Mystiset linnut – Mitä nyt avataan?

Olen aina rakastanut luontoa ja tietysti lintuja. Olen nähnyt viime vuosina paljon naakkoja. Joku negatiivinen tunne niistä on muodostunut minulle. Sellainen, että näin ne vain tulevat kohti. Tunne kuitenkin on ollut, että joku päivä tämäkin asia avautuu minulle jotenkin. Olen sanonut niitä ”dracula-linnuiksi”. Miesystäväni on monesti sanonut minulle, että etkö huomaa, nehän rakastavat sinua kuten kaikki muutkin linnut. Olen epäillyt vahvasti tuota asiaa. Jokin niissä kiehtonut kuitenkin minua. Nyt iltojen pimentyessä on alkanut nousta mieleeni naakat.

Näen mielessäni sellaisen ns. kadotetun linnan, joka on verhoutunut risujen, hämähäkin verkkojen ja ryteikköjen taakse, kuten taisi olla muuten jossakin sadussa lapsena.

Pidin tuosta sadusta, jossa tuo kadotettu ja verhoutunut linna pääsi uuteen kukoistukseen ja alkoi kukkimaan kauniita ruusuja. Olin tässä taannoin aistikävelyllä kaupungissa, jonka puiston nimi on Kalevalanpuisto Seinäjoella. Joku tiesi kertoa, että se puisto on tuntenut ennen nimensä ruusupuisto.

Siellä oli sellaista seikkailumaista osuutta, jossa luonto oli vähän villiintynyt ja harmaat vesakot olivat päässeet kasvamaan. Siellä oli myös sammaloituneet rauniot löydettävissä. Joku kertoi, että puisto on jotenkin hämyisä ja valaistus on jotenkin hämyisä. Tuli tunne, että koetaanko aavistuksen pelottavana iltojen hämärtyessä. Mielenkiintoista. Ideoimme tuon illan aikana myös puiston ehostamisesta ja saamista uuteen loistoonsa. Jännää, että tämä nyt nousee jotenkin tähän yhteyteen hyvin voimakkaasti. Mitä sieltä on avautumassa? Aika näyttää.

Naakka on varislintu. Minähän pidän variksista ja olen aina pitänyt niistä. Ne tuovat aina mieleeni lapsuuden ja kauniin luonnon ja sellaisen ikuisen kevään. Naakasta kerrotaan, että se on älykäs lintu ja seurallinen. Tulee mieleen nykyhetkinen, kun olen innostunut opinnoistani ja tykkään lähiopetukseen mennä koululle. Siellä saa kohdata saman henkisiä opiskelijoita, joita kiinnostaa myös uuden oppiminen ja yhteiset keskusteluhetket.

Tutkittuani naakka luonnon viesteinä. Naakat kertovat mystisyyttä. Kerrotaan, että ryhmän osuus on tärkeä varsinkin alkutaipaleella. Naakatkin ovat läsnä. Niiden määrä vain lisääntyy, joka kertoo heräämisestä. Tässä viitataan myös omaan henkiseen polkuun ja kohti syvää läsnäoloa. Green Care -ajattelussa, jota opiskelen myös, on tärkeää läsnäolo. Se vaatii myös kohtamaan omat pelot ja traumat ja apuna on ryhmän tuki. Olen kokenut luontosuhteessani myös elämän varrella pelkoja, kuten ukkonen ja pimeä, mutta iän myötä ja viime vuosina niiden pelko on alkanut väistymään. Minulla on vielä jonkin verran kammoja mm. korkeat sillat. Niiden kohtaamista olen harjoitellut mm. nyt luontosuhdeharjoituksien myötä. Jopa jossakin määrin onnistunutkin.

Tein uudestaan VIA-testin toissa päivänä. Siinä nousi mielenkiintoisesti esille minulle kauneuden ja erinomaisuuden arvostus. Tästä nousee mieleen heti tarinan alussa kertomani aistikävely ns. ruusupuistossa. Arvostan kuten VIA-testissä sanotaan kauneutta ja taidokasta toimintaa tieteisiin ja arkisiin kokemuksiin. Tuo kauneus viittaa sisäiseen kauneuteen ja siihen luonnon kauneuteen. Lisäksi tuosta testistä nousivat esille henkisyys, oppimisen ilo, sinnikkyys ja innokkuus. Mielestäni hyvin osuvia. Tämä VIA-testi löytyy muuten netistä ja sen voi tehdä maksutta siellä.

Musiikista pitävänä ja sitä kuuntelevana osui tätä tarinaa pohtiessani silmiini Paula Vesalan uusi kappale nimeltä ”Pahanilmanlinnut”. Siinä lauletaan mm. seuraavasti:

”Hei, ei se mene ihan kuin sä luulet
Täällä puhaltaa nyt uudet tuulet
Mut mitä jos ne vaan tuokin onnee mukanaan
Hei, tiedän että sul on huolet suuret
Pahanilmanlinnut yössä kuulet
Mut mitä jos ne vaan antaa sulle voimiaan”

Tähän tarinaan tuntuu nousevan esille vielä toinenkin lintu mukaan. Nimittäin kesästä asti on ilmestynyt useita kertoja palokärki metsäretkillä ja kesällä se oli nähty myös vaunupaikallamme kaksin kappalein. Nyt miesystäväni oli nähnyt täällä kotipihan pienessä metsikössä sen. Lähdetäänpä tutustumaan sitten palokärkeen Pohjolan Voimaeläimet kirjaa käyttäen vähän apuna. Muistan kyllä kesän retkiltä sen palokärjen äänen hyvin ja sen suoraviivaisen lentämistyylin.

Palokärkeä kuvataan, että se on suuri ja melkein variksen kokoinen. Rummutus on palokärjen työtä. Sen lento on suoraviivaista. Luonteeltaan palokärki on ns. paikkalintu, jossa se pysyttelee laajalla reviirillään. Palokärkeen yhdistetään myös kirjassa ukkonen. Palokärjen koetaan saavan apua arjen solmukohtiin. Nousee jotenkin mieleen, että onko tullut sen aika, että minulta poistuu loputkin pelot ja kammot. Se olisi enemmän kuin tervetullut asia.

Kuvasin kirjoittaessani Green Care -kurssilla luontosuhdetehtävääni, että rakastan todella paljon luontoa ja olen aina rakastanut sitä. Siihen on liittynyt jotakin pelkoja ja kammoja. Ovatko ne kaikki oikeasti aina olleet luonnon tuottamia, mutta ne ovat estäneet aitoa ja puhdasta luontoyhteyttäni tulemaan sisimpääni täysin.

Palokärjen pesässä kerrotaan olevan taikavoimaa ja sieltä ottama heinäkorsi oli täynnä taikavoimaa avaamaan minkä tahansa / mitkä tahansa lukot. Viikolla ohjatussa aistikävelyllä kiinnitin erityistä huomioita tähän ihastuttavaan pesään, vaikka se ei nyt olekaan palokärjen. Se on kuitenkin hyvä vertauskuva tähän yhteyteen asioiden yhdistymisestä yhteen.

Oliko tuo linnunpesä viesti kaikesta turvasta ja rakkaudesta, jota minulle annetaan ja edes naakat eivät tarkoita pahaa, kuten ei myöskään palokärki. On vain asioita, että miten näitä luonnon viestejä tarkastelee sisimmässään ja tuntee ne itsessään. Taikavoima voi siis laskeutua, kuten tuossa Paula Vesalan kappaleessa lauletaan, että ” Mut mitä jos ne vaan tuokin onnee mukanaan” ja ”Mut mitä jos ne vaan antaa sulle voimiaan”. Palokärjen voima kiteytyy sen kykyyn ennakoida ja ratkoa arjen solmuja. Tähän liittyen luonnon viesteinä nostetaan meille ongelmanratkaisukyky. Luonto auttaa siinä meitä.

Jää pohdittavaksi itse kullekin, että miten sitä käyttää arjessa. Kuinka asioita voisi ennakoida tulevaisuudessa? Voisinko esim. minä matkatessani kohti korkeita siltoja käyttää ennakoivasti esim. läsnäoloa, meditointia ja mielikuvaharjoittelua onnistuneesta sillan ylityksestä. Näin pelkoni alkaisi pikkuhiljaa hälventyä ja turva, kuten tuo pesä kertoo, saisi kauniin päätöksen.

Kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen omalla syvällä läsnäololla, jota voidaan kutsua myös omaksi kasvupoluksi tai jos sitä halua sanoa, vaikka omaksi henkisen polun kasvuksi. Voi sujahtaa vaikka sinne ruusupuistoon nauttimaan ja aistimaan luonnon kauneutta ja turvaa. Voitaneen sanoa ja käyttää lainausta Aristotelesin jo sanoista: ”Jokaisessa luontokappaleessa on jotain ihmeellistä ja kaunista.” Niin myös naakassa ja palokärjessä. Kärjen perukoilla asuvana tuntuu oikein hyviltä viesteiltä.

Mystisyydellä 😊

Päpi