Päpin tarinat, Sananjalka, Sinisiipi, Snorkkeli

Kevätretkellä Turussa ja Turun Ruissalossa

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa

Pitkään haaveena on ollut käydä Turussa. Laivaan sieltä on tullut lähdettyä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana ei ole tullut käytyä laivalla eikä myöskään Turussa. Olen aina pitänyt puutarhajutuista. Puutarhamessut ovat kuuluneet useina vuosina tapahtumiin, joissa tykkään käydä. Viimeisen kahden vuoden aikana niissäkään ei ole tullut käytyä ja eipä niitä ole järjestettykään. Nyt oli aika lähteä puutarhamessuille ja kohteena oli Turun piha- ja puutarhamessut, joissa en ole koskaan aiemmin käynyt.

Mukavaa on käydä eri paikoissa messuilla. Olihan se ihastuttavaa kierrellä siellä perjantaina, kun väkeä ei ollut tungokseen asti. Tilaa oli liikkua ja tutustua. Paljon oli jo myynnissä kaikenlaisia taimia.

Yllättävän hyvin oli ne saatu jopa kukkimaan. Alueet oli somistettu kauniin metsäisen keväisesti eri sipulikukkien kukintana ym. Silmiä hivelevää oli kiertää messuja.

Tulihan sieltä joitakin kirjoja ostettua ja ne liittyivät tällä kertaa kansallispuistoihin ja matkailukohteisiin Suomessa. Rakastan liikkua eri paikoissa. Huomasin mentäessä Turkuun ja takaisin, että kuinka monta kansallispuistoa siinä on mukavasti matkalla. Joissa kyllä pitää käydä vielä joskus. Messuilta ostin myös pienen siemenlaatikon, joista on kivoja leikkokukkia kasvattaa. Ostin useita pulloja marjoista tehtyjä täysmehuja, joihin ei ollut laitettua sokeria. Tykkään juoda niitä veden kanssa, koska pelkästään vesi ei maistu minulle hyvältä. Ostin niin karpalo-, puolukka-, mustaherukka- ja tyrnimehuja. Etenkin tyrnishotti on aamuisin hyvä terveyspommi.

Puutarhamessuilla sattui juuri alkamaan luento mielenkiintoisesta aiheesta kuin pelargoniat. ”Ystävyys kukkasiin”-blogitarinassani olen kertonut, että pidän pelargonioista ja lapsuuden kodissani niitä äidillä kasvoi aina kauniisti kotipihassa. Tuolla messuilla oli tosiaan esittely pelargonioista. Vuoden pelargonia 2022 on ruusunuppupelargoni ”Viipurin evakko”, johon muistot vievät jopa 1940-luvun Viipuriin, jolloin sotaa pakoon lähtenyt Lempi Kaasalainen toi pelargonian mukanaan.  Nykyisin tuota pelargoniaa löytyy myös täältä Seinäjoelta Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseolta.

Puutarhamessuilta retki jatkui kohti Ruissalon kylpylää. Paikkahan on, mitä ihastuttavimmalla paikalla aivan meren rannan poukamassa. Hotellihuoneesta oli kiva katsella merelle ja nähdä myös risteilyaluksia lähtevän merelle ja saapuvan sieltä satamaan. Ruissalossa oli vielä myös lunta vähän ja yöpakkasia oli viikonlopun aikana, joten kevät ei vielä ollut täysin päässyt valloilleen.

Joutsenia ja merimetsoja lenteli runsaasti ja muitakin kevään lintuja oli nähtävissä.

Kävelylenkit Ruissalossa olivat ihastuttavia, jossa on luonnonsuojelualueita ja ihastuttavia lehtometsiä. Miten kauniita ne mahtavat olla myöhemmin keväällä ja kesällä? Jää paikka sydämeen, jonne on mukava palata uudestaan. Rantakalliot mäntyineen ovat sielunmaisemia parhaimmillaan.

Rauha ja lepo on siellä käsin kosketeltavissa. Tunnen, että pidennetty viikonloppu toi vireyttä, mutta myös antoi sellaista syvää maadoittamista. Tuntuu, että on hyvä hengittää, kun on saanut hengittää ihanaa meri-ilmastoa ja hotellihuoneessa pidin ikkunaa auki. Näin se meri-ilma täytti huoneen raikkaudellaan. Kylpylässä sai nauttia hyvistä ja monipuolista ruokailuista sekä kylpylän palveluista ja kuunnella iltaisin niin soittoa kuin laulua.

Ruissalossa on myös ihastuttava se Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jossa en ollut aiemmin käynyt. Sisällä olevat lasihuoneet huokuivat niin sademetsän kuin muitakin kukkaisia huoneita. Niin käsin kosketeltava tunnelma huokui huoneissa ja kukat kukkivat kauniisti. Sademetsähuoneessa tunsin oloni hyväksi, kun hikosin vähäsen. Jota en yleensä valitettavasti tee ja tuntui, että iho alkoi voimaan hyvin, kun se sai kosteutta.

Pitihän se, kun Turussa oltiin niin käydä myös Turun linnaa katsomassa.

Kyllähän se on upea rakennus ja niin omanlainen tunnelma siellä huokuu.

Paluumatkalla kotiin pysähdyimme myös Sastamalaan Pyhän Olavin kirkolle ja Pyhän Marian kirkolle.

Etenkin Pyhän Olavin ympäristö on todella kaunis ja sellainen perinnebiotooppialue. Ne rakennukset ovat hyvin voimaannuttavia ja siellä on mukava pysähtyä hetkeksi, vaikka sisällä ei päässyt näin talvella. Joku yhtäläisyys leijuu Turun linnassa kuin ko. kirkoissa. Se rakennuskulttuuri on samanlaista.

Mielenihmeet sivustolla on kerrottu, että miten merellä ja terveydellä on yhteys toisiinsa. Siellä rentoudumme, havainnoimme paremmin, luovuus paranee ja myös virkistymme. Merimiehet on sanoneet, että meri houkuttaa, valloittaa ja sillä on jokin salaperäinen vetovoima. Sanotaan, että meri parantaa myös mieltä. Sanotaan, että suolainen tuulenvire on lahja hengityselimille hyvinvoinnin kannalta. Se helpottaa hengitystä. Meren äänellä on merkitystä ja se lisää alfa-aaltoja aivoissamme.

Lopuksi, jos olisin voinut jotakin ottaa mukaan tuolta. Olisin purkittanut purkkiin tuota raikasta merellistä ilmaa ja välillä avannut tuon aarrepurkin ja hengittänyt sitä syvään. Nyt yritän sen tehdä niin, että palautan mieleeni tuon tunnelman ja tuoksun ja hengitän sisään syvään ja rauhallisesti ulos. Käytän aistejani ja niistä olen kokenut omalla kohdallani hajuaistin olevan vahvimman. Hyödynnän sitä. Pelkästään meditointia kuunnellen en ole koskaan oikein vielä kokenut auttavan minua. Siihen tarvitaan minulla muuta. Käytän hengitystä ja tunnelmaa ja merellistä tuoksua. Tunnen meren hyväilyn kasvoillani ja kehossani. Kiitän siitä mielikuvahetkestä, jolloin aina palata aina tuohon retkeen, jonka sain kokea viikonloppuna. Joku päivä palaan ko. paikkaan uudestaan täyttämään aarrepurkkini ja kiittämään jälleen niistä hetkistä.

Tuumaisin, että kannattaa hyödyntää omia aisteja ja pohtia, että mitkä aistit ovat sellaisia juuri sinulla, joista voisi olla hyötyä esim. rentoutumiseen. Aistikävelyt vaikka lähiluonnossa ovat hyviä avaamaan niitä. Luonnossa on elämää, mutta siellä on rauha hengittää rauhallisesti ja syvään. Aistien niin tuoksulla, kuulemalla, näkemällä, tuntemalla ja maistelemalla. Itselläni ilmaelementin edustajana on tosi tärkeää maadoittuminen ja siihen luonto on parasta.

Rakastan luonnossa liikkumista, mutta silti arjen pyöritys syö herkästi minulla maadoittumista. Ilman sitä tunnen oloni väsyneeksi ja joskus jopa toivottamaksi. Innostun aika helposti asioista ja tunnen välillä suurta flow-tilaa. Sitten vastapainona se väsynyt olotila tuntuu, että se on täynnä pelkotiloja. Joita haluan purkaa kaikin keinoin elämässäni. Viime aikoina olen huomannut, että se pelkkä vapaus ei olekaan se kaikista tärkein olotila minulla, vaan syvä rakkauden tunnetila sisälläni. Näitä tunnetiloja kannattaa kuunnella itse kunkin, että missä menen ja mihin minun tulisi keskittää huomioni ja voimavarani. Se, mihin keskittyy, se tulee vahvistumaan, niinhän sitä taidetaan sanoa. Tulen seuraavassa tarinnassani ottamaan esille aisteja ja keskittyen lähinnä tuoksuihin ja niiden merkitykseen.

Halusin nostaa tähän tarinan lopuksi vielä kortin ”Kulje valosi kanssa -pakasta”. Kortiksi tuli Lemuria. Ajatuksella taivaan luominen maan päälle. Asiat etenevät. Sehän on sitä tasapainoista elämää. Lemuria eli Mu on yksi maapallolta kadonneista alueista. Se edustaa juuri sitä aikaa, jossa ihmisiä ei ollut kadotettu Eedenin puutarhasta. Kuinka hyvin tämä sitokaan tätä tarinaani ja aihetta puutarha, luonto ja hyvä olo. Lemuriassa elämä sujui juuri sopusointuisesti. Usein käytän tasapainon sanan sijasta sopusoinnussa. Se jotenkin antaa enemmän sisältöä minulle ja koen sen sanana nostattavammaksi ja siihen liittyy niin keho, mieli kuin henki eli meidän ihmisolentomme. Kortin viestinä on, että ehkäpä uskot siihen, että maanpäällinen taivas on mahdollista. Olemalla yksi heistä, joka haluaa ajaa muutosta maapallolle. Sielun tasolla luomassa sopusointua maapallollemme. Kortissa sanotaan, että maapallon nykytilanne herättää helposti syvää huolta. Kuitenkin rohkaistaan kiinnittämään katse valoisampaan tulevaisuuteen. Pitämällä yllä lemurian värähtelyä ja tuomaan ainakin lähipiiriin sen tuomaa hyvää oloa. Välillä se tuo tunteita, että on yksin pyrkimyksen kanssa. Se ei vain pidä paikkaansa. Tärkeää on muistaa, että parantaminen lähtee ensin itsestä ja sen jälkeen voi parantaa ympäröivää maailmaa. Ensimmäisen askel on kuunnella omaa sydäntä. Kortin viestinä on, että pidä korttia sydämellä ja sanon, että ”Olen tietoinen Lemuriasta ja uskon maanpäällisen taivaan mahdollisuuteen.”

Näihin sanoihin ja ajatuksiin haluan päättää tämän tarinani.

Kiitollisena teistä lukijoistani ja toivottavasti tarinani antaa teille jotakin sisältöä ja ajateltavaa.

Hyvää alkanutta huhtikuuta. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme. Sen jälkeen voimme säteillä sopusointuista valoa ja rakkautta myös koko planeetallemme.

Päpi

Saatat myös pitää...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.