Useita kesäviikonloppuja tuli vietettyä Lappajärven rantamilla vainuillessa. Paikka tuli tutuksi monesta paikasta. Vaunun siirryttyä lähemmäksi kotia, on jäänyt vähäisemmälle käydä Järviseudulla. Niinpä heräsi ajatus, että olisi kiva käydä ihan Lappajärvellä lomailemassa viikonloppu. Niinpä kutsui ihmeellinen kraatterijärvi tutkimusmatkalle löytämään omia aarteita ja eväitä elämään.
Jotenka päätimme suunnata matkamme kohti Lappajärven Kivitippuun perjantaina 22.10.2021 töiden jälkeen. Paikka sijaitsee todella kauniilla paikalla Nykäläntien varrella aivan Lappajärven rannassa. Hotellihuone sijoittui vielä niin mainiosti, että oli suora näkymä edessä olevalle järvelle. Ikkunasta pääsi suoraan ihastelemaan niin kuutamoa, aamuaurinkoa kuin ilta-aurinkoa. Sää sattui lauantaina, mitä mainioin viettää vapaapäivää.
Lappajärvi on Euroopan suurin kraatterijärvi. Se syntyi noin 78 miljoonaa vuotta sitten iskeytyessä valtavalla voimalla n. 1,5 kilometriä suuri kivimeteoriitti. Se on geologinen ihme. Törmäyskraatterin reuna on edelleen hyvin näkyvissä mm. Kärnäsaaressa, jossa on sen keskuskohouma. Törmäyksessä syntyi myös Etelä-Pohjanmaan maakuntakivi kärnäiitti.
Järvi on syvimmillään 38 metriä. Järvi kaartelee Lappajärven ja Vimpelin kunnan sekä Alajärven kaupungin alueella. Matkaa tälle tulee n. 35 kilometriä. Alue on suosittua lomamökkeilijöille.
Sanotaan, että Lappajärvi on hyvän elämän ja elämysten paikka. Maailman kartalle on ponnistanut niin painijoista, joista tiedämme mm. Petra Ollin. Kivitipussa hotellihuoneessa oli mielenkiintoinen kirja Lappajärvestä, josta tähän tarinaani olen tehnyt joitakin poimintoja. Kirja oli tehtynä Lappajärven 150-juhlavuoden kunniaksi v. 2015. Lappajärvi on maalaismiljöötä parhaimmillaan. Kivitipusta löytyy myös mielenkiintoinen meteoriittikeskus näyttelyineen. Siellä on monenlaista mielenkiintoista tutkittavaa. Mielenkiintoisena jäi mm. mieleeni meripihka, joka viestii menneisyydestä. Sitä on ollut yli 50 miljoonaa vuotta sitten Suomen luonnossa. Sieltä löytyy tämä kopio Afrikan tähdestä.
Sanotaan, että Lappajärvellä on ollut jo kivikaudella pienimuotoista asutusta. Lappajärvelle tulivat 1300-luvulla asuttamaan lappalaiset. Ruotsalaisia kiinnostivat kalastus- ja metsästysmaisemat ja -paikat ja heitä alkoi tulla 1400-luvulla. Niinpä sinne saapui myös 1500- ja 1600-luvulla savolaisia. Keskisuomalaisia paikka oli alkanut kiinnostaa 1700- ja 1800-luvulla. Sanotaan, että sukunimissä, paikannimissä ja murteessa näkyy niin savolaisuus, ruotsinkielisyys kuin lappalaisten vaikutus. Lappajärven asukasluku on ollut runsaimmillaan yli 7000, mutta nykyisillään se on reilut 3000 asukasta.
Lappajärven kaunis maaseutu on tuonut vuosikymmenien ajan maa- ja metsätaloudesta elantoa. On viljelty niin sokerijuurikasta kuin perunaa. Nykyään alueella on Highlander-karjaa, josta myös meidän lähiruoka-annoksemme valmistettiin Kivitipun ravintolassa. Tervanpoltto on ollut alueelle merkittävä 1750–1900-luvulla. Kun paikka sijaitsee vesistön varrella, niin kalastus on ollut merkittävä elinkeino myös ja sen myötä myös veneenrakentajia on ollut alueella. Alue on ollut mm. elokuvassa esitettynä 1960-luvulta erilaisia pieniä yrityksiä mm. käsityöläisiä. Tuotteita on valmistettu kodeissa, jota on kutsuttu myös kotiteollisuudeksi.
Nykyisellään alueelta löytyy erilaisia yrityksiä ja yksi niistä tunnettu yritys nimeltään VM Carpet. He ovat edelleen nykypäivän mattotehdas, jolla on tuotekehitys pysytetty ajan hermoilla. Viita-ahot perustivat vuonna 1973 mattokutomon. Samalla ystävällisellä ja rehellisellä, mutta innovatiivisella asenteella valmistetaan edelleen VM Carpetin matot. Heidän mottonsa on: ”Jokaiseen mattoon kudotaan inhimillisyyttä, kekseliäisyyttä, aitoutta, elämän iloa ja tulevaisuuden uskoa.” Kraatterijärvellä on siis vahva usko edelleen omaan työhön ja yritteliäisyyteen.
Lappajärvi on myös musiikkipitäjä ja heillä pelimanniperinne on kulkenut suvuissa. Kivitipussa pidetään erilaisia musiikkitapahtumia ja kesäisin Halkosaaressa toimii niin kesäteatteritoiminta kuin erilaiset konsertit. Lappajärvihän voitti vuonna 2009 ensimmäisen Kuorosodan kisan. Sen vetäjänä toimi Stratovariuksesta tunnettu Timo Kotipelto.
Kylpylä-hotelli Kivitippu on perustettu vuonna 1989. Olen käynyt tuolloin heti 1990-alkupuolella ex-mieheni ja vanhempieni kanssa. Se huokui silloin aivan uutta ja ainutlaatuisuuttaan. Paikkaa oli tehtynä myös golf-kenttä, joka on edelleen toiminnassa. Paikkaa piti yllä silloin Lomayhtymä. Heillä omistuksessa oli myös Iisalmen Runnin kylpylän, josta seuduilta olen kotoisin. Äitinihän työskenteli siellä uransa keittiössä. Olemme käyneet myöhemmin myös lomailemassa Päiväkummussa Lohjalla, joka oli myös Lomayhtymän omistama silloin. Mukava olisi joskus siellä käydä uudestaan. Näyttää, että ko. paikka on remontoitu hienoksi ja nykyaikaiseksi. Kantaakin nimeään elämyskylpylä.
Kivitipussa oli mukava viettää viikonloppu. Nauttia hyvästä lähiruoasta ja käydä porealtaissa ja saunassa useita kertoja lauantaipäivän aikana. Lauantaina ehdin käydä myös kaksi pientä retkeä kävelemässä. Sää oli, mitä mainion ulkoiluun. Tutustuin alueella olevaan metoriittipolkuun, joka kaarteli Kivitipun maastoissa. Paikallisessa S-marketissa käydessä pienillä ostoksilla. Huomasin ilmoitustaululta mielenkiintoisen ilmoituksen, että hotellin vieressä olevassa vanhassa Onnintuvassa on näyttely. Näyttelyn nimenä ”Luonnonvoimaa”. Se sopi erittäin hyvin kohteeksi käydä. Nyt, kun vielä opiskelen Green Care- kurssilla luontosuhdettani. Maija Perälän näyttely oli kyllä kauniissa miljöössä ja mielenkiintoinen näyttely. Maija esitteessä tuo esille, kuinka hänelle luonto merkitsee paljon ja muutenkin hänen elämäntyylinsä muistuttaa hyvin japanilaista ”ikigai” ajattelua eli syy, miksi olemme olemassa. Hän kokee, että taide kaikissa muodoissaan on enemmän henkisen hyvinvoinnin ja itseilmaisun väline kuin työ. Jota juuri ikigai-ajattelu mielestäni on parhaimmillaan.
Hän kuvastaa mielenkiintoisesti piirtämistään, että hän astuu kuin ovesta ulos luontoon. Kokee saavansa samoja tunteita kuin luonnossa liikkuessa. Kokee, kuinka mieli rauhoittuu, hengitys hidastuu ja olotila tasoittuu. Hän näkeekin piirtämisen eräänlaisena meditaationa samoin kuin luonnossa liikkumisen. Näinpä työt usein hänelle liittyvät luontoon. Hän kokee saavansa inspiraatiota juuri luonnosta. Hän kokee piirtämisen kuin kirjoittaisi päiväkirjaa. Se on juuri se juttu, jossa koemme elämisen iloa. Tehdä sitä, mitä itsestä tuntuu hyvälle. Minulle ne ovat luonnossa liikkuminen ja tarinoiden kirjoittaminen. Mitäpähän ne mahtavat olla sinulle tarinoiden lukijani?
Tuolla Onnintuvassa oli monta mielenkiintoista tehtävää ihastuttavan ”Luonnonvoimaa” näyttelyn lisäksi. Nimittäin sain laittaa Onnintuvan toivomuuspuuhun nauhan, johon kirjoitin oman toiveeni ja solmin sen kiinni oksaan ja annan tuulien kuljettaa sitä. Tämä perustuu vanhaan kansantarinaan ja perinteeseen, joka alunalkuaan tulee Kiinasta. Tarinan mukaan tuuli liikuttaa toivomuspapereita, tulevat esitetyksi näin aina uudelleen ja lopulta ne käyvät toteen. Onnintuvalla se on koivu, jonne ko. nauhoja voi laittaa. Kerrotaan, että koivu on valittu vuonna 1988 Suomen kansallispuuksi.
Onnintuvan sisällä oli myös yhteistaideteoksen tekeminen eli Lappajärven syksyiseen maisemaan, sai jättää omat jälkensä. Sitten oli kiva käydä vielä tutustumassa Onnintuvan kirjailijakammioon. Siellä sain kirjoittaa yhteiskertomukseen yhden uuden lauseen eli oman osuuden tarinaan. Mielenkiintoisia tehtäviä, jos miettii, että tuollaiset voisivat sopia esim. työpaikkojen kehittämispäivien välipalatehtäväksi. Heillä on Lappajärvellä oma kulttuurihanke, jossa näitä kulttuurijuttuja ideoivat ja laittavat toteutukseen.
Lappajärveltä löytyy paljon muitakin mielenkiintoisia paikkoja mm. tämä Ateljee Tapio Autio, jossa tuli käytyä muutama kesä sitten. Suosittelen myös tähän kohteeseen tutustumaan. Lappajärvestä löytyy myös mielenkiintoinen elokuva Youtubesta. Tuossa elokuvassa puhutaan vielä tulivuoren saattamasta Lappajärvestä, kunnes se myöhemmin on todistettu meteoriitin aiheuttamaksi. Nimellään: Vuosina 1962–1963 E. K. Kentalan kuvaama Lappajärven kotiseutuelokuva ”Lappajärvi – Pohjanmaan helmi”.
Tähän on kiva päättää tällä kertaa tämä tarinani.
Kraatterijärviterveisin
Päpi
