Katselin tuossa taannoin, että mitä alkukesällä olin ajatellut kirjoittaa blogitarinaksi. Mitä kaikkea kesäloman ensimmäisen osan kolmella viikolla oli noussut esille. Ensimmäisen osan kesälomaviikot vierähti nopeasti ja minulla oli paljon kesäopintoja tehtävänä. Niin blogitarinoiden kirjoittaminen jäi vähäisemmäksi. Nyt olen kuitenkin palannut kirjoittamaan tarinoita enemmän. Joitakin kesällä mieleeni nousseita tarinan aiheita aion ottaa vielä esille näin, kun on kesää jäljellä.
Kesälomalla nousi esille luonnossa liikkuessa esille voimakkaasti ihanat vaaleansiniset lemmikit ja niitä oli heleinä kesäpäivinä kesäkuun alussa etenkin täällä Seinäjoen ihastuttavassa Törnävänpuistossa ja Jokilaakson matkailupuutarhassa Lapualla.
Joissa kävin vaeltelemassa ja ottamassa ideoita kesäopintoihini liittyvään yhteen kurssiin. Suoritin mm. Karelia-ammattikorkeakoulussa ”Minä kirjoitan” 5 opintopisteen kurssin. Kurssilla kirjoitettiin erilaisia tekstejä, joista tuli koostaa portfolio. Mielenkiinnolla odotan siitä kouluttajan arviointia sisällöistä syksyn myötä. Arvosana ei ole keskiössä, vaan se, että mitä ideoita ja ajatuksia saan kirjoittamiseeni ammattilaiselta ja osaan ottaa jatkossa huomioon ja kehittää kirjoittamistani. Jotenkin tuo vaaleansiniset lemmikit nousi esille erityisesti ja se herkkyys. Niinpä ajattelin, että kyllä minä kirjoitan tästä blogitarinan.
Tykkään käyttää näissä tarinoissani välillä myös voimakorttipakkoja ja nyt minulla on käytössä Viestejä kasveilta -pakka. Se sisältää 46 Suomen luonnon kasvia viesteineen. Ihastuttavasta lemmikistä kerrotaan muistoista ja rakkaudesta. Miten menneitä asioita voi hyödyntää, hyväksyä ja säteillä myötätuntoa. Kaikella on tarkoitus ja sillä, kuinka tähän hetkeen on tultu.
Kesän edetessä asuntovaunurannassa täällä on liikkunut paljon perhosia. Etenkin tänä päivänä, kun tätä tarinaa kirjoitan, on kaunis kesäpäivä ja kauniisti paljon kukkivissa luonnonkanervissa ja mustikanvarvuissa lentelee sinisiipiä. Joita kuvailen tähän tarinaani. Voin sanoa, että sinisiipien kuvaaminen vaatii rauhoittumista todella, jotta kuvaaminen jotenkin onnistuu.
Täytyy itse todella rauhoittua ja odottaa, että ko. perhonen lentää jollekin varvulle. Perhonen on kuitenkin sen verran pieni, että hyvin kaukaa otetusta kuvasta ei tule kuin piste. Blogini yksi teemani on Sinisiipi ja kuvastaa hyvää oloa ja varmasti sellaista aitoa kauneutta ja sitä luonnon kauneutta ennen kaikkea.
Sinisiipeä perhosena kuvataan symbolina uskomattoman mielenkiintoiseksi. Sanotaan, että se tarkoituksena on täyttää rauhallisilla ajatuksilla ja sydämisellä rauhalla. Se sopii oikein hyvin tämän blogini ajatuksiin. Tarkoituksena on edustaa yksinkertaista elämän kauneutta.
Myös rakkailla muistoilla on kaunis merkitys ja niiden tarkoitus ei ole jarruttaa, vaan pitää rakkaita muistoja ja antavan voimaa elämään. Voidaan sanoa, että ne voivat olla jopa henkieläimiä tai henkikasveja. Sanotaan, että niitä voidaan pitää myös toiveina ja toivoa. Rauhassa ja harmoniassa olemisesta ne voivat myös muistuttaa ja ne tuovat myös siunausta elämään. Arvostamaan elämään sellaisella kuin se on. Tärkeimmät elämämme viestit voivat kätkeytyä elämässämme yksinkertaiseen luonnolliseen muotoon.
Tämän tarinani sai vahvistuksen kirjoittaa, kun näin Taikalaakson Facebook-sivuilla ihastuttavan ”siniset siivet” taikarummun, jossa myös uniikkirumpuni on tehty muutama vuosi sitten, josta olen tänne blogiini tehnyt oman tarinani. Vaaleansinisen värin merkityksestä sanotaan, että se on korkea henkinen väri. Kertoo puhdistuksesta, uskosta, luovuudesta ja tunteista. Siihen voi liittyä unissa taivaalliset henkiolennot ihan Neitsyt Maria. Näkisin, että tuollainen rumpu olisi esim. todella ihana lahja rippilahjana.
Viime tarinassa kerroin äänistä ja käen tarinaa, kun miettii tuollaista yksilöllistä uniikkirumpua, kuinka yksilöllistä ja ihanaa on kuunnella sen ääntä ja samalla kuunnella omia kehon viestejä. Jotenkin näyttää, että edellinen tarina oli avausta tälle ja tuo vaaleansininen väri vain odotti puhkeamistaan uudeksi tarinaksi. Siihen mukaan tarvittiin luontoyhteyttä eli perhosta sinisiipeä kuin kasveista lemmikkiä avaamaan tätä tarinaa.
Ihanaa kirjoittaa näitä tarinoita, kun ei tiedä tarinaa kirjoittaessa tarkasti, että minne intuitio lähtee ohjaamaan. Tämä paikka täällä asuntovaunulla Hirvijärven luonnon helmassa on todella mainio avaamaan sitä omaa sisäistä ääntä, jota voitaneen kutsua myös sydämen ääneksi. Rakkaus ja luottamus elämään ja tähän maailmankaikkeuteen on läsnä.
Laitan päälleni alkukesästä ostamani ihastuttavan vaaleansinisen tunikan ja alan rummuttelemaan uniikkirummullani täällä Hirvijärven rannassa ja välillä täällä vaalehtavan sinisen sävyisessä asuntovaunussa. Kuuntelen sisäistä ääntäni. Maailmankaikkeudella on tapana yhdistää asioita, kun antaa sille sitä aikaa ja tilaa tulla esiin. Voin sanoa, että oli ihana sunnuntainen kiireetön aamu nousta uuteen päivään. Huomata, kuinka intuitio vei mukanaan tähän tarinaan.
Kuten tuosta lemmikistä kuvattiin rakkaista muistoista. Mieleeni nousee erityisesti ikävuoteni 15–17-vuotiaana, jolloin pääsin ripiltä ja muutenkin elin sellaista nuoruuden intoa. Minulla oli rippijuhlassa sellaiset vaalean siniset housut ja ko. vuosina myös minulla oli sellainen vaaleansininen kesätakki, jonka pidin ihan puhki. Ehtipä se roikkua pari viikkoa liikennemerkissä, kun sen sitten löysin. Olin pudottanut sen pyörän ritikalta. Äiti pesi ja puhdisti takin ja sen käyttö jatkui vielä pitkän aikaan.
Tämä ajatus nostaa esiin myös sen, että vaaleansininen on ehdottomasti ollut lempivärini etenkin nuoruudessa ja jotenkin tuntuu, että sen aika on nyt jälleen. Ehkäpä sen tarkoitus on nyt nostaa tuota korkeampaa värähteisyyttä esiin ja kuulostella sitä omaa ääntä. Antaa tilaa kasvulle. Vaaleansininen yhdistetään myös parantamiseen ja terveyteen, kun teemani on Sinisiipi – hyvä olo. Mikä parasta on ottaa käyttöön vaaleansinisen voima käyttöön ja katsoa vapaasti, että mihin se alkaa johdattamaan.
Syntyykö tästä vielä tähän aiheeseen liittyen uusia tarinoita?
Olen suunnittelemassa Sydämellä Päpin blögille ja niille Päpin tarinoille vielä omia Instagram, Facebook ja Youtube -kanavia. Ehkäpä se voi liittyä myös siihen, että on uuden aika luoda jotakin uutta ja raikasta. Se on selvää, että voimarumpuni ja Päpi-puutonttu tulevat olemaan avainasemassa näissä S-teemoissani Sydämellä. Näen, että kuten olen aiemmin kirjoittanut S-mahdollisuuksien avaintarinassani, että tunnen vahvasti, että kotiseutu tulee avaamaan minulle uusia ovia. Aika tulee näyttämään sitten, että mitä kaikkea se tulee olemaan ja miten se lopulta tulee toteutumaan. Onhan se edessä ainakin opinnäytetyön tekeminen YAMK-opinnoissani, jonka aloituksen olen ajatellut ottaa ohjelmaan tänä syksynä. Siinä on kyse juuri asioiden oivaltamisesta ja tutkimisesta yhdistää yhdeksi isommaksi kokonaisuudeksi. Vähän kuin näissä Päpin tarinoissani on ajatuksena, mutta vain pienoiskoossaan.
Mielenkiinnolla lähden vaaleansinisin ajatuksin jatkamaan matkaa eteenpäin. Kenties sinulle nousee tästä tarinastani joitakin ajatuksia ja oivalluksia. Voit pohtia, että miten luontoyhteyttä voit yhdistää elämääsi. Miten värejä voi tulkita ja mitä oivalluksia niistä voi syntyä?
Näillä ajatuksilla jätän sinut miettimään, että mitä mahdollisuuksia elämä voi meille tarjota, kun vain pysähdymme sen äärelle kuuntelemaan, katselemaan ja aistimaan.
Vaaleansinisin ajatuksin
Päpi
