Vuosi 2021 alkaa loppusuoralla ja edessämme avautuu pian joulu. Olen pohtinut, että mitä joulu merkitsee minulle. Toki se näin aikuisena merkitsee minulle vapaapäiviä, kun käyn arkipäivät työssä. Joulun näen nykyisin enemmän lepona ja latautumiseen tulevaan arkeen. Tunne on myös tärkeää joulussa. Olen kiitollinen siitä, että saan muutaman päivän levätä ja nauttia joulutunnelmista. Ei ole kelloaikatauluja ja kiirettä.
Jos pohdin lyhyesti joulujani lapsuudesta tähän päivään. Jouluihin lapsena kuului erityisesti joulukuusi, joka haettiin usein isäni kanssa kahdestaan metsästä. Minulle oli tärkeää, että sain olla hakemassa kuusta. Se tuli pieni kaunis hentoinen kuusi, joka juuri kannatteli ne joulukynttilät. Erityisvaatimukseni oli, että kuusi tuli olla tuuhea ja siinä tuli olla paljon oksia ylhäältä alas asti. Sen tuli olla kaunis, jotta sinne mahtui kauniit joulukoristeet somistamaan sitä. Kuuset on puina olleet aina minulle tärkeitä. Niistä pääsee lukemaan enemmän voimaannuttavat voimapuut tarinassani.
Mitä tulee sitten jouluruokiin. Niin olen pitänyt aina piparikakuista, joista myös isäni tykkäsi liotella kahvin kanssa. Muita parhaita jouluruokia ovat olleet riisipuuro ja kinkku. Laatikoiden ja rosollien ystävä en ole ollut koskaan. Suklaata on kiva jouluna vähän syödä, mutta en ole ollut koskaan sellaisten levyjen ja suklaarasioiden kerralla syöjä. Usein niitä oli minulla lapsena vielä helmikuussa syötävänä.
Lapsuuteni kuului perheen kanssa vietettävät joulut yhdessä ja samoin myös aikaan, kuin poika oli lapsi ja nuori. Vietimme joulua kotonani ja kävimme jouluaattona yleensä aamupäivästä puolisoni kotona koristelemassa joulukuusen ja nauttimassa riisipuuron rusinasopan kera. Sieltä jatkoimme matkaa vanhempieni luokse. Välillä haimme vanhempani meille jouluksi. Toki jouluihin kuului lahjojen ostamista ja antamista ja saamista. Kymmeniä vuosia laitoin myös paljon joulukortteja, mutta viime vuosina en ole enää lähetellyt joulukortteja. Kun tuli someen ja Facebookin vuonna 2013 olen alkanut lähetellä joulutervehdyksiä sieltä. Myös joululahjojen ostaminen on jäänyt vähäiseksi viime vuosina. Lähinnä olen ostanut lahjoja pienille lapsille, jotka ovat minulle rakkaita.
Nuorempana tykkäsin jouluun valmistua monin eri keinoin ja mm. jouluaskartelut kuuluivat silloin siihen. Tuli leivottua pikkuleipiä ja somistettua kotia monin eri keinoin. Vuosien varrella nämä kaikki ovat alkaneet vähentymään. Nykyään nautin enemmän joulurauhasta ja olemisesta. Kuuntelen paljon joulumusiikkia. Tykkään käydä joulukonserteissa joko useammassa tai ainakin yhdessä vuosittain. Joulukonsertit etenkin kirkoissa ovat hyvin tunnelmallisia. Pohdin näin joulunaikaan aikaan, että mitkä joululaulut sykähdyttävät minua eniten. Täytyy sanoa, että viime vuosien kestosuosikkejani ovat ”Taivas sylissäni ja Tulkoon Joulu”. Niin ne ovat myös tänä jouluna. Pidän myös ”Avaruus ja Aavistus” -joulukappaleista. Tänä vuonna olen kuunnellut myös kappaleita ”Mary Did You Know” sekä Olli Lindholmin esittämänä ”Minun Jouluni”.
Olli laulaa kauniisti tuossa kappaleessa ”Minun Jouluni” ja ”Ole joulu sisälläni aina”
”Minun jouluni on sisäinen rauha ja valkoinen maa. Minun jouluni on seestynyt mieli, kun kuunnella saan. Ikuista kuisketta kaikkeutta sen kuin pienenä osana sen.”
”Sisälläni syttyi joulunvalo ja lämmittää ja mielen rauhoittaa. Hiljaisuus ja outo kaipuun palo elämästä etsii kauniimpaa. Ajatukset nousee arjen yli. Hetkelliset mietteet jäävät jää taa. Ikuisuuden turvallinen syli hellittelee sitä kaipaavaa. Olo joulu sisälläni aina. Syty valo pieneen sydämeen, silloin arjen surut eivät paina. Löydän rauhan yhä uudelleen. En mä pyydä, en mä mitään sano olen osa jotain suurempaa. Tyydytetty elämän jano. On kuin korkeamman käsi toisi siunausta elämään.”
Lisäksi olen täällä Etelä-Pohjanmaalla ollessani tykännyt käydä joka vuosi jossakin joulutapahtumassa. Niissä on jotakin sellaista aitoa tunnelmaa. Tänä vuonna kävin täällä Seinäjoella Törnävän alueella Piirin joulutapahtumassa. Siellä julistettiin joulurauha. Tuo joulurauhan julistaminen jouluaattona klo 12.00 Suomen Turusta saa minussa väreet menemään kehossa. Siinä on jotakin sellaista joulun ydintä, joka puhuttelee minua aikuisena. Joulurauhan julistaminen Suomen Turusta on historiallisesti ainutlaatuinen perinne. Se ei tiettävästi olekaan muualla säilynyt näin katkeamattomana keskiajalta asti kuin Suomessa. Ne perusteet tulevat Raamatusta.
Rakastan tapahtumia ja niinpä tänä vuonna joulu saapuu meille Savon pääkaupungissa Kuopiossa. Vietämme joululomaviikkoa tänä vuonna kokonaisen viikon Kuopion Rauhalahdessa yhdessä iäkkään äitini kanssa. Se suuri ilo on ollut minulla, että äitini sai minut jo lähes 40-vuotiaana, mutta olen kuitenkin saanut viettää äitini kanssa aikaa paljon yhdessä ja päässyt jo keski-ikään. Lapsena ajattelin, että kuinkahan käy, kun äitini on tuon ikäinen, että saanko viettää aikaa hänen kanssaan kauan. Ikä on vain vuosia ja meidän matkamme on korkeamman käsissä. Emme voi tietää päivää, koska se kutsuu meitä Taivaan isän kotiin. Siihen saakka nautimme täällä maanpäällisestä elämästä. Olemme tänne tulleet oppimaan ja kasvamaan omalla matkallamme.
Tulen kirjoittamaan vielä oman tarinani tuosta Kuopiosta. Nyt haluan toivottaa kaikille lukijoilleni erittäin rakasta joulunaikaa.
”Oi jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”
Sydämellä
Päpi
