rehellinen ja totuudellinen. Kortissa kerrotaan, että kannattaa tutustua voimaeläimiin. Tässä tarinassani olen tuonut esille nyt joutsenen ja hirven. Aikaisemmista tarinoistani löytyy muitakin eläimiä ja niiden tarkastelukulmia.
Otin vielä yhden kortin tähän tarinaani Intuitio-korttipakasta. Katsotaan, että kutooko se tämän kaiken yhteen vai miten käy. Kortin sävytys on hyvin ruskainen ja siinä oranssi hehkuu voimakkaana. Kortti kuvastaa hyvin tätä hetkeä. Sieltä pilkistää myös kanervan kukan sävyjä, joita toin myös kotiin pöydälleni. Tykkään laittaa myös näin syksyisin ulos kotipihaan niitä callunoita eri kanervan värin sävyissä.
Kortin nimi on ”Rohkea sydän”. Sen viesti on, että ole rohkeasti oma itsesi ja toimi itseäsi kuunnellen. Hirvihän viestii myös sitä omanarvontuntoa. Sitä on lupa ilmentää myös ulospäin. Ei tarvitse langeta vaatimattomuuden ansaan. Tunnustellen omia voimavaroja ja mahdollisuuksia. Rohkeus ei tarkoita sitä, että eikö voisi tuntea välillä epävarmuutta ja pelkoa. Se on tärkeää, että ei anna niiden hallita elämää. Joskus on pystyvä seisomaan myös epävarmalla maaperällä ja seisottava siinä, vaikka mieli tekisi juosta karkuun. Mukavuusalueen ulkopuolella voi odottaa elämän seikkailu! Nyt on täydellinen aika olla rohkea ja aloittaa uutta.
Syksyisin ajatuksin
Päpi
