Pohdittuani, että mistä kirjoitan seuraavaksi blogitarinaa. Täällä Hirvijärven asuntovaunualueen lempipolullani havahduin, että voisin kirjoittaa juuri tästä aiheesta. Olen käynyt toissa syksynä Green Care -kurssin luonnon hyvinvointivaikutuksista. Olen ajatellut, että jossakin vaiheessa kirjoitan tästä aiheesta vähän enemmän. Pohjustan tätä aihettani aluksi niin viime lauantain retkellä kuin, että mitä on metsäkylpy.
Viime lauantaiaamuna ajelin täältä Etelä-Pohjanmaalta halki Keski-Pohjanmaalle Lestijoen rannalle paikkaan nimeltään Hirvikoski. Matkalla näin luontoa ja sen elämää, kuten valkohäntäpeura katseli minua pyörein silmin metsän reunasta. Lumikko meni aivan auton edestä. Näin valtavan määrän kurkia ennen Hirvikoskea.
Olin nimittäin Halolla Päähän – henkisessä tapahtumassa, jossa olisi useita mielenkiintoisia luennoitsijoita ja esittelijöitä. Otin päivän aikana yhden hoidon nimeltään Pranic Healing. Se oli minulle uusi tuttavuus hoitona, vaikka olen käynyt hyvin monenlaisissa hoidossa vuosien varrella. Aion ottaa ainakin yhden samanlaisen hoidon etänä lähiviikkoina.
Sanotaan, että Pranic Healingia ymmärtämällä, kuinka energia eli prana vaikuttaa terveyteen, tunteisiin, käyttäytymiseen ja talouteen, voimme ottaa elämän omiin käsiin ja olla aktiivinen tekijä oman tulevaisuuden rakentamisessa. Antti Launonen luennolla sanoi, että sinua pyydetään astumaan omaan voimaan ja poistumaan kahleista ja ottamaan oma paikkansa. Ollen askeleen kohti valaistumista.
Tapahtumassa oli luennoitsijana kuuntelemiani YouTubesta Antti Launonen, Seppo Tanhua ja Valo Tulee Pohjolasta Susanna Miettinen ja Kristiina Haltia. Aiheet keskittyivät hyvin itsensä henkiseen kasvuun, rukoukseen voimaan ja luomisvoimaan. Paikkana oli maaseutuhotelli Hirvikoski, mitä mainion juuri tällaiselle tapahtumalle. Kauniilla Lestijoen varrella, jossa luonto oli päässyt jo puhkeamaan keväiseen hehkeyteen. Oli sellainen uuden synnyttämisen aika menossa ja sitä voisi kuvastaa myös sisäisen kasvun ja rauhan paikaksi. Suurimmaksi osaksi näkisin, että oman luomisvoiman hyödyntämiseen on parasta, viettää aikaa mahdollisimman paljon luonnon helmassa.
Sanotaan, että metsäkylpy on tietoista läsnäoloa luonnossa. Sanotaan, että jopa 20 minuutin ajalla tutkitusti on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin. Luonnon äärelle on hyvä ja mukava välillä pysähtyä ihmettelemään ja rauhoittumaan.
Jopa se lähiluonto voi tarjota hyvin oivallisia mahdollisuuksia rauhoittumiseen ja ihmettelemiseen. Sinne on hyvä palata arjen kiireiden välissä. Metsäkylvyssä sinällään ei liikuta pitkiä matkoja veren maku suussa ja korvalaput korvilla, vaan silloin keskitymme rauhoittumaan ja aistimaan luontoa. Metsäkylvyn tarkoitus on juurruttaa tähän hetkeen. Täältä blogista löytyy myös aiemmin kirjoittamani tarina nimellä: Metsässä – luontosuhde ja hyvinvointi.
”Metsäkylvystä sanotaan, että olemme läsnä sekä itsellemme että luonnolle pysähtyen nauttimaan luonnon monimuotoisuudesta ja kauneudesta. Käytämme apuna aistejamme; kuulemme, näemme, haistamme ja maistamme ja tunnemme luonnon ympärillämme. Luonnon ihmeiden keskellä keskitymme hengittämään ja kuuntelemaan myös omaa kehoamme. Metsäkylpy virkistää, rauhoittaa ja tasapainottaa mieltä ja kehoa sekä antaa mahdollisuuden myös omaan kasvuun ja oman luontoyhteyden vahvistamiseen.” https://mielenhetki.fi/metsakylpy/.
Metsäkylvyssä korostuu erityisesti oma kokemus luonnosta, jossa viritellään kaikki aistit hereille. Kuuloaistilla kuunnellaan ääniä ja sitä, että mitä kuulee. Näköaistilla aistitaan värejä ja muotoja. Välillä siirtäen katsetta maisemaan ja välillä tiettyyn yksityiskohtaan. Tuntoaisti on enemmän maadoittava ja näin tärkeä osa metsäkylpyä. Tuntoaistia käyttäen, voi vaikka viettää hetkiä puuta nojaillen ja tunnustella sitä siinä samalla niin runkoa, oksia kuin lehtiä. Tai, jos mahdollista voi vaikka harjoittaa tunnustelemalla paljasjalkakävelyä.
Meillä löytyy Seinäjoelta ihastuttava pieni ja lapsille suunnattu terveysmetsäreitti, jossa on paljasjalkatunnustelupaikka. Blogista löytyy myös aiemmin kirjoittamaani tarinaa paljasjalkakenkäkävelystä. Hajuaistilla voidaan, aistia millaisia tuoksuja on luonnossa ja mitä muistoja niistä voi herätä. Niitä voivat olla niin puut, sammal, kasvit, kukat ja vesi. Makuaistia voidaan käyttää luonnossa muun muassa maistelemalla marjoja kesäisin ja voihan sitä maistaa vaikka vähäsen mustikanvarpua. Tunnustelen hitaasti sen makuja.
Omat eväät maistuvat metsäkylpyretkellä erittäin maukkailta, kun aisteja on viritelty matkan aikana. Metsäkylpyyn voi yhdistää niin lempiluontopaikkojen etsimisen, kuten lempipuun.
Metsäkylpyretki voi sisältää kirjoittamista, maalaamista, venyttelyä, joogaa, valokuvaamista ihan, mikä tuntuu itseltä hyvälle.
Minulla tähän yhdistyy nyt tuo rukous. Näiden alkutarinoiden jälkeen on aika lähteä matkaamaan Päpin kanssa metsäkylpyrasteille Seinäjoen Hirvijärvelle. Katsotaan, että millaisen johdatuksen sain tämän polun rakentamiseen.
Lähdetään matkaan tällä saamallani Suuri Avunpyyntö- rukouksella, jonka kuulin ensimmäistä kertaa Halolla Päähän -tapahtumassa Lestijoella viime lauantaina. Nämä rukouksen sanat lausui meille ihastuttava Valo Tulee Pohjolasta Susanna Miettinen. Hän kertoi myös henkilökohtaista tarinaa tämän rukouksen voimasta. Tämä kohottava, lohduttava ja voimaannuttava rukous vahvistaa valoa ja hyvyyttä maailmassa. Suuri Avunpyyntö -rukous kuuluu koko ihmiskunnalle ja sitä saa mieluusti jakaa.
Suuri Avunpyyntö -rukous
Valon lähteestä Jumalan mielessä virratkoon valo ihmisten mieliin. Tulkoon valo päälle maan.
Rakkauden lähteestä Jumalan sydämessä virratkoon rakkaus ihmisten sydämiin. Tulkoon Kristus päälle maan.
Siitä lähteestä, jossa Jumalan tahto tunnetaan, tulkoon tarkoitus johtamaan ihmisten pieniä tahtoja – tarkoitus, jonka Mestarit tuntevat ja jota he palvelevat.
Siitä lähteestä, joka tunnetaan ihmisrotuna, kasvakoon valon ja rakkauden suunnitelma ja sulkekoon se oven, jonka takana paha asuu.
Valo, rakkaus ja voima jälleen rakentakoon Suunnitelman päälle maan.
Valo, rakkaus ja voima jälleen rakentakoon Suunnitelman päälle maan.
Valo, rakkaus ja voima jälleen rakentakoon Suunnitelman päälle maan.
Alice A. Bailey
Nyt voidaan lähteä, rauhassa nautiskelen matkaamaan metsäkylpyrasteja, joita olen rakentanut tämän tarinan äärelle.
Käytän tätä Suuri Avunpyyntö- rukousta nyt päivittäin ja pidän pienen hengähdyshetken työpäivinä ja keskityn tähän rukouksen voimaan. Tuon nyt teidät rakkaat blogitarinoideni lukijat tämän rukouksen äärelle ja lausun tämän rukouksen kaikissa näissä kahdeksassa metsäkylpyrastilla. Käyn täällä ihastuttavalla lempipolkuani täällä Hirvijärvellä ollessani ja lausuin näissä metsäkylpyrasteissa tämän rukouksen jatkossa.
1. metsäkylpyrasti
Ensimmäinen metsäkylpyrasti alkaa siis asuntovaunun sisältä poistuessani edessä olevasta puutarhakeinusta, joka on suunnattu Hirvijärven mäntyisiin, kallioisiin maisemiin ja taustalla siintää kauniina jopa puhuttelevana Hirvijärven tekojärvi. Tähän paikkaan liittyy ihan mielenkiintoinen tarina, josta on kirjoitettu myös kirja. Tästä löytyy yksi kirjoittamani blogitarina ”hukutetusta kylästä”.
Aloitan hiljentymään tässä juuri kauniiksi käsitellyssä puutarhakeinussa ja rukoilemaan tätä Suuri Avunpyyntö rukousta ja tämän rukouksen toistan jokaisella kahdeksalla metsäkylpyrastilla. Maailmankaikkeus näyttää joka päivä toistuvasti numeroina minulle tuota 8 ja myös 6. Jotka ovat syntymänumeroitani. Näen, nyt vahvasti sen, että minun on käytettävä entistä enemmän luomisvoimaani näitä numeroitani. Nyt ne tulevat esille näillä metsäkylpyrasteilla voimaannuttavan rukouksen muodossa. Olen aikaisemmin kirjoittanut blogitarinan numerologiasta ja sen merkityksestä. Se löytyy tästä linkistä. Halolla Päähän -tapahtumassa oli luennoimassa astrologiaan hyvin perehtynyt Seppo Tanhua. Häneltä on ilmestynyt juuri mielenkiintoinen uusi kirja nimeltään Suuri Astrologiakirja. Erityispiirteenä tälle kirjalle on, että se sisältää ilmaisen karttaohjelman ja kartan laatimisen opastavan verkkokurssin kirjasta löytyvällä ohjeistuksella.
Istuskellessani puutarhakeinussa katselen maisemaa, kaunista mäntymetsää ja kalliota, jossa taustalla siintää Hirvijärvi puiden lomasta. Maasto on kaunista ja kumpuilevaa. Näkymä on rauhallinen ja rentouttava. Lausun Suuri Avunpyyntö -rukouksen ja sen luettuani katseeni siirtyy lähemmäksi, alan seuraamaan lintupöntölle tulevaa kirjosieppoa, joka laulaa kaunista viserrystä.
Käyn ottamassa keinun vierestä olevalta pöydältä kasvavaa kiinansipulia, joka tunnusteltuani maistuu oikein hyvältä valkosipulia muistuttavalta maulta.
Vieressä kasvaa viime kesänä ostettua amppelimansikkaa, joka meni talven yli multakasassa. Siitä valmistuu maittavia mansikoita kesän edetessä. Täällä on rauhallista keinua ja istuskella ja avata metsäkylpyretkeni. Lähden hitaasti jatkamaan polkua, joka vie järvenrantaan. Matkalla aistin jalkojeni alla puun kaarnoja ja tunnen männynkäpyjen kiertyvän kenkieni alla astellessani kalliota eteenpäin. Saavun hetken käveltyä rantaan ja istahdan metsäkylpyrastin toiselle kohteelle.
2. metsäkylpyrasti
Istahdan rantaan vähän jo ajanpatinaa nähneelle penkille, jossa vieressä on iso kuivanut puunkanto. Kuuntelen, kuinka laineet lyövät rantakaislikkoon ja pajun seasta nousee kukkiva keltainen rentukka.
Rantaan liplattavaa myös valkoisia vaahtopäitä. Tuuli hivelee käsivarsiani ja tuo hivenen viileitä väristyksiä, mutta nautin silti. Veden loiske on entistä voimistuvampi ja muut äänet hälvenevät mielessäni.
Lausun Suuri Avunpyyntö -rukouksen ja istun ja kuuntelen veden loisketta ja tunnen nenässäni ihanaa järven tuoksua, joka tuo mieleeni myös lapsuuden kalaretkiä isäni kanssa. Tuo on tuttu tuoksu, joka valtaa mieleeni. Tunnen mielessäni, kuin airot käyvät ja vähän narisevat järvikaisloissa, josta soutelemme tai melomme vähän avarammalle vedelle. Laitamme ankkurin veden pohjaan ja alamme onkimaan. Metsäkylpy voi tarjota kauniita muistoja, kun vain antaa tilaa niiden tulla.
Aikani istuttua jatkan kalliota hitaasti kävellen ja välillä pysähdyn vielä rantamaisemaa katselemaan. Näen järvenpoukamassa, kuinka vesi kimmeltää kauniisti. Pääsen astelemaan muutaman askelman lyhyttä pitkospuuta pitkin.
Tunnelma on vähän jopa saaristomainen. Näen samalla pitkän hämähäkin seitin virittyvän aina maahan saakka. Pienessä männyssä on paljon käpyjä, mutta myös uusia männynkerkkiä, jotka vihertävät kauniina. Otan yhden kerkän ja tunnustelen sitä käsissäni ja tuoksuttelen. Hirvijärvestä olen kirjoittanut myös tällaisen blogitarinan nimeltään ”Pieniä hetkiä ja olemassaolon iloa – asuntovaunuelämää Hirvijärvellä”. Nyt jatkan matkaa täällä metsäkylpyrasteilla.
3. metsäkylpyrasti
Saavun pienen matkan käveltyäni kohdalle, jossa on paljon jäkäläkangasta männyn ympärillä. Tästä jäkäläkankaasta muistikuviini tulee aina Rokua, jossa olen käynyt vuosia sitten. Jotenkin tunne on, että tänä kesänä kesälomaretki voisi suuntautua Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maisemiin. Siitä voisi tulla oikein mukava retkitarina.
Jään nyt tähän jäkäläkankaalle. Tässä kohdassa tunnen, kuinka aurinko hyväilee ja lämmittää käsivarsiani. Päätän jäädä tähän ja nojaan mäntyyn ja alan lukemaan Suuri Avunpyyntö -rukousta. Tunnustelen luettuani vielä puun runkoa ja jäkäliä. Herättelen tuntoaistiani, jonka vaikutus on hyvin maadoittava.
Polku alkaa kaartelemaan enemmän kumpuilevaan kivikkoisempaan mäntymetsään ja erkaannun pikkuhiljaa järven loiskeesta. Alan aistimaan metsässä olevia tuoksuja.
4. metsäkylpyrasti
Pidän suopursuista ja niitä on täällä Hirvijärvellä paljon, ja ei mene enää kauan, kun ne alkavat kukkimaan ja maa on täynnä jopa satumaisia luonnonvalkoisia kukkasia. Suopursujen ympärillä viihtyvät hyvin näköjään perhoset ja sen olen havahtunut täällä Hirvijärvellä. Nytkin täällä on lentelemässä niin sinisiipiä kuin kangasperhosia. Olen nähnyt tässä samaisessa kohdassa myös lentävän sitruunaperhosia ja suruvaippoja. Tämä on nyt metsäkylpyrastini neljäs kohde.
Perhoset merkitsevät minulle todella paljon. Olen lapsena oikein perhostyttö ja juoksentelin kesäpäiviä menemään pitkin peltoja ja pellon reunoja. Joskus poistuin kesken ruokailun, kun näin ritariperhosen lentävän. Tähän pysähdyn katselemaan perhosten lentoa ja samalla luen Suuri Avunpyyntö -rukouksen. Aikani ihasteltua ja oltuani on pikkuhiljaa aika jatkaa matkaa polulla, joka on kaunis ja vaihteleva. Pidän erityisesti valonsäteiden vaihtelusta ja sellaisesta kerroksellisuudesta, jota maasto tarjoaa erityisesti.
5. metsäkylpyrasti
Jatkan taapertelua polkua pitkin ja katseeni osuu isompaan tasaiseen kiveen. Tuossa olisi vaikka kiva syödä eväitä, mutta tällä kertaa olen lähtenyt valokuvaamaan ja muodostamaan tätä blogitarinaani. Niinpä retkieväät nautin palattuani asuntovaunulle tällä kertaa. Istahdan kuitenkin tunnustelemaan kiven voimaa ja tunnen, kuinka kivessä olevat jäkälät tuntuvat vähän höttöiseltä materiaalina istuma-alusena, mutta iso kivi alla on voimaannuttava.
Katseeni näyttää lähtevän siirtymään kohti mäntyjen huminaa ja valkoisia pilvenhattaroita taivaalla. Katselen niiden liikkeitä kaikessa rauhassa ja aikani katseltuani siirrän katsettani ympärillä olevaan maisemaan ja alan lukemaan Suuri Avunpyyntö -rukousta. Hetken vielä ihastelen kohdallani olevaa maisemaa ympärilleni.
Lähden hiljalleen kävelemään eteenpäin kiveltä. Jostakin syystä minua alkaa laulattamaan ja alan laulamaan, että ”niin minä sinulle neitonen laulan kuin omalle kullalleni”. Laulua laulaessa katseeni osuu maahan, jossa on puunkaarnasta muodostunut kuin olisi mekko. Olen viime päivinä muulloinkin törmännyt tuohon kesämekkoon. Siivosin helatorstain jälkeisen perjantaina vaatekaappiani ja kävin läpi kesävaatteita. Vein useita hyviä, mutta minulle jo käymättömiä kesämekkoja SPR:n keräykseen. Sen jälkeen olen alkanut nähdä tuota kesämekkoteemaa luonnossa, joko kivinä ja nyt kaarnan muodossa. Tämä mekkoteema kertonee luomisvoimasta ja siitä naiseudesta ja sen kantavasta voimasta. Siitä, että meillä itsellämme on se voima, jota pidämme yllä ja vaalimme sisällämme.
Jatkan polulla kävelemistä ja kangas siintää paljon kukassaan olevia mustikanvarpuja. Toivottavasti ei tule enää kovia yö halloja. Täällä on tinkinyt olla vielä aika viileitä öitä ja hallan rajamailla useamman kerran. En ole siitä syystä vielä kesäkukkia ostellut kuin aiemmin keväällä orvokit, jotka kestävät muutaman asteen hallan. Ehkäpä ne kesäkukat ensi viikolla jo alkaa uskaltaa ostaa. Kesäkukkia tulee ostettua niin tänne asuntovaunupaikalle Hirvijärvelle kuin kotipuutarhaan. Olen tämän Hirvijärven asuntovaunupaikan pienen puutarhan nimennyt sellaiseksi ”pieneksi potageriksi”, josta löytyy täältä blogista yksi tarina.
6. metsäkylpyrasti
Jatkan metsäkylpypolkua eteenpäin ja kuuntelen pienten haapojen huminaa, joka on aivan omanlaisensa. Ylitin samalla tuossa Hirvijärven hiekkatien ja siirryn polkua eteenpäin kohti toista tekojärveä nimeltään Varpula.
Tästä on pieni kävelymatka ja kaartelen täällä pitkin rantamaisemaa ja ihastellen järveä ja sen elämää. Kuulen kalan polskahtavan, vesikirputkin ovat saapuneet järven rantaan uimaan.
Kävellen rantakallioita ja istahdan rantakalliolle. Katselen maisemaa ja näen, kuinka jokin vesilintu on uimassa ja näyttää minulle temppujaan pulahtaen aina järven uumeniin.
Rantamalla näkyy myös ihmisen jalanjälkiä, moni tykkää käydä järvellä pilkillä ja samalla pitää rantakallioilla nuotioita.
Minä ryhdyn joksikin aikaa pitkälleen rantakalliolle ja luen samalla Suuri Avunpyyntö -rukouksen. Aikani siinä oltua on aika pikkuhiljaa lähteä etenemään lempipolkuani. Seuraava metsäkylpyrastikohde on aika lähellä.
7. metsäkylpyrasti
Saavun tämän männyn luokse, joka pienen koivun kera on äärettömän kutsuva. Nimeän tämän nyt lempipuuksi tällä retkellä. Kiitän puuta, että sain tulla, halaan puuta ja ryhdyn nojaamaan puuta vasten ja alan lukemaan Suuri Avunpyyntö -rukousta. Tämä paikka on niin kiehtova, että tähän on tuotava jokin pieni puusta rakennettu ja maisemaan sopiva penkki. Täältä blogistani löytyy tarinaa nimellä voimaannuttavat voimapuut.
8. metsäkylpyrasti
Viimeinen metsäkylpyrastikohteeni on tämä ihastuttava suokukkapolku. Toki suokukka on myrkyllinen kasvi, mutta hempeän kauniit värit. Suokukkapolkua astellessani ajattelin, että mihinkä tämä metsäkylpyrasti päättyy, toki numeroon kahdeksan, mutta onko tässä jotakin. Niinpä huomasin, että tässä on myös valkoinen höyhenen.
Luen siinä tämän Suuri Avunpyyntö -rukouksen. Lähden pikkuhiljaa astelemaan polkua eteenpäin ja tulen hiekkatietä pitkin aina asuntovaunurantaan saakka. Luonnonkukista löytyy täältä blogistani tarinaa valokuvien kera.
Kiitollisena olen tästä 1,5 tunnin ajastani, jonka käytin metsäkylpyyn. Voin sanoa, että en osannut ajan kulumista laisinkaan ajatella. Nautin ja antauduin luonnon helmassa liikkumiseen ja pysähtymiseen. Palasin levollisena, mutta samalla virkistyneenä asuntovaunulle.
Suosittelen lämpimästi käyttämään tuota Suuri Avunpyyntö -rukousta ja rohkeasti tekemään omannäköisiä metsäkylpyretkiä.
Metsäkylpyretkiterveisin
Päpi
