Tällä kertaa tarinani johdattelee Seinäjoen Hallilanvuorella maassa olevan sydänkiven luokse, jolla on ollut elämälleni suuri merkitys. Luontoäidin johdatuksella olen huomannut, että elämääni on tullut sellaista turvaa ja rakkautta. Jota oikeastaan ei oikein aina osaa sanoiksi pukea täysin.
Se on antanut minulle paljon eväitä elämääni ja tuntuu, että sen johdatus ja merkitys on vain viimeisten vuosien myötä kasvanut entisestään. Ehkäpä se kertoo siitä, että olen antanut itselleni aikaa hiljentyä luontoäidin sanomien ja viestien äärelle. Olen huomannut, että niissä on todella paljon merkittävää sanomaa annettavana. Olkoon tämä sellaisena johdatuksena tähän aiheeseen ja siihen, että haluan kannustaa teitä blogitarinoiden lukijoitani menemään luontoon ja aistimaan luontoa eri tavoin.
Näiden blogitarinoiden kirjoittaminen on aina yhtä mukavaa ja kivaa jakaa tarinoitani kanssanne. Näiden tarinoiden kirjoittamiseen tarvitsee sopivan ajan ja tunteen siitä, että on sopiva hetki kirjoittaa uusi tarina. Suosittelen lämpimästi teille lukijoille myös kirjoittamista. Se voi avata yllättäviä asioita sinulle. Kirjoittamisen ei toki tarvitse olla julkista.
Kirjoittamiseen löytyy tosi monia ja kivoja kursseja oppilaitoksista ja yrityksistä. Itse kävin kesällä Karelia-ammattikorkeakoulun avoimen kurssin nimellä ”Minä kirjoitan” ja oli tosi hyvä ja antoisa kurssi. Olen erityisen iloinen ja kiitollinen opettajani antamasta palautteesta minulle, joka auttaa minua kehittämään kirjoittamistani ja antaa myös kipinää jatkaa tarinoideni kirjoittamista ja jakaa niitä myös blogitarinoiden lukijoilleni.
Kiitos siitä teille, että olette mukana Päpin tarinoiden matkassa. Ilokseni voin todeta, että teitä on jo todella paljon. Viimeisin raportti kertoi, että tarinoillani on jo lähes 1000 lukijaa kuukaudessa. Tervetuloa uudet lukijat tarinoideni pariin ja toivon sydämestäni, että tarinani antaa teille nautinnollisia pieniä lukuhetkiä. Voitte tehdä oivalluksia tarinoistani, saada vinkkejä ja ehkäpä kokea jopa elämyksiä.
Usein olen huomannut, että sunnuntaiaamut ovat näiden blogitarinoiden kirjoittamisessa oikein sopivia hetkiä. Se on sellainen hiljentymisen ja rauhan hetki minulle päästä omaan sisimpään syvemmälle. Tykkään käyttää välillä näissä tarinoissani erilaisia korttipakkojani ja ehkäpä jonkinlaiseksi suosikiksi on muodostunut minulle Naisen Voimapakka. Se tuntuu parhaiten resonoivan minulle. Tähän kirjoittamaani tarinaani halusinkin nostaa kaksi korttia Naisen voimapakasta. Kortit ovat nimeltään talvi ja maa.
Talvi-kortissa nainen nojaa talvisessa koivikossa yhtä koivua tyytyväisen ja onnellisen näköisenä. Taustalla häntä seuraille metsän pieni bambi eli valkohäntäpeura. Sanomana siinä kortissa on, että hiljaisuudessa avautuu elämän olemus ja rauhassa ja levossa kaikki kirkastuu. Sen ydin on, että vaikka maailma ympärillä myllertää, niin sisimmässä loistaa se rauhan valo. Luontoäiti on ohjannut paikkaan, jossa on hyvä olla.
Minut tuo luontoäidin sydänkivi johdatti tänne Seinäjoelle seitsemän vuotta sitten. Olin tullut käymään yksin eroni jälkeen poikani ja hänen tyttöystävänsä luokse Seinäjoelle. He olivat tyttöystävänsä kanssa muuttaneet Lapualta Seinäjoelle työn ja opintojen myötä. Halusin tulla katsomaan heitä ja heidän uutta kotiaan. He asuivat silloin tuolla Hallilanvuoren lähellä.
Nähtyäni tuon kyseisen Hallilanvuoren tuli tunne, että haluan käydä tuolla kävelemässä. Niinpä päätin tuolla samaisella retkellä mennä sinne. Jotenkin minulla siellä avautui Seinäjoki, että eipä Seinäjoki ole pelkästään vain pitkiä peltoja. Lakeuksista ja pelloista tunnetaan parhaiten Seinäjoen seutu ja Etelä-Pohjanmaa. Kyllä, ne ovat kauniita. Pidän itsekin niistä, mutta arvostan myös muuta luontoa ja sen monipuolisuutta.
Nimenomaan luontoyhteys avasi minulle ensimmäisen signaalin siitä, että täällä olisi mukava asua ja elää. Voisin muuttaa tänne rakkaiden läheisteni luokse asumaan ja en olisi enää yksin. Minulla olisi kaunis luonto täällä tervehtimässä muutettuani, jonka kautta voisin alkaa tutustumaan Etelä-Pohjanmaahan. Näin voin ilokseni todeta, että näin siinä pääsi käymään.
Olen tyytyväinen tuohon johdatukseen tuona syyskuisena viikonloppuna seitsemän vuotta sitten. Mitä tulee tuohon Hallilanvuoreen olen siellä käynyt useita kertoja näinä vuosina. Päpin blögin tarinoissa ainakin kahdessa tarinassa kerrotaan tuosta paikasta.
Nimeltään ”Päpin voimarummun tarina yhdistyen luontoyhteyteeni”. Tuossa tarinassa kerron voimarummustani ja luontoyhteydestä, kuten tikan koputtelusta, joka avasi luontoyhteyden rumpuuni. Voin kertoa tässä, että viime viikonloppuna käytyäni samaisessa paikassa käpytikka siellä koputteli.
Tuon koputtelevan käpytikan avulla muistin näitä yhteyksiä aiempiin hetkiini Hallilanvuorella. Toinen aikaisempi blogitarinani Päpin blögissä kertoo ”Päpin luontoyhteydestä ja lempikohteistani Seinäjoella”. Siellä yhtenä paikkana on juuri kuvattu Hallilanvuori.
Palataan vielä tuohon seitsemän vuoden takaiseen aikaan Hallilanvuorella, kun kiersin ensimmäistä kertaa tuota polkua ja otin muutamia valokuvia paikasta. Näin, kuinka Lakeuden Ristin kirkko näkyi tuolta vuoren päältä. Sehän on osa Seinäjokea ja sen identiteettiä. Seinäjoki erottuu omanlaisella tyylillään, joka on oikein hyvä asia.
Tuolla Hallilanvuorella kävelessäni tupsahti myös jalkojeni eteen maasta tämä iso sydänkivi. Katselin sitä siinä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Mietin, että olisiko tuolla kivellä minulle jotakin kerrottavaa ja merkitystä. Tunsin, kuinka jalkojeni alta lähti virtaamaan kehossani energia kohti sydäntäni. Tämä samainen tunne nousee minulle nyt, kun kirjoitan tätä tarinaani. Olin silloin vakuuttunut siitä, että olen löytänyt etsimäni paikan. Aika on rientänyt ja olen kulkenut näitä polkuja täällä jo seitsemän vuotta ja olen edelleen siitä vakuuttunut, että paikkani on täällä Seinäjoella elää ja asua.
Löysinhän tuona samaisena iltana myös elämänkumppanin ja meillä on kertynyt yhteistä matkaa se seitsemän vuotta. Voin avoimesti sen kertoa sen, että matkassamme on ollut monia eri vaiheita ja myös niitä haasteita. Joita olen joutunut selvittämään sisimmässäni. Tänä päivänä näiden vuosien jälkeen voin sanoa, että nämä vuodet ovat kasvattaneet minua ihmisenä.
Olen huomannut, että nämä vuodet ovat antaneet minulle uusia ajattelukulmia ja olen pystynyt sisälläni saavuttamaan rauhan ja jonkinlainen etsiminen on päättynyt omalta osaltani. Tähän paikkaan tuleminen ei ole ollut kuitenkaan helpoimmasta päästä. Olen joutunut tekemään ja selvittämään itselleni monia askarruttaneita kysymyksiä, että mitä tämä Päpi haluaa elämältään. Luontoyhteys on ollut siinä hyvä perusta rakentaa elämääni.
Niin kauan, kuin tuo rauhan ja levon tunne pysyy sisälläni aion elää ja asua täällä Seinäjoella. Tätä oikeastaan vahvistaa ottamani toinen kortti Naisen Voimapakasta nimellä maa – pysyvyys. Kortin sanomana on, että keskity siihen, mikä on pysyvää ja totta tässä ja nyt. Jalkasi kyllä kantavat ja voit luottaa. Alati muuttuvan maailman ympärille me tarvitsemme juurevuutta, jota äitimaa meille tarjoilee. Se luo sitä turvallisuutta, hyvää oloa, selkeyttä, mutta se antaa myös raamit kehittymiselle ja laajentumiselle.
Sanotaan, että kasvava kukka tarvitsee maaperän, johon voi kiinnittää juurensa. Me ihmisenä tarvitsemme sitä, että voimme kasvaa todelliseen kokoomme. Pysyvyys syntyy käsi kädessä muutoksien kanssa. Luottamus syntyy myös siitä, että hyväksyy, että mikään ei ole lopulta pysyvää. Ikiaikainen vuori voi järistä ja liikkua. Horjumaton maa synnyttää kuitenkin kaunista uutta elämää. On ihanaa oivaltaa, että pysyvyys ei tarkoita pysähtyneisyyttä. Elämä virtaa aina. Pysyvyyden tila voi saavuttaa läsnäolon tilassa.
Asiat tuntuvat jotenkin tänä aamuna kutoutuvan kauniisti yhteen ja en malta olla ottamatta tähän yhtä seuraamaani sivustoa Facebookista nimeltään Runotalo ja heiltä löytyy kauniit verkkosivustot runotalo.fi.
Tämän päiväinen Runotalon lakaisupolun runo kolahti minuun ja yhdistää hyvin tämän kaiken. Sen nimi on hiljaisuuden yössä. ”Iltaisin rauhassasi voit kerryttää oman voimasi uudelleen valoisuuden kautta”.
Illalla istuin hiljaisuudessa ja rauhassa kodissa valolamppujen äärellä ja luin kirjallisuutta ja pohdin opinnäytetyötäni, jonka tekemisen olen aloittanut YAMK-opinnoissani. Tunsin, kuinka luovuuden virta pääsi sisälläni valaisemaan sydäntäni. Kirjoissa kerrotut asiat tuntuivat loksahtelevan hyvin opinnäytetyöni viitekehykseen. Siinä unohtui helposti maailmassa ympärillä vellovat tuulet.
Olin vain läsnä itseni kanssa ja ajattelin, että mitä kaunista ja hyvää voisin luoda opinnäytetyölläni pienyrittäjille, jonne opinnäytetyöni suuntautuu. Tunsin tuon Hallilanvuorella näkemäni sydänkiven voiman, että olen oikeassa paikassa juurruttuneena. En ole sinällään juoksemassa tittelien ja kunnian perässä, vaan sisällä sydämessäni on suuri palo, jonka haluan hiljaisena yönä saada syttymään ja elämään. Avoimin, luottavaisin ja juurtunein sydämeni kutsun seuraamana jatkan matkaani eteenpäin.
Olen istuttanut tänä kesänä puutarhaamme yhteen isoon penkkiin paljon juuri ”Hiljaisen yön runokortin” kuvassa olevia sormustinkukkia, jotka siinä ovat vielä nupussaan. Suuri haaveeni ja luottamukseni on, että ensi kesänä ne pääsevät puhkeamaan kukkaansa. Toivon, että tuleva talvi, joka nousi vahvasti esille tuossa nostamassani kortissa. Antaa minulle eväitä ja voimia keskittyä siihen, mikä on sydämeni kutsu tehdä opinnäytetyötä yhteistyössä kohdeyrityksen kanssa. Voimme ensi kesän avautuessa yhdessä nauttia heidän kanssaan maittavat leivoskahvit kiitoksena tästä yhteisestä matkasta, jolla toivottavasti on heille merkitystä. Toivon, että opinnäytetyöstäni olisi hyötyä monille muille pienyrityksille, jotka ovat valmiita kasvamaan ja puhkeamaan kukkaansa.
Voisinko sanoa, että toivotan sormustinkukille oikein suotuisaa ja hyvää äitimaan kasvualustaa ja sillä talvella on merkitystä, että millainen siitä muodostuu. Sitä täytyy auttaa antamalla hyvät kasvuedellytykset. Sormustinkukkien tilanteessa se on, että maa on hyvä ja sille annetaan luonnonmukaista syyslannoitetta. Kasvit on istutettu hyvään maahan, jota voisi verrata tuon kortin sanomaan pysyvyydestä. Sormustinkukka on sellainen, että onnistuessaan se siementää ja saa uusia alkuja kasvamaan. Kuten opinnäytetyön tarkoituksena on onnistuessaan saada tarina elämään kohdeyrityksessä ja antaa siemeniä myös muille pienyrityksille.
Nyt tuntuu hyvälle päättää tämä tarina tällä kertaa tähän ja tämä tarina asettuu Päpin blögin tarinoissa kaikkiin teemoihini. Liitän tämän tarinan Päpin blögin sivustolle teemoihin Sananjalka -luontoyhteys, Sinisiipi – hyvä olo, Snorkkeli – kotiseutu ja retkeily, Sydänkoti – koti ja puutarha ja uutena luomaani teemaani Satakieli – yritysyhteistyö.
Lopuksi mutta ei vähäisempänä Runotalon (runotalo.fi) lakaisupolun runo Facebookista pvm. 11.9.2022.
”Hiljaisuuden yössä
saapuvat luovuuden hetket, leijuvat kuin tuoksut, luoksesi avoimin siivin,
väreinä kiertyen sydämeesi, mieleesi, antaen luovuuden uskoa ja voimaa
tehden uutta kutoen, punoen, virkaten pitsimäisiä luomuksiaan ympärillesi
antaen sydämeesi iloa ja voimaa,
oli ympärilläsi mitä tahansa, vaikka soisi maailman tuhannet kellot
vyöryisivät miljoonat uutiset tuutistaan ulos kohti sinua
ahdistaen, varjostaen, raskauttaen
niin silti hiljaisuuden hetkissä, päivissäsi, öissäsi, iltaisin rauhassasi
voit kerryttää oman voimasi uudelleen valoisuuden kautta
nuuhkien luovuuden tuoksuja, jotka leijailevat ja liitävät kohti sinua
avoimin siivin, hehkuvin sydämin, kiertyen mieleesi
ympärillesi voimaksi, luovuuden autuudeksi, intohimoksi joka palaa,
väräjää sydämessäsi, silmiesi, katseesi kautta
tuoden maailmaan uutta valoisuutta ja voimaa
uskoa ja luottamusta tulevaan, todellakin luoden uutta maailmaa
säteillen valoasi kaikkialle ympärillesi, yhdessä luonnonvoimien kanssa
Tuulee, tuulee, maa vapisee, vuoret järkkyy, ihminen kuin vuori
kuin tuuli, sade, luovuudessaan on voima saapuu juuristoon
kasvaa lehdet, kukat valoisat maailmaan.
Runotalon lakaisuruno pvm 11.9.2022 – runotalo.fi”
Päpin blögi löytyy nyt myös Instagrammista, Facebookista ja Youtubesta. Tulen siellä kertomaan Päpin blögin tarinoiden matkasta ja vinkkaamaan aikaisemmin ilmestyneistä tarinoistani. Ilmoittelen myös uusista tarinoistani. Jos sinulla on yritystoimintaa. Olen kiinnostunut mahdollisesti tekemään yritysyhteistyötä kanssasi. Tässä vaiheessa ajattelen blogini kautta tapahtuvaa yritysyhteistyötä. Ehkäpä tutkinnon suoritettuani vähän laajemmin olen valmis auttamaan pienyrittäjiä. Tervetuloa ottamaan yhteyttä ja voimme paremmin keskustella yhteistyöstä.
Sydämellä
Päpi
