Päpin tarinat, Sananjalka, Sinisiipi, Snorkkeli

Värikästä retkeilyä aavekaupungissa Vaasassa

Bock’s Vaasa

Ajattelinpa tällä kertaa kirjoittaa naapurimaakunnan pääkaupungista Vaasasta. Heti aluksi on myönnettävä, että Vaasa on ollut aavistuksen tutumpi paikka minulle kuin Seinäjoki ennen vuotta 2012. Siihen asti, kun poikani muutti Etelä-Pohjanmaalle. Vaasassa on nimittäin tullut heitettyä jopa yksi retki nuoruudessani. Korostaisin, että ”retki”, joka on jäänyt mieleeni hyvin.

Kansainvälinen meri- ja yliopistokaupunki

Vaasahan on tietty Pohjanmaata ja ympäristönä ja kaupunkina mielestäni hyvin erilainen kuin Seinäjoki. Yksi selittävä tekijä on toki se, että Vaasa on merikaupunki. Siellä on maisemat erilaisia kuin Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Näkymät muuttuvat pelloista merinäkymiksi ja saaristolaisseuduiksi. Mielestäni Vaasa on vähän kansainvälisempi kaupunki ja onhan se myös yliopistokaupunki. Vaasa on myös vanha kaupunki ja sen keskustassa on rakennuskulttuuri vähän erilaista. Kaupunkikuva huokuu jotenkin ruotsalaisuutta. Joka tapauksessa kumpikin kaupunki ovat omalla tavallaan hienoja. Asukasluvultaan jopa samansuuruisia, joka oli jopa minulle lievä yllätys. Olisin veikannut Vaasaa vähän suuremmaksi.

Ajattelin nostaa tähän tarinaani joitakin retkiäni Vaasaan. Mielestäni niissä on ollut sitä sisältöä ja menoa ja meininkiä ihan mukavasti. Jotenkin tuntuu, että kaikkiin Vaasa kokemuksiini liittyy tuo meno ja meininki. Sellainen aivan omanlainen syke ja tarinansa. Niinpä päätin koosta niistä ihan oman tarinansa nimeltään värikästä retkeilyä Vaasassa nyt ja aiemmin ja varmaan tulevaisuudessa myös.

Vaasassa käydessä on tullut selvyys mm. että Vaasa on aaveiden kaupunki. Jos alkaa kiinnostaa enemmän Vaasan aaveet. Tässäpä yksi ekirja kirjalinkki luettavaksi nimellä kummitustarinoita Vaasasta. Siellä on suosittuja aavekävelyt ja 2000 vuoden päästä pääsee kävelemään suoraan Uumajaan ilman merta. Maanpinta nousee ja nykyinen kaupunki on ollut osittain joskus merenpohjaa. Ihmettelevät, että eikö täällä Seinäjoella ole aavekävelyjä. No, Seinäjoki taitaa olla aika nuori kaupunkina vielä ja historia ei liene hyvin vanhaa. Siksipä Lakeudella katsellaan ylöspäin avaruuteen mm. Siriuksia eli tähdistöjä nimittäin olemmehan avaruuden pääkaupungissa.

Ensimmäinen retkeni Vaasaan tuli tehtyä jo kauan sitten. Nuoruusvuosien aikana tuli käytyä Vaasassa opintomatkalla Savosta käsin. Tutustuimme silloin mm. Waskia-hotelliin ja joihinkin huolintafirmoihin sataman tuntumassa. Saimme jopa yöpyä kaupungissa yhden yön. Muistan, että kävimme iltasilla kävelemässä puistossa opintokaverien kanssa.

Siitäpä se nauru pääsi kavereilta. He huomasivat, että minulla oli toinen lahje lyhyempi. No, kävin ostamassa retkelle uudet housut. Niinpä liikkeessä olivat erehtyneet lyhentämään housut eri mittaiseksi. No, sinä kesä nyt tapahtui yhtä sun toista. Kaikki kuvassa olevat ylläpitämäni vaatteet, kun saivat monenlaista muuttujaa. Kyseinen takki roikkui kotikaupunkini liikemerkissä pari viikkoa, kun olin pudottanut sen pyörän ritikalta. Takki pestiin ja pidin sitä vielä useita aikoja. Toisekseen ostamani siniset sandaalit onnistuin ostamaan Kuopiosta eri paria toisella opintomatkalla samaisena keväänä. Niitä piti sitten lähetellä postin kautta. Vieläpä unohdin ne linja-autoon ja ne menivät tietenkin linja-auton mukana toiselle paikkakunnalle, josta ne piti vielä palauttaa kotikaupunkini Matkahuoltoon. Kengät kuitenkin tuli pidettyä. Pidin tuohon aikaan vielä silmälaseja lievän taittovian vuoksi, joka korjaantui tuolloin nuoruusvuosina silmälaseilla. Nuo lasit menivät pyörän ritikalla kahtia samaisena kesänä. Ne piti silmälasiliikkeessä käydä yhdistämässä toisiinsa. Totuus on niin, että ainoastaan tuo laukku oli se, joka ei kokenut kommelluksia ko. keväänä ja kesänä. Siinä mielessä tuo kevät on jäänyt mieleeni ja tuo ensimmäinen värikäs Vaasan reissuni kuvien kera.

Raippaluondon silta

Sittemmin Vaasassa ei tullutkaan käytyä ennen kuin muutin tänne Etelä-Pohjanmaalle vuonna 2016 alusta. Muutamia hyvinkin erilaisia retkiä on tullut heitettyä Vaasaan. Yksi retki käytiin shoppailemassa pojan kanssa Vaasassa. Todettiin heti aluksi, että minnekäpä tultiin, kun ruokapaikassa oltiin ainoat suomea puhuvat asiakkaat. Vähän oudolta äkkiseltään tuntui kuulla eri kieliä savon murretta puhuvana ja nähdä hyvin paljon kansainvälisyyttä.  Vaikka aika erikoinen tapaus se on jo savon murre näillä leveysasteilla, joissa asustelen. Urheilukaupasta saimme kuitenkin mukavasti tehtyä ostoksia suomen kielellä savon murretta vääntäen.

Muutama vuosi sitten tuli käytyä uusi vuosi nukkumassa Vaasan keskustassa olevassa Sokos hotelli Vaasassa, joka huokuu sellaista luonnonläheisyyttä huoneillaan. Vaasahan on ns. maailmanperintöaluetta saaristoineen. Sen luonto on vaasalaisten helmi ja siksipä tuo luontoteema on haluttu ottaa mukaan myös hotellihuoneiden sisustukseen, joka minusta on oikein onnistunut ja hyvä idea. Teemahuoneessa oli oikein mukava viettää yksi uudenvuoden vaihtuminen. Kaupungin syke vaikutti sinällään ikkunasta katseltuna hyvin rauhalliselta menolta. Ruoka oli erittäin maittavaa ja pidin todella paikan sisustustyylistä.

Kaupat eivät olet tuolloin juurikaan auki, kun oli kyse pyhäajasta. Tulimme toisen kerran sitten käymään Vaasassa shoppailemassa. Pääsin tutustumaan naisten vaatekauppaan Dress Like Marie, joka harmikseni on loppunut ja liike löytyy nykyään vain Ahvenmaalta. Täytyy myöntää, että haaveessa on myös joskus käydä Ahvenmaalla. Puutarhaihmisenä voin ilokseni todeta, että Vaasasta löytyy Plantagen, jota meillä Seinäjoella ei ole muuten.

Kerran tuossa lähdin pojan mukaan myös Vaasaan katsomaan Vaasan Sportin jääkiekko-ottelua. Se oli juuri ennen tuota korona-aikaa eli helmikuussa 2020. Olin nuoruudessa hyvinkin aktiivinen penkkiurheilija. Etenkin jääkiekkoa tuli seurattua TV:stä. Koskaan ei ollut tullut lähdettyä kuitenkaan katsomaan ihan livenä pelejä jääkiekkohallille. Joskus oli sykettä, että olisi mennyt katsomaan Oulun Kärppien peliä, kun ne olivat silloin hyvässä iskussa. Kuulin kyllä pelien pauhua, kun kävimme silloisella kerralla Oulusta ostamassa auton jääkiekkohallin parkkipaikalta. Se jäi silloin kuitenkin käymättä.

Nyt sitten tuli käytyä Vaasassa. Meillä oli pojan kanssa mukana pari pientä poikaa. He olivat myös ensimmäistä kertaa katsomassa pelejä. Eräs äijä ei oikein tykännyt, kun pienempi pojista ei tahtonut malttaa istua aloillaan. Koko ajan sain pelin ajan pitää tuota poikaa kiinni, että se äijä ei alkanut siinä mellastamaan. Peli tuli kuitenkin käytyä katsomassa. Mikäpä tuota tietää, vaikka Tampereelle tulisi lähdettyä katsomaan ensi vuonna MM-kisoja tai ainakin joku peli. Tänään pojan kanssa puhuimme tuosta silloisesta peliretkestä, että mitenkä vauhdikas retki meillä oli kaikkiaan. Niin ja siinä pelissä kuitenkin kävi niin, että Jyväskylä voitti Vaasan.

Kävin minä Late-fanina eli Lauri Tähkän keikalla tuossa olikohan marraskuussa 2019 Vaasa-hallissa. Menin sinne linja-autokuljetuksessa, joka mennessä kierteli niin Ilmajoen, Jurvan kuin Laihian, josta sinällään ei noussut yhtään matkustajaa. Pois tultiin sitten kyllä suorinta reittiä Seinäjoelle. Keikka oli onnistunut ja samalla keikalla sain olla myös Tuure Kilpeläistä ja hänen yhtyettänsä katsomassa. Pikkasen ahtaasti oli suunniteltu poistuminen keikkaan jälkeen, jotta meinasi olla työ päästä sieltä ulos ja ehtiä linja-autokuljetukseen. Muuten ilta oli mitä vauhdikkain ja menoa ja meininkiä piisasi hyvin eturivissä. Jossa tuppaan olla yleensä aina, kun menen keikoille. Menen kuuntelemaan musiikkia ja harvoinpa sieltä hievahdan eturivistä minnekään. Tuona iltana tuli seisottua eturivissä klo 18.00 ja olisiko se ollut jotain klo 1.00 yöllä, kun poistuin sieltä linja-autolle. Silloin ei vielä ollut tietoakaan kyseisestä koronasta. Voin myöntää, että tunnelma on yleensä aina aika tiivis olla eturivissä. Takaa vyöryy kova puristus ja on välillä pitänyt vetää keuhkoja sisään, jotta jotenkin siinä mahtuu olemaan.

Vaasasta on tehty myös risteily Uumajaan Wasaline-laivalla. Kukkahöperönä pitihän sitä käydä Uumajassa Nolia Trädgård -puutarhamessuilla muutama kevät sitten. Jotenkin tuntui, että Ikea oli ainakin paljon parempi kuin Suomessa. Se on niitä tunnetiloja. Ostin minä sieltä reissulta Mårpacka-pelargonian, joka on minusta kaunein pelargonia. Nytkin on yksi sellainen tuossa olohuoneen ikkunalla kukkimassa. Yritän sen saada menemään siinä ensi kesään. Nythän Vaasa on saanut sen uuden upean laivan, jossa toki pitää jossakin vaiheessa lähteä katsomaan.

Pari kertaa on noustu Vaasan lentokentältä ja käytyä sieltä kautta Kanariansaarille. Toisella kertaa kävi poika meidät hakemassa lentokoneelta ja hurautti ihan kivat sakot autollani. Tinki olla vähän kiire hänellä töihin mennä varhain aamusta. Saa nähdä, että tuleeko koska tai milloinkaan matkattua seuraavan kerran ulkomaille. Aika näyttää, että mihin tämä maailma kuljettaa meitä. Näyttää kuitenkin, että tilanne pikkuhiljaa normalisoituu tuon koronan myötä. Se on sitten eri asia, että kuinka innostunut on lähtemään ulkomaille matkailemaan. Ehkä muutaman vuoden päästä sitten, jos sitä onnistuu valmistumaan ns. maisteriksi. Sen sitten aika näyttää, miten menee. Matka on siltä osin vasta aivan alkumetreillä ja ensimmäinen kurssi vasta suoritettuna ja siitäkään ei ole tietoa, että menikö edes läpi. Voihan olla, että pakkaan laukkuni siltä osin jo heti alkumetreillä ja kiitän ajasta, jonka sain opiskella.

Villa Sandviken

Täytyy sanoa, että Vaasasta löytyy kyllä reilua meininkiä. Nimittäin olikohan kolme vuotta sitten, kun osallistuin Vaasan matkailun järjestämään retkeen Seinäjoelta. Pääsin tutustumaan aika moneen paikkaan. Kävin linja-automatkalla pienryhmässä ja tutustuimme lähinnä hotelleihin ja kokouspaikkoihin ja mikä mainiointa oli, että saimme syödä joka paikassa. Tutustuimme kas, kas Waskia-hotelliin, josta viime tutustumisretkestä olikin kulunut jo vuosia. Kyllä, mielikuvani paikasta kuitenkin oli hyvin samanlainen. Tuolla linja-autoretkellä oli muitakin kohteita. Ihastuttava ja erittäin hyvä ruoka- ja juhlapaikkana oleva Villa Sandviken, joka huokuu menneen ajan tenhoja luonnon kauniilla paikalla Hietaniemessä.

Hurmaava Astor hotelli aivan Vaasan keskustassa.

Yksityisessä omistuksessa oleva hotellin huoneet ja sisustus ovat hyvin uniikkeja. Jos halua kokea Vaasan vähän korkeammalta, niin silloin kannattaa suunnata kohti Sokos Hotelli Royal Vaasaa ja hyräyttää hissillä 10. kerrokseen. Sieltä on niin hulpeat näkymät, jotta minun piti jättää väliin katselut sieltä. Vaasassa, kun käytiin, niin pitihän se käydä Vaasan Yliopistoon tutustamassa ja kyllä sieltäkin monenlaisia kokoustiloja löytyy ja ruokailu mahdollisuutta. Saimme kuulla myös Green Star -hotellista, joka oli silloin rakenteilla, mutta nythän tuo näyttää olevan toiminnassa. Meinasi jo jäädä kertomatta yksi ihastuttava paikka nimeltään Bock’s.

Saimme tutustua ihastuttavaan pienpanimoon ja sen tarjoamaan miljööseen. On mainittava sen verran, että se lämmitetty omenasiideri maistui todella hyvältä. Vaikka en yleensä kyllä ns. alkoholituotteita käytäkään. Vaasassa, kun olin niin pitihän se tämäkin kokea. Hyvin vilkasta menoa oli tuona päivänä ja voin sanoa, että laskelmieni mukaan söin tuona päivänä ainakin 110 euron edestä vähän kaikkea. Tarjolla oli niin upeata lounasta kuin aamupalaa, välipaloja ja vaikka mitä herkkua. Voisin lähteä uudestaan tuollaisille retkille. Toimivat oikein hyvin ns. hyvän olon päivänä ja tuona päivänä otinkin oikein lomapäivän itselleni ja nauttia elämästä ja yhteisestä retkestä muiden retkiseuralaisten kanssa.

Hyvin monenlaista meininkiä on tullut koettua Vaasassa. Taidanpa vielä liittää tähän tarinaani toissa lauantaina Vaasaan tekemämme retken. Nimittäin tuli tehtyä meidän sinne lähinnä luontoretki. Monesti on ollut haaveessa käydä siellä Strömsössä ja vieläkin se on haaveena. Tällä kertaa menomatkalla oli kohteena Pyhä Marian kirkon rauniot Vanhassa Vaasassa. Kävimme pyörähtämässä myös kaupungin keskustassa lenkin. Pysähdymme hetkeksi keskustassa olevan entisen Vaasan kasarmin alueille, jossa tuo miesystäväni on käynyt alokasaikaa lukuun ottamatta armeijan. Kylvin hetken siellä puiston kauniissa syysväreissä, napsimalla niistä muutamia kuvia.

Pääkohteena oli meillä tällä kertaa paikka, jossa emme ole aiemmin käyneet. Nimittäin merenkurkun saaristo Svedjehamn, jonne mennään Raippaluodon sillalta n. 18 km eteenpäin. Ko. paikkahan on Unescon maailmanperintösäätiön luontokohde. Maailmanperintöarvo perustuu tuolla poikkeuksellisen nopeaan maan kohoamiseen, joka johtuu sinällään jääkaudesta.

Lähdimme ns. kalastajakylästä kävelemään luontopolkua pitkin. Päädymme aluksi Saltkaretin näkötornille. Paikka on kyllä ihastuttava ja henkiin niin omanlaista maailmaa. Merituuli tuntui erittäin mukavalta aurinkoisessa ja lämpöiselle tuntuvassa säässä. Svedjehamn toi syrjäisyyden tunnelman, joka on mainio paikka aistia omaa luontosuhdetta kiireettömässä tunnelmassa. Svedjehamnin hiljainen idylli teki lähtemättömän vaikutuksen ja sinne on kyllä vielä palattava uudestaan.

Tällaista tarinaa syntyi naapurimaakunnan kaupungista Vaasasta. Hyvää sykettä ja meininkiä. Paljon kohteita nähtynä ja paljon enemmän vielä näkemättä.

Vaasa-terveisin

Päpi

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.