Elämän taikaa Kalajoella

Minulle annettiin syksyn myötä tunneviestejä sinisen sävyistä. Näin jopa unta turkoosista kaapista, joka tuntui minulle hyvin merkittävältä. Nostin samaisena aamuna kortin ja sieltä nousi kortti, jossa väreinä sinisen sävyt ja turkoosi. Lähdin käymään metsäretkellä puron varrella, kun oli vapaapäivä. Siellä avautui näkymä, josta kuulti valo ja sieltä hehkui sinisen sävyt kauniina. Niinpä tiesin tuolta tultuani, että tulen kirjoittamaan aiheesta elämän taikaa, jossa värinä hehkuu sininen ja turkoosi.

Ajatuksena haaksirikkoutunut laiva voi loistaa kauniina valona. Tätä kirjoittaessani on edesmenneen rakkaan ystäväni syntymäpäivä. Muistan, että hänelle luotiin taulu, jossa oli siniset sävyt ja laiva tai laivat. Nyt hän loistaa kauniina valona taivaan enkelinä. Meillä oli kauniita yhteisiä retkiä mm. Kalajoelle kesäisin. Kävimme siellä lasten kanssa ja olimme yhdessä musiikkikeikalla. Hän rakasti Kalajokea kuten minä rakastan. Elämän taika jatkuu täällä maan päällä, vaikka hän loistaa valona taivaalla. Meillä yhteiset retket ja hetkemme ja niitä kauniina muistaen.

Elämässä on taikaa. Niitä on myös asioissa, joita emme aina osaa selittää. Taikaa on niin luonnossa, tähdissä kuin tarinoissa. Ne ovat valon ja varjon tanssia ja välillä ne ovat näkyviä ja välillä näkymättömiä. On kyky nähdä asioita uusilla tavoilla. Voisiko sanoa, että jotakin hyvin kaunista on tapahtumassa ja se on rakkauden taideteoksen luomista yhteen. Yhteys kuoltuakaan ei katoa, vaan se saa vain uuden sisällön. Tästä on hyvä jatkaa tarinaani eteenpäin.

Kirjoitetaanpa hetki turkoosista väristä. Turkoosi yhdistyy sinisestä ja vihreästä. Se on merimaailman väri. Siihen voidaan liittää toinen nimi kuin akvamariini. Se liittyy lempeään mereen ja rauhaan. Siihen yhdistyy tuulen tunteet. Olin metsässä ja purolla kuvaamassa, jossa näin sen sinisen sävyisen maiseman vivahduksen ja siellä tuuli kovasti. Ajattelin, että tähän varmasti liittyy myös tuuli. Meri ja tuulet voivat hyvinkin kulkea käsi kädessä. Voidaan puhua myös elämän tuulista, mihin ne milloinkin kuljettavat mukanaan. Välillä ollaan haaksirikossa ja sieltä aina noustaan uudestaan. Yleensä tällaiseen liitetään ystävyys ja avoin vuorovaikutus. Toimintaan liittyy sydämestä käsin ajattelu. Sitä siivittää empatia, herkkyys ja huolenpito muista. Intuitio on, joka johdattelee. Tähän liittyy niin kauneuden ajattelu kuin luonnon kauneus.

Mikä sen parempi lomanvietto voisikaan siten olla kuin Kalajoki, jossa on meri ja kaunis luonto ja mukana vielä kulkevat kauniit muistot ko. paikasta. Turkoosin tai ultramariinin tarkoituksena onkin rentouttaa ja virkistää. Turkoosi voidaan yhdistää tasapainoon ja hiljaisuuteen myös, jota lomanviettopaikalta voi toivoa. Tähän liittyy puhdistavaa ja parantavaa energiaa ja Äiti Marian energiaa.

Olimme usein perheen kanssa retkellä Kalajoella vuosien varrella. Kun odotin poikaani, niin olimme vanhempien kanssa ko. paikassa viikon lomalla lokakuussa. Sen jälkeen kävimme aika usein Kalajoella tuttava perheiden kanssa ja myöhemmin myös rakas edesmennyt ystäväni oli lapsien kanssa yhdessä retkillä. Paikkoina meillä oli mm. lasten kanssa tietysti Jukupark. Minulla on kuva, jossa ystäväni on turkoosissa paidassaan hiekkasärkien rinteessä. Tuon kuvan muistan todella hyvin, kuinka valoisasti hän siinä katselee maailmaa. Kävimme näitä retkiä useitakin.

Siirryttyä 2000-luvulle hommasimme Kalajoelta marraskuulle sellaisen lomaosakeviikon, jossa aina satunnaisesti ehdimme käydä. Muistan kerran, kun satoi ensilumi ja poika halusi lumilaudalla laskea. Kävimme hänelle ostamassa sen ensimmäisen lumilaudan paikallisesta urheilukaupasta Kalajoen keskustasta. Niin hän laski sillä marraskuisella vähälumisella mäntykangasrinteillä laudan kanssa. Siitäpä se alkoi hänen lumilauttailuharrastuksensa, jota hän harrastaa vielä nykyään Etelä-Pohjanmaalla. Lapuan Simpsiön rinteistä on muodostunut yksi hänen lempipaikoistaan. Hän tekee myös ko. paikan kanssa some-vaikuttajana yhteistyötä. Hänet löytää mm. Instagrammista.

Yhtenä kesänä, joka oli muuten kesä 2011, kun olimme lomalla Kalajoella. Niinpä siinä reissussa kävi, että poikamme oli tavannut yhden mukavan tytön Lapualta. Kuinka ollaankaan tuo tyttö on hänen avopuolisonsa nykyään. Poika kertoi seuraavana keväänä 2012, että pitäisi lähteä vähän skeittailemaan Lapualle. Tuumasin, että what. Eikö täällä Savossa ole skeittipaikkoja riittävästi, että sinne asti pitää lähteä. No, hän oli kirjoitellut vuoden tuon tytön kanssa ja oli aika tavata toisensa. Niin vain poika hyppäsi Etelä-Pohjanmaalle menevään junaan käymään kylässä. Eikä mennyt kuin muutama kuukausi, kun poika ilmoitti saaneen opiskelupaikan Lapualta. Muutto oli edessä uudelle paikkakunnalle. Siitä alkoi meidän Etelä-Pohjanmaamme matkat. Täällähän sitä nyt tämä tarinan kirjoittaja asuu. Huomannette, että Kalajoki on ollut minulle ja pojalleni merkittävä paikka elämässä. Siellä on monta yhteistä kaunista hetkeä vietetty. Sieltä on minulla kauniit muistot niin perheeni kuin ystäväni kanssa.

Viime vuosina olen tahtonut käydä Kalajoella joskus kesäisin ohikulkumatkalla. Marraskuisella lomaosakeviikolla olen käynyt joka vuosi muutettuani Seinäjoelle. Niinpä se marraskuinen lomaviikko tänä vuonna suuntautui myös Kalajoelle.

Lomalle lähtiessäni nostin Ilon pakasta -kortin ja sieltä nousi ”vastaanottava virta”. Kyllä, kaipaan todella välillä vastaanottaa. Työelämähän on meillä sitä antamista varmasti kaikilla. Vastapainona tarvitsee myös aikaa ja sitä vastaanottamista. Kortissa kerrottiinkin, että oli vastaanottamisen aika ja voin ottaa parasta mitä elämällä on minulle annettavaa. Se on paljon, että sain olla kokonaisen viikon Kalajoella lomalla. Ei kiirettä eikä kelloaikatauluja pelkässä omassa rytmissä elämistä. Ulkoilua kauniissa maisemissa ja raikasta ilmaa hengittää syvään ja rauhallisesti, pitkiä unia myös päiväunia, saunomista, takkatulen loimua ja kylpylässä käyntiä. Ihanassa Unelmien putiikissa käynti kuuluu tietenkin lomaviikkooni.

Se on luonto ympärillä. Se tarjosi Kalajoella todella lahjojaan, kuten Ilon kortissa kerrottiin kauneutta, ihmeitä, valoa ja parantavaa voimaa. Voin elää kiitollisena siitä kaikesta.

Minulla oli aikaa myös Kalajoella kirjoitella näitä minulle niin rakkaita blogitarinoitani ja jakaa nämä tarinat teidän lukijoideni kanssa. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta. Opiskelin lomaa edeltävällä viikolla manifestointia ja täällä opiskelen myös Ikigaita eli syytä herätä uuteen aamuun. Kun avautuu elämän virralle tai elämän taialle luonnolliselle flow:lle. Lisäksi olen paljon muitakin webinaareja käynyt viime aikoina pääopiskeluni ja työni ohessa. Minua kiinnostaa uuden opiskelun ja saan siitä voimaa paljon. Tulen näistä kirjoittamaan joskus myöhemmin.

Kalajoella on paljon mielenkiintoisia luontopaikkoja jo itsessään mielenkiintoisten hiekkasärkkien lisäksi. Pari vuotta sitten olin pelastamassa joutsenta rannassa. Soitin siitä eläinsuojeluyhdistykseen ja sieltä tilattiin Pelastuslaitos noutamaan. Tunsin suurta kiitollisuutta, kun haaksirikkoutunut joutsen pääsi hyvään ja hellään hoitoon. Arvostan joutsenia todella paljon. Se edustaa niin ylväyttä, kauneutta ja itsearvostusta ja olemalla myös Suomen kansallislintu ja puhtauden vertauskuva. Voimaeläimenä joutsen opettaa intuition kuuntelemista, että elämänvirta tai elämäntaika kannattaa ja johdattaa. Joutsen kannustaa haaveilemaan ruusunpunaisten lasien läpi. Se auttaa uskomaan unimaailman viisauteen, josta muuten tarinani aloissa aloitin siitä turkoosista ovesta. Joutsen pidetään eri todellisuuksien välillä liikkuvana kuten tarinan alussani kuvasin yhteyttä edesmenneeseen ystävääni. Muistot elävät ja sielujen yhteys säilyy.