Viime päivinä olen havahtunut, että näen lohikäärmeitä sekä merihevosia enemmän eri kuvissa. Olen ajatellut, että voimaeläin teemalla on alkanut tämä vuosi blogitarinoissani. Onko nyt vuorossa merihevonen ja lisäksi jotenkin lohikäärme. Merihevonen edustaa muuten sitä S-kirjainta, joka on blogitarinoiden nimien teemat:
Sydänkoto, Sinisiipi, Sananjalka, Snorkkeli, Satakieli ja Siivet.
Päätin alkaa tutkia, että mitä merihevonen oikeastaan voisi merkitä tässä ajassa. Opinnot on nyt hyvällä mallilla ja opinnäytetyöni on arvioitu ja se meni tosi hyvin. Minulla puuttuu enää tutkinnosta yksi kurssi eli 5 opintopistettä. Nyt on kasassa 85 opintopistettä liiketoimintaosaamisen ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta. SEAMK näytti saavan kolmannen kerran peräkkäin paras korkeakoulu opiskelijalle meriitin. Pian pääsen minäkin arvioimaan kyseistä korkeakoulua, koska ilman sitä tutkintotodistusta en voi anoa.
Aloitan maaliskuun loppupuolella Into Seinäjoen ”Liikeideat lentoon -valmennuksen”. Mielenkiinnolla haluan tämän käydä ja nähdä, että kirkastuuko siellä jotakin minulle. Yrittäjyys on ollut mielessä viimeisen vuoden verran niin kuin ajatuksella lisätuloja eli nykyään puhutaan hybridiyrittäjyydestä. Aika näyttää, että tuleeko siitä oikeasti jotakin. Käyn nyt valmennuksen ja näen, että se on ammatillista osaamista lisäävää toimintaa.
Palataanpa tuohon merihevoseen, että mitä sillä voisi olla sanomista tähän hetkeen. Merihevonen kuvastaa voimaa ja jopa mystisyyttä yksilöllisyydellään ja on vähän jopa hämmästyttävä olento. Suomalaisilla tuo mytologia liittynee hyvin pitkälti Kalevalaan. Sanotaan, että sieltä syntyy Pohjolan viisaus. Viikinkiajalla merihevosta on sanottu näkiksi ja ruotsiksi ”snäcka” ja se on ollut viikinkilaiva. Suomalaisesta kansanperinteestä löytyy tuo sana näkki.
Kalevalasta löytyy tarina, jossa puhutaan hernevartisesta hevosesta eli merihevosesta.
Täältä Etelä-Pohjanmaalta löytyy Lapualta jopa Pilke Merihevonen päiväkoti nimeltään. Heidän arvoihin kuuluu hyvän päivän luominen ja päivittäiset kohtaamiset, johon liittyy kekseliäisyys, uusien toimintatapojen löytäminen, asiakkaan parhaan etsiminen ja asioiden ratkaisu. Tämä kuvastaa hyvin mielestäni merihevosta.
Merihevonen kuvastaa myös toki sitä merta ja minulla on kaipaus päästä lomailemaan meren äärelle ja pääsiäisenä sen pitäisi onnistua, kun retkikohteena meillä on muutaman päivän Kemiönsaari Turun seudun saaristossa.
Sanotaan, että merihevosiin liittyy tunnelma, merenranta, loma, hauska, ilo ja onni.
Minulla alkaa loma 30.3. ja kestää 1,5 viikkoa.
Merihevosesta sanotaan, että se on onnen merkki ja kuvastaa muutosta. Se symboloi rohkeutta. Äiti luonto on tehnyt niistä maagisia. Niillä on myös syvempää merkitystä. Niihin liittyy tarinoita, uskomuksia ja jopa taikauskoa. Sanotaan, että ne muistuttavat myös pientä vesihevoslohikäärmettä. Tästä tulee tuo lohikäärme yhdistävänä tekijänä.
Kreikan nimessä merihevonen tarkoittaa hippokampus. Se, mikä on merkittävää, osa ihmisen aivoista on nimeltään hippokampus. Siihen yhdistetään viisaus, älykkyys, mielikuvitus ja luovuus ideoihin. Merihevonen edustaa kyllä hienoja asioita. Etenkin Kreikassa tästä löytyy mytologisia tarinoita, mutta myös kelttiläisissä tarinoissa. Kuten myös Kalevalassa. Kelttiläisyydessä se merkitsee onnea, rohkeutta, toivoa ja turvallista matkustamista ja jopa omaisuutta.
Merihevosia pidetään myönteisenä ennustuksena. Kiinalaiset pitävät merihevosta pieninä onnen lohikäärmeinä. Eri perinteissä ympäri maailmaa merihevosilla tuodaan positiivista energiaa, parantavaa ja toivoa. Ne kuvastavat ainutlaatuista, tietoisuutta, luovuutta, kärsivällisyyttä ja rauhaa. Niillä ei ole kiirettä ja näyttävät onnellisilta ja rauhallisilta.
Merihevoset edustavat hyväsydämisyyttä, intuitiota, ymmärrystä, myötätuntoa ja elämänenergiaa.
Minun on todettava, että voisiko kauniimmin kuvata jotakin eläintä, joka on merihevonen eli hippokampus. Tämä kuvastaa hyvin, että on aika rauhaan ja tulevan kevään elämänenergian nauttimiseen toivossa.
Onko aika jopa leikin ja laulun pian? Siten tuo päiväkoti nousi esimerkkinä tähän ja siinä puhuttiin myös luonnon merkityksestä ja sen hyvyydestä. Kohta on aikaa liikkua vapaana luonnossa ja nauttia tulevasta keväästä.
Pääsiäisenä soi ilon värit keltainen, josta pidän todella paljon. Silloin on aikaa kuunnella meren ääniä ja kuvitella vaikka itsensä pieneksi merenneidoksi, joka menee merihevosen kanssa. Tämä on jotenkin äärettömän kauniilta kuulostavaa ja hyvin rauhoittavaa. Mitä voin sanoa, että Kreikka puhuttelee minua. Ehkä joku päivä matkaamme Välimerelle sinne turkoosien vesien äärelle, joka on yksi lempiväreistäni. Olen siitä kirjoittanut yhden tarinan nimellä: ”Elämän taikaa Kalajoella”.
Hyvinvointimessuilla tapasin naisen nimeltä Maria Zavou ja hän on kreikkalainen henkikirurgiaa tekevä nainen ja liittäisin siihen tuohon mytologisuuden. Osallistuin siellä ryhmässä tuohon henkikirurgiaan ja muutama aika sitten kuuntelin Mariaa Youtubessa ja tänä aamuna, kun kirjoitan tätä niin iltasilla Maria Zavou pitää Youtubessa henkikirurgiaa, johon aion osallistua mukaan. Nyt lisään tähän, että osallistuin. Maria puhui muuten henkikirurgiassa tuolla aiemmin kirjoittamastani hippokampuksesta. Sinne tallentuvat traumaattiset kokemukset ja muistot, jolla on vaikutus itsetuntoomme. Kun itsetunto kohenee tunnemme olomme myötätuntoisemmiksi ja alamme kunnioittaa itseämme. Hippokampusta tarvitaan oppimiseen.
Lopuksi voisin sanoa, että tästä tuli vähän mystinen jopa kutiava tarina. Kutiavasta jalasta sanotaan muuten, ne ovat avoimia uusille ideoille ja neuvoille. Merihevosia ohjaavat sekä tunteet että syy. He ovat tunnepitoisia, mutta ovat myös järkeviä. Ihmisinä nämä ovat iloisia. He rakastavat myös laatuaikaa. He löytävät avoimia ovia. Muistan, että olen kirjoittanut yhden blogitarinan tänne nimeltään S-mahdollisuuksien avain. Kaikki on mahdollista ja avointa. Ilolla eteenpäin elämässä.
Tähän yhteyteen halusin nostaa uudesta ”Ihanasti minä” korttipakasta kortin ja niitä nousi kaksi: intuitiivinen ja rauhallinen. Nämä tässä kirjoituksessa on nostettavissa eli maaliskuun energioista on tulossa kauniit ja raikkaat ja toiveikkuuden odotus lomasta, pääsiäisestä, keväästä ja kauniista kevään väreistä.
Nyt kun katson kalenteriani niin huomaan, että tänään on muuten Kalevalan päivä. Jotenka laitan tähän lopuksi tarinan Kalevalasta 6:1–14.
Vaka vanha Väinämöinen,
lähteäksensä käkesi
tuonne kylmähän kylähän,
pimeähän Pohjolahan.
Otti olkisen orihin,
hernevartisen hevosen,
pisti suitset kullan suuhun,
päitsensä hopean päähän;
itse istuvi selälle,
löihe reisin ratsahille.
Ajoa hyryttelevi, matkoansa mittelevi,
orihilla olkisella,
hernevarrella hevolla.
Ajoa hyryttelevi, matkoansa mittelevi
orihilla olkisella
hernevarrella hevolla.
Merihevostarinoin
Päpi
