Päpin sisäinen ilo

Tämä tarinani saa oikeastaan alkunsa siitä, kun eräs opiskelijakollega kysyi lähipäivässä opiskelupaikasta minulta.


Mikä on taikani huokua sisäistä iloa?

Hän haluasi tietää, että miten se syntyy ja voiko sitä jotenkin oppia. Kertoi, että hän haluaisi tuollaista energiaa. Niinpä muutama päivää ennen tuota tarinani alun kohtaamista olin nostanut Intuitio-korttipakasta kortin ”Sisäinen ilo”. Pohtiessani, että nousiko sieltä jotakin aiheita, joista voisin kirjoittaa blogitarinoita seuraavaksi. Välillä käytän aina korttipakkoja ohjauksessa aiheiden äärelle. Mikään ei ole sattumaa vaan johdatusta mielestäni, kuten ko. kortin nostaminen ja kysymykseni minulle. Tunsin kortin nostettuani, että tämä on mielenkiintoinen aihe kirjoittaa blogitarinaa. Jätin aiheen kypsymään.

Niinpä olen nyt sisäisen ilon tarinan äärellä. Istun kotona keittiössä sunnuntaiaamua. Nyt on hyvä ja sopiva aika tarinoiden kirjoittamiseen. Aamusta ajatukset usein virtaavat raikkaana.

Sisäisen ilon kortissa kerrotaan, että anna ilon täyttää elämäsi ja ohjata valintojasi. Juuri näin tämä on juuri sitä sisäistä iloa, että saa olla elämän ohjauksessa raikkaana ja aitona. Kortissa kerrotaan, että anna tämän keltaisen keveyden kuljettaa syvään tyytyväisyyteen.

Rakastan sellaista elämän keveyttä, vaikka en tarkoittaa sillä sitä, että en asioita hoitaisi tunnollisesti ja mahdollisimman parhaalla tavallani. Nautin sellaisesta elämän keveydestä, jossa ei ole liikaa sellaista väkisellä vääntämistä, jankkaamista ja jauhamista. Se, jos mikä, tukkii herkästi sisäistä iloani.

Viime aikoina ja viimeisien vuosien aikana olen oppinut, että syvä hengittäminen on todella tärkeää. Pinnallinen hengittäminen ja kiire eivät ole hyväksi pitkässä juoksussa. Sisäisen rauhan löytäminen on tärkeää. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että pitäisi olla elämän tylsää ja vaipua tylsyyteen. Vaan elämän tulee soljua kauniisti eteenpäin. Siitä syntyy tasapainoinen ilolla hymyilevä elämä.

Minulle yksi tärkeä on asia luonto, jossa voin ladata akkujani ja mennä sen syklissä ja virtauksessa. Green Care -kurssin myötä olen oppinut vielä enemmän lisää syvyyttä siihen. Metsään mennessä usein hetken kävelen. Suljen silmäni ja alan hengitellä syvään ja rauhallisesti. Aikani tätä tehtyäni, avaan silmäni uuteen laajennettuun katseeseen. Olen huomannut, kuinka levollinen olotila ja syvä hymy alkaa virrata kasvoilleni. Huomaan, että mahdollisesti polulla tulijat hymyilevät myös minulle kauniisti ja joskus jäävät vaihtamaan jonkun sanankin. Tunnen, että olen läsnä siinä hetkessä ja minnekään ei ole kiirettä. Voin sanoa, että ilo ei löydy ulkopuolelta vaan omasta sisimmästä. Se on sydämessä oleva voima, kuten Ilon kortissa kerrotaan. Sen voi valita jokainen jokaisessa hetkessä.

Kasvua voi tapahtua myös ilon kautta. On tärkeää löytää omat ilon keinot. Ilon tuntee siitä, että se pyörittelee kehoasi ja kasvojasi. Syvä rauha ja kiitollisuus on läsnä. Toki surun hetkiä nousee pintaan, koska kaikki on hetkellistä ja ohikiitävää, kuten Juha Tapio laulussaan laulaa. Tärkeää on muistaa näissä hetkissä se syvä kiitollisuus. Antaa ilon hoitaa meitä. Jos pystyt jakamaan sen jonkun kanssa, siitä ilo vain vahvistuu ja kaksinkertaistuu ja murheet tuntuvat väistyvän ainakin hetkeksi.

Yksi lempikappaleista lopuksi

Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa

”Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa.
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi.
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa.
Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa.”

Ilolla

Päpi