Tänään tuli lenkillä mieleeni oikeastaan tietotekniikka ja siihen liittyvä matka.
Pohdin, että mitä tapahtuisi, jos kaikki yhteydet menisi poikki. En osaa siihen vastata.
Menneet vuodet sentään pystyn kiteyttämään Päpin elämässä, jotka liittyvät tietotekniikkaan.
Kaikkihan alkoi tietenkin ihan perusteista vanhan ajan kirjoituskoneista, joissa mukavasti 13-vuotiaana lipsahteli aina sormet väliin kirjoittaessa. Opin kuitenkin niillä kirjoittamaan jo 13-vuotiaana. Siitä lähtien 10-sormijärjestelmä on vienyt mennessään. Oma kirjoituskone tuli silloin heti hankittua. Kirjeet tykkäsin kuitenkin kirjoittaa käsin kirjeystäville ulkomaille. Minulla oli kirjeystäviä eri maista aina 13-vuotiaasta 28-vuotiaaksi saakka. Sitten se hiipui ruuhkavuosien tullessa mukaan.
Ensimmäisistä biteistä kuulin 80-luvulla opinnoissani ja kuulosti aika erikoiselta, kun konkreettisesti tietokoneita ei vielä ollut koulussa. Varsinaisesti kaupallisissa opinnoissani kirjoiteltiin jo sähkökirjoituskoneilla. Olin siirtynyt vanhoista kirjoituskoneista ihan sähköisiin. Naputtelin jo v. 1984 koulun konekirjoituskilpailussa melkoisia määriä. Taisin voittaa jotakin palkinnoksi. Ensimmäisen faksiin sain kosketukset keväällä 1987, kun koululle ne saapuivat. Räpelsin faksailla Kuusamoon pojille ja kyselin, että vieläkö siellä lasketellaan. Siitähän meinasi tulla sellainen soppa. Hyvä, että opettajat eivät erottaneet koulusta minua. Jos sen olisivat tehneet, niin olisivat vieneet innostuksen uralleni.
Ensimmäiset työvuoteni naputtelin ensin kassakonetta töissä. Jalat roikkui puolimetriä ilmassa ja päivät olivat pääasiassa yhdeksän tunnin työpäiviä. Piti muistaa paljon hintoja ja tietää, että mihin 44 koodiin syötti, minkäkin tuotteen. Ei ollut kassahihnoja. Käsin lykkäsin tavaroita. Luottokuntaan piti soitella aina, jos ostokset ylitti asiakkaalla 1000 markkaa. Jos ostokset ylittivät 500 markkaa niin ne katsottiin sellaisista listoista. Illan pimentyessä oli mukava lähteä kassin kanssa liikkeelle ulos viemään rahoja pankkisäilöön. Päivällä hinata kolikoita pankista kassin kanssa. Silloin osa maksoi myös shekeillä ostoksiaan. Joskus kassajonot oli aika pitkiä, kun soiteltiin Luottokuntaan ja tarkisteltiin listoja. Jotkut mummot kutsuivat minua enkelikassatytöksi. Minulla oli pitkät kiharat hiukset ja lienee siitä tullut heidän kommenttinsa.
No, vuonna 1989 aloitin sitten kannettavalla tietokoneella harjoittelemaan, kun lähdin opiskelemaan pelkästään tietotekniikkaa. Meinasin pyörtyä ensimmäisille tunneille, kun olisi pitänyt osata kasata niitä myös. Muuten alkusäikähdyksistä huolimatta. Rakensin kannettavaan koneeseen ohjelmointikielellä valikot, jotta pääsi silloisia ohjelmia käyttämään. Siitäpä se tietokoneiden kanssa alkoi työurani.
Kotiin tietokone varsinaisesti tuli hankittua 90-luvalla muistikuvieni mukaan. Nehän oli niitä pöytäkoneita. Useita pöytäkoneita ehtikin olla ennen kannettavia tietokoneita. Ensimmäiset kotisivut rakentelin sitten 2000-luvun alkupuolella ohjelmointikielellä aiheesta puutarha. Sen jälkeen pidin myös eri yhdistyksien kotisivuja yllä vapaa-ajallani.
Etäopiskeluja olen tehnyt jo ensimmäisen kerran vuosina 2009–2010 Ouluun. Kävin seminaareissa ja opiskelin tunneilla iltaisin ja iltapäivisin kotona tietokoneelta käsin luurit korvilla ihan kuin nykyään tehdään Teamsin kanssa. Sinällään etäopinnot eivät ole ollut minulle uusia nykyisten opintojen myötä.
Some-maailmaan lähdin vähän hitaammin ja avasin Facebook-sivustoni vuonna 2013. Aluksi sivustot olivat julkiset ja perustin vähäksi aikaa myös pienen ryhmän. Sittemmin tein myös blogin vuosien 2014–2015 vaihteessa ja tuntui, että oli niin paljon kirjoitettavaa ja halusin sen antaa tulla muillekin luettavaksi. Se hiipui elämänmuutoksien myötä aika pian. Lienee ollut lähtölaukaus siihen.
Instagram otin käyttöön kesällä 2016 muutettuani Etelä-Pohjanmaalle kyseisen vuoden alussa. Liikuin todella paljon luonnossa ja tuntui mukavalle alkaa jakaa ottamiani lähinnä luonto- ja kotiseutukuvia. Siinä muotissa se on jatkunut vuosien saatossa.
Työelämässä tosiaan olen käyttänyt tietokoneita aina tuosta vuodesta 1989 alkaen ja lukuisia ohjelmia on tullut opeteltua ja myös olen toiminut niiden neuvonta- ja ohjaustehtävissä. Moni sanoo, että maailma on sillä saralla muuttunut paljon. Itse en koe aivan samoin, mutta toki urani muodostuu julkisesta sektorista, jossa muutokset eivät ole olleet niin rajuja ja niin nopeita kuin yksityissektorilla. Vaikka itse olen ollut lukuisissa eri tehtävissä ja organisaatioissa töissä. Olen tosiaan käyttänyt useita eri ohjelmia ja opetellut jopa 10–20 erilaista ohjelmaa ja sovellusta aina työpaikkojen vaihtuessa. En koe silti itseäni miksikään ”tietokonenörtiksi”. Osaan asioita ja oivallan myös niitä ja opin vielä uusia juttuja. Se on ala, jossa varmasti kehitys menee eteenpäin, ellei mitään tosiaan katastrofeja tapahdu.
Etätöitä olen saanut tehdä vuodesta 2020 keväästä alkaen satunnaisesti ja nyt kerran viikossa yhtenä päivänä. Täytyy sanoa, että kutsumus etätöihin on erityinen ja voisin tehdä niitä vaikka viitenä päivänä viikossa. Rakastan niin kotona olemista, vaikka töitä teenkin aina etäpäivänä. Minulle tuntuu, että on ihan sama, että teenkö kotona blogia, työtä tai opintoja, kun vain saan olla kotona niiden parissa. Osahan kokee etätyöt vähän sellaisena, että ei osaa irrottautua töistä sitten. Itse en koe samoin, en oikeastaan koe olevani töissä, kun teen niitä kotona. Koti pysyy aina kotina. Me olemme erilaisia ihmisinä ja näin tulee olla. On hyvä kunnioittaa toisiamme sellaisina kuin kukin olemme.
Olen huomannut, että vuosiin en ole yksityiselämässä enää käyttänyt mm. puhelinta varsinaisesti soittamiseen ja puheluja kertyy vuoden mittaan varsin vähäisesti. Senkin edestä käytän sitä paljon kaikkeen muuhun joka päivä.
Tosiaankin uutena harrastuksena on ollut tämä blogin kirjoittaminen jo reilun vuoden verran. Kyllä, minulla on ajatuksia tämän suhteen ja muutenkin yhdistää nykyisiä opintoja tulevaisuudessa. Aika näyttää, että mitä kaikkea elämä tuo tullessaan.
Valoisin ja avoimin mielin katselen maailmaa.
Päpi
