Päpin tarinat, Sananjalka, Sinisiipi

Luonto minussa ja sinussa – saimaannorpan matkassa

Kuva: Merenkurkun saariston luontopolku, Vaasa

Tällä kertaa tarinani matkaa saimaannorpan eli hylkeen matkassa. Tuon omalla tavallani esille voimaeläimenä hylkeen. Luon luonnon viesteinä esille arvokkaan saimaannorpan.

Kesällä tunsin suurta kutsumasta päästä käymään Saimaalla. Suuri haaveeni olisi ollut nähdä ihan ihka elävä saimaannorppa. Niinpä yhdestä kesäretken kohteista suuntautui Saimaalle. Siitä retkestä olen kirjoittanut jo oman tarinani nimellä: ”Retkellä Itä-Suomessa”. Silloin en kuitenkaan päässyt näkemään saimaannorppaa. Kävimme kyllä siellä Linnansaaren kansallispuistossa ihanalla veneretkellä ja kävelemässä siellä. Emme onnistuneet näkemään saimaannorppa kuitenkaan. Haaveeni kuitenkin toteutui siitä, että sain käydä Saimaalla. Aihe jäi ehkä kuitenkin alitajuntaa itämään. Nyt on sen aika tulla esiin.

Puumala
Puumalan norppapuisto

Olen oppinut pyytämään kauniisti ylhäältäpäin aiheita näihin tarinoihin. En kirjoita mitään pakosta tai pakkomielteistä, vaan annan elämän ohjata tarinoideni äärelle. Niinpä vain viime viikonloppuna samoillessani Hirvijärven luonnossa. Minut kuin pysäytettiin siellä. Aloin nähdä tuossa luonnon muovautumassa saimaannorpan olemuksen. Tiesin heti, että nyt minua ohjataan aiheen äärelle.

Hirvijärven metsässä Seinäjoella

No aika riensi ja työviikko alkoi. Pyysin yhtenä iltana ylhäältä nukkumaan mennessä, että mikähän voisi olla seuraava tarinani. Aamusilla herätessäni se minulle annettiin. Kirjoita ja syvenny aiheeseen norppa. Katsopa, että mitä sieltä alkaa nousta esille. Niinpä olen nyt tämän aiheen äärellä kirjoittamassa. Tunsin heti sisälläni hyvää oloa ja mieltä, että tämä on nyt oikein hyvä seuraava aiheeni tarinaani.

Tutustuin Pohjolan voimaeläimet kirjaani ja sieltäpä hylkeestä löytyy niin ihastuttavia kuvia ja tarinaa. Asiat alkavat heti valottumaan minulle. Hylkeen kätkemä ehkä tärkeimpänä viestinä on sana arvokkuus. Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. ”Se kertoo, että jonakin päivänä ei tarvitsisi tehdä mitään, ei suorittaa ja voisi vain möllöttää sellaisenaan.” Tänään on minulla sellainen päivä, että möllötän vain ja olen ja kuuntelen itseäni.

Nimittäin eilen aamulla tapahtui minulle sellainen säikähdyksen ja pysähdyksen aamu. Olin nimittäin kolarissa. Autoni perään ajettiin, kun pysähdyin suojatien reunaan väistämään pyöräilijää. Siinä kuului kauhea pamahdus. Luulin, että autoni räjähtää tai rengas räjähti. Totuus oli, että autoni perään ajettiin. Tilanne kuitenkin sujui ihan hyvin, mutta niskani ja hartiani saivat siinä jonkin verran tärähdystä. Nyt on aika ainakin päivä levätä ja vain olla. Tämän tarinan oikeasti kirjoitin seuraavina päivinä tuon jälkeen. Halusin tuoda tämän tunteen tähän mukaan.

Menin kuvaamaan tähän pätkän tarinaa ja käyttäen vähän mielikuvitusta mukana.

Seinäjoen Kyrkösjärvi

Odottelen kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa norpan pulahtamista viereeni kalliolle. Tykkään harmaasta väristä ja niinpä pukeudun tänne harmaisiin vaatteisiin kuten norpan väritys on sellainen. Mielikuvissani hylje / norppa viestii näin:

Valitsen kallion ja siihen asetun vain olemaan. Istun kalliolla auringon osuessa silmiini mäntykankaiden välistä. Hengittelen rauhallisesti ja nautin vain olostani. Lepään vain ja tunnen oloni turvalliseksi. Tekemättä siis yhtään mitään. Aikaa kulkee eteenpäin ja minä vain olen ja se on niin arvokasta. Arvo on olemisessa. Olla se, mitä on ja se riittää. Tällainen, minä olen. Vähän pyöreä ja elämäniloinen. Sellaisena minä riitän täysin.

Kuva: Merenkurkun saariston luontopolun kyltistä

Rakastan ja arvostan todella paljon saimaannorppia. Mielelläni silittäisin niitä ja kiittäisin kaikesta. Jotenkin nuo norpat viestivät myös sitä, että arvostakaa lapsia ja luokaa niille hyvinvointia. Jostakin tämä nousee niin voimakkaana minulle. Hyvyys ja hyväntahtoisuus elämää kohtaa ja olla vain omana itsenä. Hylje kuvastaa kunnioitusta ja kuulemista. Uskon vahvasti, että he aistivat paljon asioita. Heidät suojeltuina on täysin ansaittua.

Kaikkea ei tarvitse aina ajatella pelkästään hyötynä myöskään meidän ihmisten, että kuka minusta hyötyy, vaan tulee kuunnella omaa sydäntä. Me riitämme sellaisina kuin olemme. Olemalla aito itsemme 100 % jaksamme paremmin. Elämäämme alkaa avautua uusia mahdollisuuksia ja alamme ajatella asioita uusilla tavoilla. Kun tuntee itsensä merkitykselliseksi, niin alkaa tunnistamaan paremmin omat arvonsa. Alkaa käsikirjoittamaan omannäköistä elämää ja alkaa tehdä enemmän tehdä omannäköisiä jopa rohkeita valintoja.

Itsensä toteuttaminen antaa hyvää myös ympärille ja luo uutta maailmaan. Se ei ole silloin pakon edessä johdettua, vaan nykyään puhutaan itsensä johtamisesta entistä enemmän. Se tuo aidosti hyvää myös muille ja ympärille. Sen myötä löytyy oma polku ja yhdistyy yhteisiin tavoitteisiin ja päämääriin ympärillä olevaan. Lähestymiskulma on aivan erilainen kuin, jos minua ja sinua johtaisi joku ulkoapäin. Se ei välttämättä toisi meille hyvää oloa vaan voisi viedä vain sitä kauemmaksi.

Mitä sinulle on itsesi toteuttaminen aitona ja riittävänä ihmisenä? Huomioiden tuon norpan ajattelun, että joku päivä riittää vain, kun käännän kerran kylkeä tai olen vain.

Tuon tähän nyt esille asioita, joita tykkään toteuttaa. Ne varmasti lukiessa tarinoitani enemmän kyllä käyvät sieltä esille aika hyvin. Pidän tästä blogitarinoiden kirjoittamisesta, koska voin ajatella asioita ja jakaa niitä myös. Tykkään opiskelusta ja uusien asioiden luomisesta. Tykkään työstäni, että siellä on myös uusia asioita. Meillä on hyvä tiimi toimia. Meiltä löytyy yhteinen sävel ja kieli kohdata asioita. Meiltä löytyy yhteiset päämäärät ja tavoitteet, vaikka toki kaikki olemme yksilöitä ja meillä kaikilla on erilaisia vahvuuksia ja oppimisasioita. Yhteinen kieli on kuitenkin olemassa. Voimme kokea toisemme arvokkaina.

Linnnsaaren kansallispuisto
Linnansaaren kansallispuiston näkymää

Rakastan luontoa ja haluan entistä enemmän yhdistää kaikkeen luontosuhdettani ja viedä niitä ajatuksia myös muille. Siksipä aloitin työni ja pääaineopintojeni lisäksi Green Care -koulutuksen. Pääsen syvällisemmin tarkastelemaan omaa luontosuhdettani ja peilaamaan asioita myös tieteelliseltä näkökulmalta. Luoden tämän myötä jotakin uutta itselleni ja ehkäpä myös muille. Tähän liittyen olen alkanut käymään pienryhmissä vapaa-ajallani, joissa luontoyhteys ja jopa luontosuhde korostuu aina iltojen aikana. Olemme läsnä siinä hetkessä. Meille syntyy yhteistä vuorovaikutusta. Tärkeintä on, että antaa itselle luvan elää sellaista elämää, joka tukee omaa matkaa. Minulla siihen sisältyy rakkaat läheiset, työkaverit, ystävät ja ympäristö, jossa elän.

Ajatukseni ja brändini on tällainen. Voit pohtia, että mikä on sinun.

Tällainen tarina syntyi tästä norpan matkasta. Jokainen me luomme omia tarinoita. Sanoitamme omaa käsikirjaa. Muistaen sen oman arvokkuutemme kuunnella sitä sisäistä sydämen ääntä. Olemmehan me osa luontoa ja luonto on myös meissä. Emme ole irrallisia siitä, vaikka joskus arjen keskellä se voi vain häilääntyä. Silloin on hyvä välillä muistaa vain olla. Lekotella kuin norpat kauniilla Saimaan rannoilla ja välillä pulahtavat virkistävään veteen. Meillähän moni ihmistä nykyään harrastaa avantouintia. 😊

Arvokkuudella

Päpi

Saatat myös pitää...

1 kommentti

  1. […] Muistaen, että itseä rakastaminen lämmittää aina omaa sydäntä. Kerroinkin siinä saimaannorppa tarinassani yhden tärkeän asian nimittäin, että muistaa arvostaa itseään sellaisena kuin on. Terve ja […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.