Päpin tarinat, Sananjalka, Sinisiipi

Uusi ihana talvinen harrastus liukulumikenkäily

Olin jo vuosia pohtinut, että haluaisin jonkin uuden talvisen harrastuksen itselleni. Hiihtämisestä olen tykännyt lapsesta saakka. Etenkin lapsena tykkäsin paljon hiihdellä puusuksilla metsissä. Ne oli sellaiset vaaleansiniset Karhun puusukset, joihin laitoin remmeihin ihan tavalliset talvikengät. Niillä pääsi aika hyvin ihan metsissä menemään.

Myöhemmin tuli sitten jonkinlaiset lasikuitusukset. Ne ensimmäiset oli kyllä hyvät, kevyet ja luistivat hyvin. Nekin olivat myös sinivalkoiset Karhu-merkkiset. Niissä oli vielä monot hyvin helpot laittaa jalkaan. Monot eivät olleet silloin vielä ns. jäykkiä. Niillä suksilla tuli hiihdettyä koulun hiihtokisoissa 12-vuotiaana toiseksi. Oli rapsakka pakkasaamupäivä jotain 20 astetta. Sukset tuntuivat hyvin luistavan ladulla, vaikka olin ennen lähtöä pyöräyttänyt nilkkani ympäri. Siinä tuntui olevan kipua ja muutenkin olin vähän tyttöjen vaivojen vuoksi kipuileva. Oli hyvä selvitä hommasta nopeasti maaliin.

Sinällään, koskaan minulla ei ole ollut kilpailu mieltä mihinkään asiaan. Toki itseäni olen tykännyt haastaa monissakin asioissa, mutta en kilpailumielessä muihin. Täytyy kuitenkin kertoa, että olen ollut kova penkkiurheilija etenkin lapsena ja nuorena. Hiihtäjät ovat olleet aina minulle tärkeitä. Etenkin sydämeeni on jäänyt ehdottomasti Mika Myllylä. Hän oli ”karpaasi”, jonka sain tavata hänen silloisessa kotikaupungissaan Haapajärvellä. Mikan sitkeys urheilijana oli se, jota arvostin ja arvostan edelleen hänen urheilijauraansa. Hän oli sellainen metsissä menijä ja suolla tarpoja vertaansa vailla. Sain viime syksyllä Kalajoella jutella hetken henkilön kanssa, joka oli joskus hiihdellyt Mikan kanssa. Oli kiva kuulla, miten hänestä oli pidetty myös kaveripiirissä.

Nuorena tuli käytyä myös katsomassa ihan livenä puistohiihtoja, jonne usein yllättäen saapui myös maailmanluokan hiihtäjiä kuten Gunde Svan. Muistan, kuinka nuorena tyttönä olin innokas heiltä nimikirjoituksia hiihtotuokioiden jälkeen hakemaan.

Jatketaanpa muistelon jälkeen tarinaani. Ostin tosiaan Seinäjoelle muutettua uudet hiihtosukset monoineen muutama vuosi sitten. Sukset on ihan perinteiset nykyaikaiset sukset ja olen hiihdellyt niillä jonkin verran. Yrittänyt mennä myös metsissä, mutta ne on niin kevyet, että uppoavat aika lailla lumihankeen. Tykkään hiihdellä omaa tahtia ja nauttia samalla luonnossa liikkumisesta. Yleiset hiihtoladut eivät oikein tunnu omilta. Nykyajan monojen laittaminen jalkoihin on tuntunut jotenkin haastavalta.

Niinpä olen pohtinut, että kuinka pääsisin siihen lapsuuden lumoon ja saisin hiihdellä vapaasti niin metsissä kuin jäällä. Olin nähnyt jo kymmenenvuotta sitten Lapissa mentävän liukulumikengillä. Olin kokeillut aiemmin lumikenkiä, mutta ne eivät ole tuntuneet sopivilta minulle. Aika raskasta menoa ja niinpä mielessäni oli pyörinyt, että ostaisin liukulumikengät. Niitä ei vain jostakin syystä ole tullut paikallisiin kauppoihin myyntiin. Se on jotenkin vain jarruttanut ostoaikeitani, kun en ole päässyt niitä kokeilemaan.

Nyt tuntui, että olisi aika löytää uusi harrastus talvikausiksi. Tämän vuoden teemani on se terveempi unelmaelämä ja siihen liittyi ajatus myös uudesta talvisesta harrastuksesta. Halusin yhdistää luonnon, valokuvaamisen ja luonnossa liikkumisen omalla tavallani. Niinpä hetken harkittuani päätin tutustua verkkokaupoissa oleviin liukulumikenkiin. Huomasin, että niitä myytiin joissakin verkkokaupoissa. Hintataso vaihtelee siinä n. 200–500 euron välillä.

Pohdin, että millaiset ne tulisi olla.

Tulin tulokseen, että tarvitsen helposti kuljetettavat ja kiinnitettävät, mahdollisimman lyhyet (näppärästi ohjattavat), mutta leveyttä niissä saisi olla, jotta ne eivät kuitenkaan uppoaisi yhtä paljoa kuin pelkästään omilla jaloillani käy lumihangessa. Vertailin eri merkkiä ja niissä oli eri pituisia ja tulin tosiaan tulokseen, että minulle sopisi lyhyt malli, mutta leveä, joka kantaa mahdollisimman hyvin. Jos on pitkä henkilö, niin silloin tulee valita vähän pidemmät liukulumikengät. Minulle sopivat olivat 125 cm pitkät.

Päädyin tilamaan Kärkkäisen verkkokaupasta nämä:

Altai Hok 125 cm liukulumikengät + Haghus siteet + Anar Sniper teleskooppi eräsauvat

”Liukulumikengät eli lyhyet ja leveät metsäsukset kiinteällä nousukarvalla. Useiden mielestä parhaat ja todelliset metsäsukset! Altai Hok on leveä ja lyhyt suksi, jonka pohjassa on kiinteä pitokarva. (“Altai Hok 125 cm liukulumikengät – Karkkainen.com”)

Hyvin on ketterät pienipiirteisessä, risukkoisessa ja tiheä kasvuisessa maastossa. Kantavissa suksissa yhdistyvät myös suksien ja lumikenkien parhaat puolet. Helpommat on hallita alamäissä kuin perinteiset eräsukset tai metsäsukset – pitokarva hillitsee sopivasti menoa. ”

Voin todeta, että hyvä hankinta on omia latuja hiihtelevälle. Laadukas materiaali, hyvä pito ja kantavuus. Jäällä meneminen on kuin unelmaa. Metsissä upottaa vain nilkkaan asti maksimissaan, kun kävellessä olen uponnut reisiä myöten. Siteet on helpot ja valmiiksi asennetut ja ne on helposti kiristettävissä jalkoihin. Ei tarvitse tuskailla kuin hiihtomonojen kanssa aikoinaan. Ostamani liukulumikengät ei ole halvimmista malleista, mutta laatu on se näissä, josta kannattaa maksaa ja käyttöä on vuodesta toiseen.

Unelmastani tuli siis totta ja lapsuuden hanget ovat nyt tätä päivää, vaikka vähän eri maisemissa niitä menen nykypäivinä.

Tämä on jotakin vanhaa, mutta kuitenkin jotakin uutta ja voisin sanoa, että jopa trendikäs harrastus, jota kovinkaan moni ei vielä harrasta. Ehkä lähivuosina se tulee nousemaan. Se yhdistää lumikenkäilyn ja metsähiihdon täysin. Ihmetellä pitää, että tämä harrastus on vielä suurimmalle osalle täysin tuntematon. Se on vähän kuin aikoinaan sauvakävely, joka tuli markkinoille pikkuhiljaa.

Jos tykkäät suunnata muualle kuin ruuhkaisille hiihtoladuille niin tämä liukulumikenkäily voisi hyvinkin olla sinulle sopiva uusi talvinen ihana harrastus. Voin sanoa, että siinä kunto kasvaa samalla. Näkisin sen jopa aika tehokkaaksi urheilulajiksi. Liukulumikenkien taika on niiden monikäyttöisyydessä. Liukulumikenkäily muistuttaa enemmän hiihtoa kuitenkin, mutta koska itse sukset ovat niin leveät, voi niitä käyttää lumikenkien tapaan myös astelemiseen. Mikä tässä on erityisen hyvää, on niiden siteet. Mitään erikoismonoja ei tarvita, vaan suksen voi kiinnittää useisiin talvisiin kenkiin, saapikkaat on yksi hyvä vaihtoehto. Jossa päkiä joustaa, että kantapää pääsee nousemaan kunnolla.

Olen liikkunut hyvin monenlaisissa maastoissa ja kaikissa se onnistuu. Erityisesti nautin menemisestä jäällä, mutta myös metsissä hiljaisimmilla latureiteillä pääsee mukavaan vauhtiin. Välillä voi mennä metsän uumeniin ottamaan vähän kunnon treeniä ja nousta vaikka vähän mäkiä lumihangessa. Jäällä liikkuessa haluan muistuttaa, että et mene heikoille jäälle myöskään liukulumikengillä.

Laitan tähän lopuksi yhden videolinkin näistä Altai HOK -liukulumikengistä. Siinä esitellään tosi hyvin mm. siteen laitto jne.

Uusi harrastukseni on päässyt hyvin käyntiin ja olen tyytyväinen harrastukseeni. Minulla on ollut muutama viikko vasen käsi kipeänä ja en ole pystynyt tietokonejuttuja kirjoittelemaan. Nyt käsi tuntuu, että alkaa kuntoutumaan ja niin kirjoittaminen kotona kuin työssä alkaa onnistumaan.

Mikä on hyvä asia, kun sitä tarvitsen ammatissani, opinnoissani ja näissä blogitarinoiden kirjoittamisessa. Liukulumikenkäily harrastuu auttaa minua suorittamaan erilaisia liikkeitä käsilleni ja koko keholleni ja uskon vahvasti, että se myös luo sitä hyvää oloa ja terveempää elämää.

Iloinen ja onnellinen uudesta harrastuksesta

Päpi

Saatat myös pitää...

1 kommentti

  1. […] ja liikettä. Itse tykkään eniten kävellä luonnossa ja nyt sen uuden harrastuksen myötä liukulumikenkäily on ollut todella ihana asia. Olen päättänyt, että enää en päästä liikkumista siihen […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.