Vuosi vaihtui vajaa kuukausi sitten ja olen kirjoittanut tänä vuonna yhden blogitarinan. Ensimmäinen tarina kertoi uudesta blogini teemasta nimeltään siivet. Jotenkin vain tuntui hyvältä ottaa tämä intuitiivinen sielulle siivet osio tähän blogiini.
Ensimmäisessä vuoden tarinassa kerroin kotkasta ja niistä siivistä. Kirjoitin, että tunnen flow-tilaa ja sellaista vapauden energian kutsua. Niinpäs olen ollut jo viikon lomalla töistä ja vielä ensi viikko on minulla lomaa. YAMK-opintoni ovat edenneet hyvin ja nyt on loppurutistuksen aika menossa. Opinnäytetyö on edennyt pitkälle ja näyttää, että se valmistuu helmi-maaliskuussa ja lisäksi on meneillään yksi kurssi ja sitten opinnot alkavat olla paketissa.
Tosiaan alkuvuodesta näin kotkan lisäksi, että teemaksi tulee nousemaan alpakat. Se oli kätkeytynyt puun palaseen metsässä, johon havahduin. Ajattelin, että tuo alpakka voisi tulla elämään keväällä, mutta toisekseen annoin maailmankaikkeudelle hoitaa asiaa eli niiden siipien. Niin vain kävi, että maailmankaikkeus hoiti asiaa ja alpakka tuli voimaeläimeksi seuraavaksi tähän aikaan. Minulla on se norsu sellainen perusvoimaeläin, mutta lisäksi olen huomannut, että tulee lisäksi aina ajanjaksoille omia voimaeläimiä. Nyt se on sitten alpakka.
Jäin lomalle viikko sitten tosiaan ja pohdin, että mitä pieniä retkiä voisi tehdä opintojen vastapainona. Aloin pohtimaan, että missä olisi kiva käydä tänä tammikuun lopun viikonloppuna. Mieleeni nousi, että Vaasa on kyllä ihan lähellä ja pidän siitä seudusta. Niinpä ohjauduin etsimään tietoa Vaasan tapahtumakalenterista, että olisiko Vaasassa joku ihana tapahtuma. Sieltäpä nousi idyllinen Aava Kertun kotitila, jossa järjestetään lauantaisin ja sunnuntaisin tilauksesta alpakkapatikkaretkiä metsäpoluille. Olin siinä hetkellä vakuuttunut, että juuri tuo on oikea retki minulle lähteä käymään ja ilmoittauduin retkelle netistä.
Olemme käyneet yhdesti Vaasan Unescon maailmanperintökohteessa Svedjehamnin luontopolulla. Paikka on lumonnut minut täysin. Tästä on ripaus yhdessä blogitarinassani nimeltä ”Värikästä retkeilyä aavekaupungissa Vaasassa”. Minulla on ollut tuosta Svedjehamnin retkestä alkaen vahva tunne, että tuonne paikkaan on palattava.
Niinpä nyt lauantaisena päivänä matkasimme Vaasaan ja sieltä Raippaluodon sillan kautta pieneen Södra Vallgrundin kylään, josta löytyi tämä tunnelmallinen kotieläintila. Paikka on aivan ihastuttava vanha maalaismiljöö, jossa on ihania kotieläimiä ja nämä ihastuttavat alpakat. Ympäristönä on aivan ihan maailmanperintöalueen luonto läsnä. Niin voin sanoa Green Care -kurssin käyneenä, että luonto ja eläimet ovat tärkeitä hyvinvoinnillemme.
Pääsin tilan yrittäjärouvan kanssa yhdessä lähtemään alpakoiden kanssa luontoretkelle. Minä sain tuon mustan alpakan nimeltään Darra talutettavaksi. Tämä oli todella uniikkimatka maailmanperintöalueen sydämessä. Reitti kaarteli ihastuvaa luontoa, jossa tuli lapsuus mieleen ja ne ihanat pienet kuusimetsät, joita on myös tuolla seuduilla.
Mitä tulee alpakoihin niissä, on jotakin mystistä voimaa, jota on vaikea selittää. Sanotaan, että alpakat lukevat ihmisen kehon kieltä. Kommunikointi on vähän kuin tanssia. Niistä huokuu ääretön rauha, jota on vaikea selittää sanoiksi. Niitä voi katsella, vaikka tunteja kerrallaan. Ehkäpä se suuri salaisuus piilee niiden rauhallisuudessa, jota me ihmiset välillä kaipaamme arjen keskellä. Eikä sitä suotta puhuttakaan luonnon ja eläimien hyvinvoinninvaikutuksista meihin ihmisiin. Kun nämä kaksi asiaa pääsevät yhdistymään syntyy todella uniikkiretki. Alpakat päästävät vaimeaa yninää ikään kuin vastaisivat myöntävästi.
Alpakka on noussut voimaeläimeksi tähän ajankohtaan. Aika näyttää, että mikä on seuraava voimaeläin ja kuinka pitkään matkaan alpakan matkassa. Jotakin mystistä voimaa on ilmassa ja alpakka sitä on nyt vahvistamassa minulle. Olen luonut itselleni sellaisen symbolisen liikesarjan viime aikoina, joita on tullut vuosien varrella itselle rakennettua. Siitä tulen tekemään ihan oman tarinan tänne blogiini.
Alpakat ovat siistejä eläimiä ja yrittäjä kertoi, että he vierailevat myös vanhuksien luona palvelukodeissa. Alpakat saavat kyllä ihmiseen hyvän mielen. Alpakoita voi silittää kaulasta ja kuinka se onkaan ihanaa koskettaa niitä rauhallisesti ja tuntea alpakan ihastuttava turkki. Miettikääpä, että millaista on neuloa tai saada alpakan villoista tehdyt, vaikka lapaset. Ne ovat täynnä rakkautta ja lämpöä. Alpakan villa ei pistele, siksi alpakan villaa sanotaan kuninkaiden kuiduksi. Hurmaavat alpakat ovat kamelinsukuisia eläimiä ja kotoisin Etelä-Amerikasta. Alpakka on persoonallinen eläin.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan alpakoihin. Alpakat hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Eläimet eivät kiusaa. Niissä on mieletön voima. Alpakoita käytetään osassa tiloilla eläinavusteisessa toiminnassa, joka voi olla kuntoutusta tai terapiaa eläimen kanssa. Ihmisen ja eläimen välinen vuorovaikutus auttaa. Alpakoiden kanssa voi kokeilla myös agilityä eli alpakoiden esterataa.
Kannustan käymään eri kotitiloilla ja tukemaan samalla pienyrittäjien toimintaa. Minulle se on muodostunut sydämeni asiaksi opinnäytetyön myötä ja tuntuu, että se vain vahvistuu koko ajan lisää.
Jos matkaatte Vaasaan ja rakastatte luontoa ja sen ainutlaatuisuutta, suosittelen lämpimästi retkeilemään Unescon maailmanperintöalueen luontopoluilla. Kesällä alueella on myös pieniä kahviloita ja ravintoloita auki. Aavan Kertun kotitilan läheisyydestä löytyy Sommarön luontopolku.
Suosittelen retkeilemään Aavan Kertun eläintilalla, jonka yrittäjäpariskunnan lähellä sydäntä on paikallisuus, elinvoimainen maaseutu, ainutlaatuinen luonto ja eläinten hyvinvointi. Kesällä he avaavat myös pienen kahvilan eläintilalle ja isäntä pitää kahta kesäravintolaa, jossa tarjoillaan saaristolaiselämyksiä mahdollisimman paljon paikallisia raaka-aineita käyttäen.
Kun saan opintoni tehtyä, niin alan tuottamaan tänne enemmän blogitarinoita eri teemoista. Kiitän teitä blogitarinoiden lukijani. Näitä on niin mukavaa kirjoittaa ja jakaa tarinoita teille.
Alpakkaterveisin
Päpi
