Päpin tarinat, Sinisiipi

Käpertyminen sisälle itseen ja valona ulos

Tämä aikakausi on saanut tunteita pintaan. Välillä on ollut sydämessä palava liekki ja tunne uuden ajan syntymisestä. Välillä on ajatukset revittyinä sukujuurille ja menneisyyteen. Tämä on ollut erittäin voimallista aikaa. Ajatukset ovat olleet totuudesta aina unelmointiin. Niinpä jotenkin tuntui, että oli aika tutustua entistä syvällisemmin omaan sielun maailmaan. Toki henkistä matkaa tai kasvunpolkua on etenkin reilut 10 vuotta tullut matkattua erilaisien asioiden muodossa.

Välillä ajatukset ovat olleet täysin vain arjen pyörityksessä ja harrasteissa, mutta välillä on ajatukset halunneet myös ruokkia henkistä puolta. Omalla kohdallani olen kokenut ainakin tähän asti vielä hyvin käytännönläheiseksi elämän. Ymmärrystä enkelien viesteistä on ollut matkassa ja josta olen yhden tarinan kirjoittanut tänne blogiini. Olen vuosien saatossa tehnyt hyvin paljon sellaista vuoropuhelua, kuten ensimmäisissä tarinoissani kerroin norsusta, joka on jo lapsesta kulkenut matkassani ns. voimaeläimenä. Välillä sen merkitys on haalistunut ja välillä se on taas nostanut ns. kärsäänsä pystyyn. Se on liittynyt myös niihin juuriin ja isovanhempiin ja mahdollisesti esivanhempiin.

Viime päivät etenkin sen merkitys on jotenkin ollut käsin koskettavissa. Aika, jota olemme viime aikoina eläneet sodan alkaessa maailmalla. On toki nostanut itselleni sukujuuriini liittyen esivanhempieni, isäni ja äitini elämisestä sodan keskellä aikoinaan Suomessa. Sukujuurista eli karjalaisuudesta löytyy täältä blogista yksi tarina.

Näinä aikoina on noussut pintaan isoja asioita. Siellä on lapset ja nuoret ja kuolema ollut myös yhtenä asiana eli enoni kaatuminen sodassa nuorena. Siellä on myös noussut pintaan tarinoita ja selviytymistä vaikeina aikoina. Siellä on ollut ihmisarvon merkitys ja sen kunnioittaminen toisia saman maan kansalaisia kohtaan ollut myös keskiössä. Kaikki kuulemani muistot eivät ole ollut kultareunustettuja. Kuitenkin pohjimmiltaan olen tuntenut sen piston sydämessäni, että olen perheestä, jossa on selviydytty vaikeina aikoina. Elämä on kuljettanut eteenpäin. Vaikka itse toki en ole elänyt sodan aikana vaan olen kuullut jotakin häivähdyksiä niistä ajoista. Se on tuonut toivon kipinän kasvaa aikuiseksi aikanaan. Olen elämän matkalla nähnyt, että hyvin haastavista ja monista asioista on tullut selviydyttyä.

Jotakin ehkä sisälläni kuitenkin on vielä ollut vailla sitä ihmisenä hyväksymistä sellaisena kuin olemme. Se ei ole ollut sitä, että en hyväksyisi itseäni. Vaan kuinka me kunnioitamme toinen toisiamme ja kuinka aitoja voimme olla toisille huomioitta toisten taustoja. Kuinka voimme kohdata toinen ja toiset aitona tässä ja nyt? Asettamatta mitään ennakkoasenteita ja muistoja ja vihaa toisia kohtaan. Jotenkin tuntui, että kaipaisin jotakin vahvistusta siitä maailmankaikkeudelta saada kuulla.

Niinpä sisäisen viestini kutsui minua pysähtymään asian äärelle omasta sisimmästäni. Ottamaan avosylin vastaan viestejä maailmankaikkeudesta. Päädyin tilaamaan Rebecca Cambellin pakan ”Kulje valosi kanssa”. Se tuntui niin kauniilta, puhtaalta ja siihen liittyviä kuvia katsoessani tuli voimakas tunne, että siinä on pakka minulle, jota juuri nyt kaipaan. Se tuntuu kutsuvan minua luokseen ja värähdellen sitä aitoa ja puhdasta energiaa, jota olen kutsumassa puoleeni ja saamaan vinkkejä ja neuvoa matkalleni.

Muutaman päivän päästä tilauksesta ihastuttava pakka saapui ja juuri sopivasti viikonlopuksi. Heti samana iltana. Kysyin neuvoa korteilta, että kerropa, että mistä tässä nyt on kyse. Perjantaina otin ensimmäisen kortin, jossa sanoina oli, että ”katkaise ketju”. Eheydy ja muuta tulevaisuutta. Korttia katsoessani tunsin siinä yllättäen jotakin hyvin tuttua. Hetken katseltua tiesin, että kortissahan oli aivan sama sisältö kuin minulle Kaija Juurikkalan maalaamassa sieluntaulussa. Nainen katselee vuorta ja pitää vuoropuhelua sen kanssa. Kun tiedän sieluntaulun tarinan, jonka Kaija kertoi minulle, että vuoretkin voivat muuttaa muotoaan. Kohdalleni se tarkoittaa sitä, että vuori muuttuu yllättäen jopa leikkisäksi norsuksi. Se antaa sinulle uskomatonta voimaa ja vapautta ja mahdollisuuksia. Nyt olin nostanut kortin pakasta, jossa seisoin vuoren edessä.

Onko nyt tullut aika johonkin aivan uuteen?

On aika katkaista kaikki sellainen energia, jos sitä on vielä jäljellä, joka ei palvele enää minua ja hyväksyä totuutta, mutta antaa tilaa uudelle ja vapauttaa kaikki mahdollinen vanha, joka ei palvele enää minua millään tavoin. Näin tunneperäiset mahdolliset traumat ja pelot saavat väistyä minusta. Siihen minulla on ohjausta ja keinoja jo ilmassa, että miten tätä kaikkea voin alkaa toteuttaa ja tehdä. Niihin palaan seuraavissa tarinoissani enemmän, kun matka pääsee jatkumaan.

Voin alkaa parantaa itseäni ja eheytymään, kun olet parantanut itseäsi entistä eheämpi auttamaan myös muita. Ns. paranemisen myötä vapautuu energiaa, jota voi käyttää kaikkeen ihanaan uuteen ja siinä tulee sitten se unelmointi ja uudet mahdollisuudet mukaan. Kortissa annettiin vinkki, että pyydä apua ja anna alun eheytymiselle alkaa. Minulla tämä matka sai perjantaina uusia ajatuksia. Kun sain palautetta yhdestä ihmiseltä, että kuinka karjalaisjuuriset naiset ovat herttaisia voimanaisia. Se toi minulle hyvää oloa ja voimia. Kohtasin nuoria ihmisiä viikonloppuna, jotka juttelivat kanssani ystävällisesti ja toivottivat hyvää viikonloppua minulle. Tunsin juuri sitä aitoa ja hyvää ystävyyttä meidän ihmisten välillä. Tulin siihen tulokseen, että maailmassa on kaunista ja valoa ja rakkautta, kun annetaan vain sen kasvaa ja voimistua.

Lauantaina nostin pari muuta korttia vielä ns. vahvistukseksi tälle kaikelle ja sieltä nousi kortti ”sisäinen temppeli”. On aika omistautua ja virittäytyä sydämen viesteille. Sitä tuo viikonloppu piti juuri sisällään. Kortin sanomana on virittäytyä sydämen värähtelytaajuudelle ja omistautua elämälle. Se onnistuu mm. luonnossa liikkumalla, laulamalla, kirjoittamalla eli asioiden parissa, jotka tuntuvat itsestä hyvälle. Niihin voi sisältyä myös päivittäisiä rutiineja, jotka kokee hyväksi. Tärkeää on järjestää päivittäin aikaa sydämen viestien kuuntelemiselle. Sitä voi myös olla opiskelu eli kyse keskittymisestä ja omistautuminen asioille, jotka tuntuvat hyvälle. Tärkeää on rukoilla ja pyytää apua, joka ilahduttaa niin mieltä, kehoa kuin sielua. Kortissa sanotaankin, että ”Olkoon elämä yhtä suurta ja alati muuttuvaa rukousta. ” Tuon rukouksen, kiitollisuuden ja läsnäolon voima tuntuu olevan entistä merkittävää tänä aikana ja varmasti myös jatkossa.

Lopuksi tälle tarinalle vielä kolmas kortti, jonka nostin lauantaina. Niin se sinetöi oikeastaan tämän kaiken kauneudellaan ja antaa luottamusta, uskoa ja toivoa tulevalle ja tähän hetkeen. Kortti on ”maan vartijat”, jossa myös kuvassa on niin eläimet ml. ne norsut, rukoilevat ihmiset, maapallo kuin taivaan enkelit.  Kortti on erittäin kaunis. Sen viesti on, että et ole yksin ja ikiaikaiset esivanhempasi seisovat rinnallasi ja vahva tuki on ympärillä ja lähellä. Auttajia löytyy niin maan päältä kuin muissakin todellisuuksissa. Apua on saatavissa, kun vain muistaa pyytää. He kiittävät, että tahdot omistaa suojelemisesi ainutlaatuisella tavallasi maapallon suojelemiseksi. Mitä kaikkea se sitten itse kullakin on? Sen varmasti jokainen voi pohtia sisimmässään. Tänäkin aikana on myös mahdollisuus saada tukea ja apua.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.

Ystävyydellä

Päpi

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.